Miten maailma yleisurheili poikkeusvuonna 2020?

Yleisurheilukesä 2020 alkaa olla kilpailtu. Koronapandemian vaikutus kansainväliseen yleisurheilukilpailukalenteriin oli merkittävä. Suomessa päästiin vetämään suhteellisen normaali kansallinen yleisurheilukisakesä, mutta monessa maassa tilanne oli kilpailuiden suhteen rajoitetumpi. Tässä jutussa analysoidaan yleisurheilukesän 2020 maailmanlaajuista yleistasoa. Verrokkina on kesän 2019 vastaavat analyysit. Tarkastelu kohdistuu maailmanlistan top10 sijoitusten pohjalta tehtyihin analyyseihin.  

Aineisto on hankittu Tilastopajan maailmantilastoista. Jokaisesta yleisurheilun arvokisalajista (pl. viestit) on kerätty molemmilta tarkasteluvuosilta lajikohtaiset top10 tulokset sijoituksineen – miehet ja naiset erikseen. Tason arvioinneissa on käytetty IAAF:n vuonna 2014 ratifioimaa pistetaulukkoa. 

Kansallisuuksien lkm top 10 sijoituksissa

Ensimmäinen osatarkastelu koskee kansallisuuksien lukumäärää top10 sijoituksissa. Tarkastelumaista on erikseen nostettu esiin Pohjoismaat ja muita mielenkiintoisia yleisurheilumaita, muut maat kuuluvat "others" kategoriaan. 

Koronakesältä muiden (others) maiden urheilijoiden tuloksia löytyy aavistuksen enemmän verrattuna vuoteen 2019. Itä-Afrikan kestävyysjuoksuvaltioissa (Kenia ja Etiopia) oli enemmän tuloksentekijöitä kesällä 2019. Esimerkiksi Etiopan urheilijoita top10 sijoituksissa oli vuonna 2019 39 ja vuonna 2020 17 kappaletta. Tiukkojen koronarajoitusten Yhdysvalloissa kesä 2020 oli myös sijoitusfrekvenssiltään vaatimattomampi: vuonna 2019 USA:n urheilijoita top10:ssä oli 85, kun 2020 kesän vastaava lukema on 51 sijoitusta.

Pohjoismaista Suomi on selkeä nousija: kesällä 2020 urheilijoita top10 sijoituksissa oli 6, kun taas vuonna 2019 vain 1. Paras pohjoismaa top10 sijoituksilla kesällä 2020 oli Ruotsi 10 urheilijalla.

Yleistason analyysi sijoituksittain ja lajiryhmittäin

Alla oleva tarkastelu käsittelee sijoituskohtaisia keskiarvopisteitä kaikki tarkasteltavat lajit huomioiden. Vaaka-akselilla on sijoitukset ja pystyakselilla kulloisenkin sijoituksen pistekeskiarvo. Naisten ja miesten lajit on ositettu erilleen. 

Yleisilmeeltään poikkeuskesä 2020 oli vaatimaton. Kehitystrendit sijoitusten välillä ovat miltei tasaväkiset kumpanakin kesänä, mutta sijoituskohtainen keskiarvo on järjestäen matalampi koronakesänä. Pienin sijoituskohtainen ero on havaittavissa miesten kärkituloskeskiarvoissa – kesällä 2020 ka oli 1271 pistettä ja kesällä 2019 1254 pistettä. 

Kesän 2019 "paremmuus" on nähtävissä myös lajikohtaisten kärkitulosten vertailussa. 20 lajista miehissä oli parempi kärkitulos kesällä 2019 yhteensä 13 lajissa, naisten vastaavan lukeman ollessa 17. Sama ilmiö on vuoden 2019 hyväksi havaittavissa myös lajien maailmanlistan 5. sijoituksissa (miehet 16, naiset 20) ja 10. sijoituksissa (miehet 19, naiset 20). Kauttaaltaan niin kärkitulosten kuin kärjen takana olevien sijoitusten osalta yleisurheilukesä 2019 oli selkeästi laadukkaampi poikkeuskesään verrattuna. 

Lajiryhmätarkastelusta huomataan tarkemmin kilpailukausien lajiryhmäkohtaiset erot. Miesten lajiryhmien kärkitulosten keskiarvopisteet ovat korkeampia kesällä 2020 heitoissa (1283 vs. 1264) ja niukasti kestävyysjuoksuissa (1266 vs. 1265). Heittojen korkeaa kärkituloskeskiarvoa selittää erityisesti Johannes Vetterin keihäskaari 97.76m. Kestävyysjuoksuissa ka:ta puolestaan nostaa Joshua Cheptegein 5000m ja 10000m maailmanennätykset. Toisaalta kärkitulosten takana heitot ja kestävyysjuoksut olivat tasoltaan vaatimattomampia kaudella 2020.  Kaikissa muissa miesten lajiryhmissä kesä 2019 vie voiton sijoituskohtaisten keskiarvotarkastelujen osalta. Otteluiden tarkastelu ei ole varsinainen keskiarvotarkastelu, koska kyseinen lajiryhmä käsittää vain yhden lajin (kymmen- ja seitsenottelun). 

Naisissa jokainen lajiryhmä oli kaikkien sijoituskohtaisten keskiarvojen osalta parempi kesällä 2019. Selkein ero kesän 2019 hyväksi on havaittavissa hyppyjen (1270 vs. 1220) ja pikajuoksujen (1264 vs. 1213) kärkituloskeskiarvoissa. Pienin ero löytyy puolestaan keskimatkojen kärkituloksista (1259 vs. 1243), joka selittyy erityisesti Letensebet Kibeyn 5000 metrin ME:llä (14.06.62) kuluneelta kesältä. Kaiken kaikkiaan yleisellä graafitarkastelulla kestävyyslajit ja heitot selvisivät pienimmillä "kolhuilla" poikkeusvuodesta.

Lajikohtaiset analyysit

Seuraavaksi sukelletaan syvemmälle metatasolle ja tarkastellaan jokaisen lajiryhmän sisällä tarkemmin yksittäislajeja.

Miesten hypyissä parhaiten poikkeusoloista näytti selviytyneen seiväs – lajissa on miesten hypyistä ainoana korkeampi kärkitulos (6.15m vs. 6.06m) koronakesältä (kiitos Mondo Duplantiksen). Top 10 keskiarvon osalta lajissa oli marginaalisesti parempi keskiarvo (5.91m vs. 5.90m) kesältä 2019. Korkeus sekä pituus (top3 tuloksia lukuun ottamatta) näyttävät kärsineen suhteellisen vähän poikkeusoloista. Kolmiloikan osalta kilpailukausi 2020 näyttää olleen selvästi heikkotasoisempi tätä edeltävään kesään verrattuna.

Naisten hyppylajien osalta kesä 2020 oli systemaattisemmin heikkotasoisempi verrattuna kesään 2019. Selkeimmät erot havaitaan korkeuden ja pituuden sijoituksissa 8-10. Lisäksi pituuden ja kolmiloikan kärkitulosnaiset Yulimar Rojas ja Malaika Mihambo olivat kesällä 2019 huomattavasti kovemmassa vireessä (Rojas 15.41m, Mihambo 7.30m) verrattuna kesään 2020 (Rojas 14.71m, Mihambo 7.03m). 

Miesten heittojen huomio kiinnittyy keihään kärkitulokseen (Johannes Vetter 97.76m). Muuten kulunut keihäskesä oli kauttaaltaan heikkotasoisempi verrattuna kesään 2019. Rinkilajeista moukari ja kiekko olivat miltei yhtä tasokkaita kumpanakin kilpailukautena. Kiekossa Daniel Ståhlin kärkitulos oli vuonna 2019 hieman parempi (71.86m vs. 71.37m), mutta top10 keskiarvoltaan kesä 2020 oli tasokkaampi (68.42m vs. 68.36m). Moukarissa kesä 2019 oli niukasti parempi kärkitulosten (81.74m vs. 80.70m) ja top 10 keskiarvon (79.18m vs. 78.73m) osalta. Kuulassa hajonta on selkeämpää ja ilman Ryan Crouserin kesän 2020 kärkitulosta 22.91m lajin taso olisi jäänyt suhteellisen kauas kesästä 2019. 

Naisten heittojen suurimmat erot löytyvät moukarista, kun taas kuula oli 2019 kärkitulosta (Gong Lijao, 20.31m) lukuun ottamatta melko tasainen. Kiekossa kesä 2019 oli tasokkaampi, lukuun ottamatta kesän 2020 kärkitulospiikkiä, Valarie Allmanin jenkkien ennätystä 70.15m. 

Miesten pikamatkoissa yleistrendi noudattelee edellisiä lajiryhmähavaintoja, eli kesä 2019 oli suhteessa kovatasoisempi poikkeuskesään verrattuna. Selkeimmät erot on nähtävissä miesten 400 metrillä: kesällä 2019 Michael Norman pisteli nelkun 43.45, kun taas kesällä 2020 maailman parhaaksi noteeraukseksi jäi Justin Robinsonin 44.91 sekuntia. Lisäksi top 10 keskiarvossa on huomattava ero (44.05s vs. 45.20s). 400m aidoista erottuu kesältä 2020 Karsten Warholmin huippuaika 46.87s, joka on 5 sadasosaa parempi kuin hänen kesän 2019 noteeraus. Muuten ratakierroksen aitojen taso jäi melko vaatimattomaksi kesällä 2020. Lähimmäksi poikkeusvuonna kesän 2019 yleistasoa pääsi miesten pika-aidat.

Naisten pikamatkoilta suurimmat erot on löydettävissä samoissa lajeissa kuin miehissä eli 400 metriltä ja 400 metrin aidoista. Vertailun vuoksi naisten 400 metrin kärkituloksissa on yli kahden sekunnin ero (48.14s vs. 50.50s) – tosin Salwa Eid Naserin Dohassa juoksema kesän 2019 kärkiaika on juostu kenties kyseenalaisin eväin. Suomalaisväriä sisältävän naisten pika-aitojen kohdalla on huomioitava poikkeuskesän systemaattisesti huonompi taso: tämän kesän kärkituloksella 12.68s ei olisi päässyt edeltävällä kaudella top 10 listalle ollenkaan. 

Kestävyysjuoksut lajiryhmänä näyttävät kokonaisuudessaan kärsineen vähiten poikkeuskesän olosuhteista. Miesten osalta löytyy kokonaisuudessaan jopa muutama tasokkaampi laji: Esimerkiksi 1500 metrin top 5 oli sijoituskohtaisesti parempi kesällä 2020 kuin kesällä 2019 – tosin kesän 2020 top 4 miesten tonnivitoselta on peräisin samasta Monacon timanttiliigan kilpailusta. Keskiarvollisesti kausi 2019 vie varttimaililla kuitenkin pidemmän korren (3.30.7 vs. 3.31.2).  Miesten aineistosta erottuu lisäksi 5000 metriä, jossa kesän 2020 top 5 on kovempi kuin kesän 2019 kärkitulos (12.52.98) – helmenä Joshua Cheptegein ME 12.35.36. 10000 metrillä näkyy piikkinä Cheptegein kauden toinen ME, mutta yleistasoltaan kyseinen laji oli kesää 2019 vaatimattomampi. Selkeimmin kesä 2019 oli kovatasoisempi miesten 3000 metrin esteissä. 

Naisten trendi on sanmansuuntaista kuin miesten. Lähimmäksi kesän 2019 kokonaistasoa lajitarkastelussa pääsee 5000 metriä – koronakesän piikkinä Letensebet Kideyn ME. Lisäksi 800 metriä on kärkituloksia (1.54.98 vs. 1.57.68) lukuun ottamatta yllättävän tasainen.  Selkein ero naistenkin puolella on 3000 metrin esteissä kesän 2019 hyväksi.

Yhteenveto

Kansainvälinen yleisurheilukilpailukausi 2020 oli maailmanlaajuisesti poikkeuksellinen. Kilpailukalenteria muokattiin koronapandemian johdosta merkittävästi. Arvokisoista Pariisin EM-kilpailut peruttiin ja Tokion olympialaiset siirrettiin ensi kesälle. Pandemia eteni maailmanlaajuisesti eritahtisesti ja kansallisilla ratkaisuilla oli vaikutusta siihen, millainen yleisurheilukesä saatiin maakohtaisesti vietyä läpi. Poikkeusolot tarjosivat mahdollisuuksia myös poikkeuksellisiin kilpailujärjestelyihin, kuten Zurichin "Inspirational Gamesin" kaltaisiin etäkisoihin. 

Yleisilmeeltään koronakesä jäi huomattavasti vaisummaksi verrattuna edeltävään kesään. Tämä ei toisaalta ollut yllättävää, sillä kovatasoisten kilpailujen määrät jäivät vähäisiksi. Oma vaikutuksensa yleistasoon oli varmasti myös yleisörajoituksilla. Eritahtinen pandemian eteneminen näkyi myös siinä, että lajikohtaisissa top10 sijoituksissa oli enemmän kansallisuuksien variaatiota kuluneena kesänä verrattuna kesään 2019. Määrällisesti suurin putoaja oli Yhdysvallat, jonka määrä top10 tuloksissa miltei puolittui (85 -> 51).  

Lajitarkasteluna yksittäinen selvästi heikkotasoisempi laji kesään 2019 verrattuna oli 400 metrin juoksu, joka on toki tyypillinen "arvokisalaji", missä aika paranee paljon kilpailemalla. Vastaavasti esimerkiksi miesten kiekossa ja seipäässä kilpailtiin varsin tasokkaat kesät. Toisaalta nämä lajit ovat tottuneet kilpailemaan myös yksilajisissa tapahtumissa, ja yhden lajin kisoja oli nyt olosuhteiden pakosta pakko järjestää enempi, jolloin kisakausi noudatteli näiden lajien kohdalla lähes normaalia rakennetta. Koronakesänä nähtiin myös yksittäisiä tuloshelmiä – kirkkaimpina Joshua Cheptegein ME:t ja Johannes Vetterin miltei 98 metrinen keihäskaari. Kestävyysjuoksujen koviin tuloksiin saattoi toki olla osasyynä kiistellyn valojäniksen käytön yleistyminen. 

Mikäli koronapandemia jatkuu vielä ensi kesänä, poikkeusvuoden 2020 tasoa olisi mielenkiintoista verrata tulevaan kesään. Tällöin saataisiin tarkempaa vertailua siitä, millainen vaikutus poikkeavilla olosuhteilla on pidemmässä juoksussa kansainvälisen yleisurheilun tasoon.

BKT:n vaikutus kansallisiin yleisurheiluennätyksiin - Lajiryhmäkohtainen analyysi

 Tämä postaus käsittelee yleistason analyysia yksityiskohtaisemmin BKT:n ja yleisurheilun kansallisten ennätysten välistä yhteyttä. Viime kerralla havaittiin selkeä positiivinen suhde BKT:n ja kansallisten yleisurheiluennätysten välillä. Kehittyneissä valtioissa kansallinen yleisurheilutaso on poikkeuksetta todella laadukasta. Seuraavaksi pureudutaan tarkemmin osittaisanalyyseina yhteyksiin eri lajiryhmien sisällä. Edeltävässä analyysissa käytetty aineisto on jaettu kenttälajien, pikajuoksujen ja kestävyyysjuoksujen (800 m ylöspäin) mukaisiksi osatarkasteluiksi.

Miesten aineistossa jokaisella stratifioidulla aineistolla näyttää edelleen olevan positiivinen yhteys BKT:n ja yleisurheilutason välillä. Sen sijaan yhteyksien voimakkuudesta ja "selitysasteesta" (=hajonnan suuruudesta) on löydettävissä selkeitä eroja.

Miesten pikajuoksujen osalta BKT:n vaikutus ennätystasoon on selkeästi vähäisin. Pikajuoksut kattavassa aineistossa on myös suhteellisen vähän hajontaa. Vastaavasti kestävyysjuoksujen sovitteen mukainen yhteys on hieman voimakkaampi, joskin kyseisessä aineistossa hajonta on samalla suurempaa. 

Kenttälajeissa näyttää olevan miesten lajiryhmistä suurin yhteys (= korkein estimaattikerroin). Löydöksestä on tulkittavissa kenttälajien korkeammat aloittamiskustannukset (erit. heitot ja seiväs), jolloin köyhemmistä maista löytyy harvemmin taitajia näihin tekniikka- ja välinepainotteisiin lajeihin.

Naisten analyysit käyttäytyvät osadatojen puolesta miltei samalla tapaa kuin miesten data – pikajuoksuissa erot ovat pienimpiä, kenttälajeista löytyy selkeimmät erot ja selittävyydet, ja kestomatkoilla hajonta on korkeaa. Naisten data on aavistuksen suppeampi verrattuna miehiin, johon osasyyksi voidaan tulkita erityisesti kehittyvissä maissa naisten heikko yhteiskunnallinen asema ja siten vähäinen osallistumisaste urheilun kaltaiseen vapaa-ajan ylellisyyteen.. Yleisesti trendi näyttää olevan kuitenkin yhtenevä miesten ja naisten lajiryhmäosadatoissa. 

Yhteenveto:

Lajiryhmätarkastelun yllättävin havainto on BKT:n ja yleisurheilutason suhteellisen voimakas positiivinen yhteys yhdistettynä suurehkoon hajontaan kestävyysjuoksuissa. Kestävyysjuoksut ovat matalan kynnyksen lajeja, ja kovia juoksijoita on tullut poikkeuksetta läpi vuosikymmenten myös köyhemmistä maista. Täten ennakko-oletuksena olisi aavistanut BKT:n varsin heikon selittävyyden yhdistettynä pieneen hajontaan.  Kestävyysjuoksun suuri hajonta kertoo samalla valmennuskulttuurin merkityksestä: Vaikka juoksu on urheilulajina globaalia, valmennuksella ja maan lajikulttuurilla on suuri merkitys lajiryhmien kansallisiin yleistasoihin.

"Heikon yhteyden" lajiryhmä onkin tässä tarkastelussa pikajuoksut, joka toki on välineettömänä lajiryhmänä myös varsin matalan kynnyksen laji. Vähemmän yllättävästi kenttälajeissa BKT:n muutos selitti suuremmin yleistason vaihtelua – huomioiden kyseisten lajien välinekeskeisyys ja tekniset vaatimukset. 

Erot lajiryhmien välillä ovat kuitenkin kauttaaltaan suhteellisen marginaalisia, ja jokaisen lajiryhmän sisällä on havaittavissa positiivinen yhteys BKT:n ja lajiryhmien kansallisten yleistasojen välillä. Lisäksi jokaisesta lajiryhmästä löytyy myös ns. outlier tapauksia, eli BKT ei missään nimessä tyhjentävästi selitä kansallista yleisurheilutasoa. 

BKT:n vaikutus kansallisiin yleisurheiluennätyksiin - yleistason analyysi

Kansainvälinen yleisurheilu on globalisoitunut selkeästi viime vuosina. Vielä muutama vuosi sitten tuskin  kukaan olisi uskonut, että esimerkiksi keihäänheiton maailmanmestari tulee Grenadasta. Syntymävaltio ei ole enää samassa mittakaavassa rajoittava tekijä huipulle pääsyssä, mitä on edesauttanut erityisesti valmennuksen ja saatavissa olevan valmennustiedon globalisoituminen. 

Lajin laajentumisen seurauksena monien perinteisten länsimaiden suhteellinen asema kv-yleisurheilussa on aavistuksen heikentynyt. Aiheellista onkin kysyä, onko kehittyvien/kehittyneiden maiden välisten voimasuhteiden muutos yksittäisten huippujen luoma "illuusio" vai onko muutoksella ollut syvempää vaikutusta yleisurheilun yleistason tasoittumiseen eri maiden välillä? Ovatko kehittyvät maat nousseet  laajalla lajikirjolla perinteisten länsimaisten yleisurheilumaiden tasolle? Tästä innostuneena lähdin pohtimaan yhteiskunnallisten elinolojen vaikutusta kansallisten yleisurheiluennätysten tasoon. 

Tarkastelunäkökulmia ("hypoteeseja") jutussa on kaksi:

Näkökulma 1: Valmennuksen globalisoitumisen myötä kehittyvistä maista löydetään lahjakkuuksia yhä paremmin. Köyhien maiden heikot elinolot takaavat sen, että yleisurheilun tarjoamat dollarit näyttäytyvät houkuttelevana – ja suhteellisen todennäköisenä – vaihtoehtona nousta pois köyhyydestä. Saman aikaisesti länsimaissa samassa asemassa olevan nuoren on taloudellisesta näkökulmasta huomattavasti järkevämpää investoida aikaansa hyvään koulutukseen ja varmaan työpaikkaan, kuin satsata koko elämäänsä äärimmäisen kilpaillussa globaalissa urheilumuodossa, missä karkeasti lajinsa top10:lle on tarjolla samanlaisia tienestejä kuin Suomessa keskivertoinsinöörille. Kehittyvissä maissa on siis enemmän kannustimia satsata urheiluun, varsinkin kun valmennusta ja tietoa on nykyään paremmin saatavilla. Kyseinen kehitystrendi on vaikuttanut kehittyvien maiden korkeaan asemaan nykyisessä yleistasovertailussa.

Näkökulma 2: Kehittyneissä maissa valmennuksellinen tietotaito – osittain perinteiden ansiosta – takaa vielä sen, että ennätysvertailussa perinteiset länsimaat dominoivat. Urheilu on viihteellistä toimintaa, joka on järjestäytynyttä vasta silloin, kun maan elinolot ovat muuten yhteiskuntarauhaltaan ja taloudellisilta olosuhteiltaan vakaat. Lisäksi länsimaiden kehittyneen valmennusjärjestelmän ansiosta lahjakkuuksia löydetään tasaisesti jokaiseen yleisurheilun lajikirjon lajiin.

Varsinainen tutkimuskysymykseni koskee siis sitä, missä määrin yhteiskunnallinen elintaso vaikuttaa kansallisten yleisurheiluennätysten tasoon. Analyysissa elinolon /-tason mittarina käytän (jokseenkin kiisteltyä) BKT/asukas (USD) mittaria ja yleisurheiluennätysten mittarina on kansallisten ennätysten pistekeskiarvo IAAF:n pistetaulukolla. Jaoin analyysit erikseen naisten ja miesten lajeihin, sillä pistetaulukot eivät ole sukupuolten välillä suoraan vertailukelpoisia. BKT aineiston hankin maailmanpankin avoimista tietokannoista. Ennätysdatan keräämisessä hyödynsin englanninkielisen Wikipedian kattavia ja varsin runsaslähteisiä sivustoja kansallisista yleisurheiluennätyksistä. 

Ennätysaineiston keräämisessä törmäsin usein tilasto-aineistoissa esiin nousevaan puuttuvan datan ongelmaan – erityisesti monesta kehittyvästä maasta ei löytynyt kattavasti kaikista yleisurheilulajeista kansallisia ennätyksiä. Analyyseissa – sekä pistekeskiarvojen ja – hajontojen laskemisessa – on huomioitu ainoastaan ne maat, joilta löytyi ennätykset kaikissa Kalevan kisoissa kilpailtavissa lajeista (pl. Ottelut ja lisäten Maraton). Ennätyksissä on pyritty mahdollisuuksien mukaan huomioimaan pelkästään (lokakuuhun 2020 mennessä) ratifioidut ennätykset.

Dataa putosi tästä johtuen jonkin verran analyysista pois, mutta aineistoa voidaan pitää sekä BKT:n että yleisurheilutason osalta kuitenkin suhteellisen edustavana. Mukana on elintasoltaan kehittyviä ja kehittyneitä maita, kuin myös yleisurheilutasoltaan "kehitysmaita" ja perinteisiä menestysmaita.

Ylläolevissa kuvissa on analysoituna BKT:n vaikutusta ennätysten pistekeskiarvoihin. Vaaka-akselilla on (logaritmisoitu) BKT/asukas muuttuja ja pystyakselilla kansallisten ennätysten pistekeskiarvo. Kuvasta on nostettu mielenkiintoisina havaintoina muutama menestyksekäs yleisurheilumaa (Yhdysvallat, Ranska, Iso-Britannia), Pohjoismaat (Suomi, Ruotsi, Norja, Tanska), sekä mielenkiintoisena havaintona  mm. Kenia – maa joka kerää paljon arvokisamitaleja ratamatkoilla.

Keskiarvojen osalta hajontaa on jonkin verran, mutta selkeä löydös on näkökulmaa 2 noudatteleva havainto, missä läntisten hyvinvointivaltioiden yleisurheilun yleistaso on ennätysten valossa keskimääräistä laadukkaampaa verrattuna kehittyviin maihin. Huomattava on, että miesten data on kattavampi kuin naisten  –  kertoen osaltaan naisten yhteiskunnallisesti heikosta asemasta monessa valtiossa, jolloin urheilun kaltaiseen "ylelliseen" toimintaan ei ole edes mahdollisuuksia. Pohjoismailla on myös varsin hyvä edustus aineistossa – niin BKT:n kuin ennätystasonkin osalta.

 

Ilmiön syvällisempää ymmärrystä tarkentaa keskihajontojen tarkastelu. Tässä tapauksessa tilanne on päinvastainen verrattuna keskiarvotarkasteluun. Vaikka hajontaa löytyy edelleen sovitteen ympäriltä, kehittyneissä maissa ennätysten hajonta on pienempää – tarkoittaen siis sitä, että kansalliset yleisurheiluennätykset ovat läpi lajikirjon suunnilleen yhtä "tasokkaita". Vastaavasti monissa kehittyvissä saattaa löytyä yksittäisiä kovia lajeja, mutta yleisurheilun monilajisuus ei ole siellä kattavasti edustettuna.

Yhteenveto:

Tässä analyysissa tarkasteltiin kansallisen elintason (BKT) vaikutusta yleisurheiluennätyksiin. Tulokset näyttävät olevan pitkälti näkökulman 2 suuntaisia, sillä BKT:llä ja pistekeskiarvolla näyttää olevan selkeä positiivinen yhteys. Vaikuttaa siis siltä, että kehittyneissä maissa on enempi resursseja yleisurheilun kaltaiseen "ylelliseen" toimintaan, mikä mahdollistaa laajat lahjakkuusmassat lajiin kuin lajiin ja samalla korkean ennätysten yleistason. 

Käänteinen yhteys näyttää olevan hajonnan osalta. Kehittyvät maat pärjäävät kansainvälisessä yleisurheilussa, mutta vain tietyissä lajeissa – parhaimpana esimerkkinä Itäisen Afrikan kestävyysjuoksudominantit valtiot, joissa muiden lajien ennätykset ovat hyvin vaatimattomia. 

Toisaalta saman BKT:n omaavien valtioiden välillä on aineistossa suurtakin hajontaa. Tämä voidaan tulkita siten, että suotuisten ympäristötekijöiden lisäksi oleellista on kansallisen yleisurheilukulttuurin ja valmennuksen merkitys. Huolimatta valmennuksen ja tiedon globalisoitumisesta, on maan sisäisellä järjestelmällä edelleen vaikutusta siihen, kuinka todennäköisesti lahjakas nuori löydetään yleisurheilun pariin ja kykenee kehittymään aina huipputasolle asti.

Tämä analyysi ei huomioi täysin yleisurheilun tämän hetkisiä voimasuhteita, sillä monet kansalliset yleisurheiluennätykset saattavat olla peräisin vuosikymmenten takaa. Yleisurheilun globalisoitumisen myötä vastaavanlainen analyysi olisi mielenkiintoista tehdä ajanjaksojen vertailuin, mistä olisi kenties nähtävissä maiden variaation tasoittuminen. Seuraava analyysi paneutuu kuitenkin tämän datan pohjalta tarkempiin lajiryhmälöydöksiin eri maiden välillä.