Yleisurheiluvuosi 2021 on vuoden vaihtumisen myötä virallisesti kilpailtu. Vuonna 2021 arvokisoista kilpailtiin vuodella eteenpäin koronapandemian takia siirretyt Tokion olympialaiset.
Tässä jutussa analysoidaan yleisurheilukauden 2021 maailmanlaajuista yleistasoa. Verrokkina on kaudet 2020 ja 2019. Tarkastelu kohdistuu maailmantilaston top10 sijoitusten pohjalta tehtyihin analyyseihin.
Aineisto on hankittu Tilastopajan maailmantilastoista. Jokaisesta yleisurheilun arvokisalajista (pl. viestit) on kerätty molemmilta tarkasteluvuosilta lajikohtaiset ulkoratojen top10 tulokset sijoituksineen – miehet ja naiset erikseen. Tason arvioinneissa on käytetty IAAF:n vuonna 2014 ratifioimaa pistetaulukkoa. Jutun rakenne pohjautuu reilun vuoden takaiseen analyysiin 2020 ja 2019 kilpailukausista, jossa spekuloitiin myös poikkeuskesän pidempiaikaisia vaikutuksia kansainväliseen yleisurheiluun.
Kansallisuuksien lukumäärät top 10 sijoituksissa
Ensimmäinen osatarkastelu koskee kansallisuuksien lukumäärää top10 sijoituksissa. Tarkastelumaista on erikseen nostettu esiin Pohjoismaat ja muita mielenkiintoisia yleisurheilumaita, muut maat kuuluvat "others" kategoriaan.
Kaudelta 2021 on huomattava, että muiden (others) maiden urheilijoita on top10 sijoituksilla absoluuttisesti vähemmän verrattuna aikaisempiin kausiin. Tämä saattaa johtua isojen yleisurheilumaiden satsauksista olympiavuoteen. Erityisesti USA:n perinteinen satsaus olympiavuoteen näkyy - top10 sijoituksia tarkasteltavissa lajeissa maalla on 97 kappaletta, kun vuonna 2020 tämä lukema jäi 51:een.
Pohjoismaat saivat poikkeuskautena 2020 suhteessa enemmän top10 sijoituksia verrattuna muihin tarkasteluvuosiin. Suomella top10 urheilijoita oli kaudella 2021 kolme kappaletta (Murto, Salminen ja Helander). Ruotsilla kaudesta 2020 pudotusta top 10 sijoituksiin tuli 7 sijoitusta (10 -> 3).
Yleistason analyysi sijoituksittain ja lajiryhmittäin
Alla oleva tarkastelu käsittelee sijoituskohtaisia keskiarvopisteitä kaikki tarkasteltavat lajit huomioiden. Vaaka-akselilla on sijoitukset ja pystyakselilla kulloisenkin sijoituksen pistekeskiarvo. Naisten ja miesten lajit on ositettu erilleen.
Yleisilmeeltään olympiavuosi 2021 oli laadukas ja tarkasteluvuosista jokaiselta sijoituskeskiarvoltaan paras sekä miehissä että naisissa. Pienin sijoituskohtainen ero on miesten kakkostuloskeskiarvoissa – kaudella 2019 ka oli 1258.9 pistettä ja kaudella 2021 1259.05 pistettä. Yleisesti kaudet 2019 ja 2021 olivat sijoituskohtaisilta keskiarvoiltaan miltei identtisiä ja huomattavasti laadukkaampia kuin vuosi 2020.
Naisissa olympiavuosi 2021 oli miehiin verrattuna selkeämmin tasokkaampi kuin Dohan MM-vuosi 2019. Pienimmillään kausien 2019 ja 2021 välillä sijoituskohtainen keskiarvoero oli 7 pistettä (7. sija, 2019 1204 pistettä ja 2021 1211 pistettä). Kausi 2020 jäi tasoltaan jälkeen arvokisakausista.
Lajiryhmätarkastelusta huomataan tarkemmin kilpailukausien lajiryhmäkohtaiset erot. Verrattuna arvokisakausiin, ainoastaan miesten kestävyysjuoksuissa oli (niukasti) korkeampi kärkituloskeskiarvo (1266 vs. 1265 vs. 1258). Kestävyysjuoksuissa kauden 2020 keskiarvoa nostaa Joshua Cheptegein 5000m ja 10000m maailmanennätykset. Kaikissa muissa miesten lajiryhmissä ja sijoituksissa kausi 2019 tai 2021 vie voiton kaudesta 2020.
Kausi 2021 oli sijoitustarkasteltuna laadukkaampi kauteen 2019 nähden – miehissä kauden 2021 sijoituskeskiarvo oli 36/50 tapauksessa paras, naisissa vastaavan lukeman ollessa 45/50.
Lajikohtaiset analyysit
Seuraavaksi sukelletaan syvemmälle metatasolle ja tarkastellaan jokaisen lajiryhmän sisällä tarkemmin yksittäislajeja.
Miesten hypyissä pienimmät vuosien väliset erot olivat seipäässä: Mondo Duplantis pomppasi 2020 kärkitulokseksi 615cm, olympiavuoden SB:n ja kärkituloksen ollessa 610cm. Selkeimmät erot kauteen 2020 miehillä on hiekkalaatikkolajeissa: Olympiavuonna pituushypyn top5-10 sijoitukset olivat tulostasoltaan laadukkaampia 2019 kauteen verrattuna, mutta top2 tuloksissa 2019 vei voiton. Kolmiloikassa tasokkain vuosi oli kausi 2019, jokaisen top10 sijoituksen osalta.
Naisissa tiukin laji vertailussa on niin ikään seiväs. Olympiavuosi donimoi top3 tuloksissa (501cm, 495cm, 490cm), mutta kolmen ulkopuolella kautta 2019 voidaan pitää laadukkaampana. Kolmiloikka oli yleistasoltaan selkeästi laadukkaampi laji arvokisavuosina; Kärkituloksissa piikkeinä erottuvat Yulimar Rojaksen pomput (15.41m vuodelta 2019 ja 2021 Tokiossa hypätty maailmanennätys 15.67m). Naisten pituudessa oli olympiakesänä paras taso, lukuun ottamatta kärkitulosta (Malaika Mihambo 7.30m 2019 vs. Ese Brume 7.17m 2021).
Miesten heitoissa kausi 2021 näyttäytyy edukseen miesten moukarissa: Jokainen top10 sijoitus on tarkasteluvuosista tuloksellisesti laadukkain. Kiekon tulokset ovat tarkasteluvuosien välillä likipitäen yhtäläiset. Kuula ja keihäs olivat kokonaisuudessaan tasokkaimpia kaudella 2019, pois lukien kärkitulokset. Olympiakesän kärkituloksiksi näissä lajeissa jäivät Johannes Vetterin hurja keihäskaari 96.29m ja Ryan Crouserin kuulan ME 23.37m.
Naisissa kauden 2021 kuula ja kiekko vievät jokaisen sijoituksen osalta voiton - maininnan arvoinen huomio on naisten kiekossa kaksi yli 70 metrin ylitystä (Allman ja van Klinken). Moukarissa erityisesti olympiakesän top5 tulokset olivat laadukkaita kauteen 2019 verrattuna. Keihäässä kesää 2019 voidaan pitää tasokkaimpana. Olympiakesältä kärkituloksena korostuu erityisesti Maria Andrejczykin keihäskaari 71.40m.
Pikajuoksuissa miehissä huomio kohdistuu hurjaan 400 metrin aitojen tasoon - top6 tulokset tältä kesältä ovat peräisin Tokion olympiafinaalista. Myös pika-aidoissa olympiavuodelta Grant Hollowayn maailmanennätystä kolkutteleva kärkitulos 12.81s erottuu lajissa tulospiikkinä. 200 metrin taso oli kokonaisuudessaan likipitäen sama kausina 2019 ja 2021, kun taas sileällä suoran mitalla pisteltiin olympiakesänä kovaa vauhtia. 400 metrillä ei sen sijaan olympiavuonna (hiilikuitupiikkareista huolimatta?) ollut merkittävästi kovempi taso verrattuna kauteen 2019.
Naisissa olympiavuoden 100m ja 200m erottuvat selkeästi: 100 metrillä paineltiin kaikkien aikojen tilaston toiseksi (Thompson 10.54s) ja kolmanneksi (Fraser-Pryce 10.60s) nopeimmat ajat. 400 metriä oli trendiltään samankaltainen kuin miehillä, kun taas 400 metrin aidoissa iskettiin muita vertailuvuosia huomattavasti kovempi kausi – kirkkaimpana Sydney McLaughlinin ME 51.46s. Pika-aitojen taso ei juuri eronnut kaudesta 2019, tason ollessa kuitenkin selkeästi kautta 2020 laadukkaampi.
Kestävyysjuoksuissa vertailu on kaikkein tasaisin. Miehissä vuoden 2020 5000 metriä näyttäytyy top5 sijoitusten osalta edukseen. 1500 metrillä juostiin olympiavuonna kaikkein kovinta kyytiä, 3000m esteissä ja maratonilla paras taso oli puolestaan kaudella 2019. Mielenkiintoisesti sijoitusten välinen ero pidemmillä juoksumatkoilla arvokisavuosina oli huomattavasti pienempää verrattuna 2020 poikkeuskauteen – kaudelta 2020 korostuu selkeämmin yksittäiset tulospiikit (kuten Joshua Cheptegein 5000 metrin ME 12.35.36).
Naisissa olympiavuodelta erottuu edukseen 10000 metriä – helmenä Letensebet Gibeyn ME 29.01.03. Myös 800 metrillä ja 3000 metrin esteissä kilpailtiin kauttaaltaan olympiavuonna laadukkain kilpailukausi. 1500 metrillä kaudet 2019 ja 2021 menevät likipitäen tasoihin, maratonilla 2019 oli tasokkain vuosi.
Yhteenveto
Poikkeuskauteen 2020 verrattuna kansainvälinen yleisurheilu palasi "normaaliin päiväjärjestykseen": Vuonna 2021 urheiltiin arvokisavuoteen kuuluvasti laadukas yleisurheiluvuosi, huolimatta vielä lievästä pandemian vaikutuksesta urheilumaailmaan (esim. Tokion olympialaiset kilpailtiin tyhjille katsomoille).
Olympialaisiin valmistautuminen oli kisojen siirtämisen ja "vajaan" kisakauden 2020 jälkeen poikkeuksellista. Urheilijoille kauden 2020 pakottama "hengähdystauko" ennen olympiakesää saattoikin vaikuttaa tulostasoon positiivisesti – yksittäisenä esimerkkinä Yulimar Rojaksen Dohan MM-kisojen maailmanennätyshätyyttelyn (15.41m) jälkeinen selkeä välivuosi (SB kesällä 2020 14.71m), jonka jälkeen olympiavuoteen tultiin kaikkien aikojen kolmiloikkaiskussa (ME 15.67m).
Muutamissa lajeissa tulostaso äityi hurjaksi laajalla urheilijajoukolla: Esimerkkeinä mainittakoon miesten 400 metriä ja naisten 100 metriä, joista ensimmäisessä laitettiin kaikkien aikojen tilasto uusiksi ja jälkimmäisessäkin kirjoitettiin samaa tarinaa ME:tä lukuun ottamatta. Toisaalta pikajuoksuissa kiisteltiin läpi kesän hiilikuitupiikkarin vaikutuksesta tulostasoon...
Yksittäisiä heikkoja lajeja ei kaudella 2021 ollut. Tämän analyysin puitteissa vertailua tehtiin vain yhteen aikaisempaan arvokisavuoteen, joten mielenkiintoinen jatkoanalyysi olisi kauden 2021 yleistason asemoituminen pidemmässä tarkastelujaksossa.
