Yleisurheiluvalmennuskouluntien klassikkokiistanaiheita on ollut ns. spesifisyyden ja monipuolisuuden välinen suhde lapsuus- ja nuoruusvaiheen harjoittelussa. Spesifisyyden nimiin vannova koulukunta painottaa varhaista erikoistumista. Viime vuosina on saatu esimerkiksi Jakob Ingebrigtsenin ja Mondo Duplantiksen (tuore vuoden miesyleisurheilija maailmassa) kaltaisia esimerkkejä varhaisen erikoistumisen eduista huipulle pääsyssä. Toisaalta monipuolisen lajitaustan omaavien huipputason yleisurheilijoiden lista on kattavampi. Lukuisalta yleisurheilulajinsa kärkiurheilijalta löytyy nuoruusvaiheen monipuolinen urheilutausta yleisurheilulajimuodon sisällä tai muista lajeista.
Kenties tämän hetken vakuuttavin esimerkki monipuolisen yleisurheilutaustan hyödyllisyydestä on Norjan 400 metrin aituri Karsten Warholm. Ulsteinvikin rannikkokaupungissa vuonna 1996 syntynyt mies on lähestynyt parin viime vuoden aikana Kevin Youngin 400 metrin aitojen ME aikaa 46.78. Kuluneena kesänä Warholm pääsi ajasta jo 9 sadasosan päähän (46.87s). Warholmin juniorivuosia leimasi ilmeisen lahjakkuuden lisäksi ennen kaikkea monipuolisuus – nappasihan kaveri juniorisarjoista yli 100 Norjan mestaruuskisojen mitalia. Norjalaisen kivenkova urheilutausta on mahdollistanut aikuisiällä reikäpäisen harjoittelun ja toisaalta menestyksekkään lajivalinnan suhteellisen myöhäisellä iällä noin parikymppisenä.
Warholm aloitti uransa ottelijana ja voitti alle 18-vuotiaiden 8-ottelun maailmanmestaruuden vuonna 2013. Vuonna 2015 hän sijoittui toiseksi Alle 20-vuotiaiden EM-kisojen kymmenottelussa ja kävi ottelun keskellä nakkaamassa hopeaa 400 metrin juoksussa. Riossa paikka aukesi 400 metrin aitojen välierissä (vaikka Warholm pohti vielä jatkavansa kisojen jälkeen uraa ottelijana), mutta varsinainen pommi jysähti kesän 2017 maailmanmestaruuskisoissa, missä Warholm voitti 400 metrin aidat ajalla 48.35s. Parin viimeisen vuoden aikana Norjan "ihmepoika" on tosissaan hätyytellyt 400 metrin maailmanennätystä – kiiruhtaen molempina kesinä ratakierroksen aidat alta 47 sekuntia.
Lahjakkain ja monipuolisinkin yksilö joutuu jossain vaiheessa tekemään lajivalinnan noustakseen abosluuttiseen maksimiinsa. Yllä oleva kuva havainnollistaa Warholmin yksittäisten starttien lukumäärää (ulkoradoilta) vuodesta 2013 eteenpäin. Tiedot on kerätty Tilastopajan kansainvälisiltä sivuilta, joten 2013-2015 vuosien nouseva trendi johtunee osin Warholmin tulostason kasvusta, jolloin yhä useampi tulos saavuttaa tietokannan tilastointikriteerin. Grafiikasta on nähtävissä yleisesti selkeä spesifioituminen kausien 2015-2016 välillä, jolloin starttien lukumäärä putosi reilusta 60 startista alta kahteenkymmeneen. Tulosten lukumäärä on tippunut kauden 2016 jälkeenkin ja parin viime kesän aikana Warholmille on kertynyt kumpanakin kesänä noin 10 starttia – lähes pelkästään 400 metrin aidoista.
Tarkasteltaessa lajiryhmäanalysointia Warholmin lajivalinta on helppo ajoittaa ja tunnistaa: Alle parikymppisenä mies oli ensisijaisesti ottelija, ja tuloksia löytyy läpi yleisurheilun lajikentän. Juniorivuosina tulosten jakauma oli suhteellisen yhteneväinen, vaikka kesällä 2015 oli jo havaittavissa jonkilaista painotusta juoksuihin. Olympiavuonna 2016 jäi kenttälajit pois lajirepertuaarista ja lajivalinta kohdistui pikamatkoille. Kesien 2019-2020 tulokset kattavat melkein pelkästään 400 metrin aitojen tuloksia.
400 metrin aitojen vuosikehityksessä on selkeä yhteys lajivalintaan. Ratakierrosten aitojen ajoista lähti iso siivu pois vuosien 2015-2016 välillä, eli juurikin "spesifiointikaudella". Kehitys on jatkunut tämän kauden jälkeenkin ja nyt ollaan lähelle maailmanennätyslukemia.
Warholm on erittäin hyvä esimerkki monipuolisen juniorivuosien yleisurheilemisen ja myöhäisen lajivalinnan hyödyllisyydestä huipputason saavuttamisessa. Toki taustalla tulee olla näiden tekijöiden lisäksi roppakaupalla lahjakkuutta ja onneakin mm. loukkaantumisten välttämisen kanssa. Mielenkiintoista on vertailla jatkossa erityisesti Pohjolan nuorten erikoistujien (J. Ingebrigtsen ja M. Duplantis) urakehitystä Warholmin urakehitykseen. Jatkuuko nuorten erikoistujien kehityskaaret pitkälle vai saavutetaanko absoluuttinen maksimi jo aikaisessa vaiheessa uraa. Ja vielä mielenkiintoisempi kysymys on, että missä menevät Karsten Warholmin rajat ratakierroksen aidoissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti