Viikonloppuna kilpailtiin Tallinnassa alle 20-vuotiaiden EM-kilpailut, jotka päättyivät Suomen osalta varsin mukavasti 2000-luvun parhaaseen menestykseen. Tallinnassa kilpaili viikonloppuna myös Tokion olympialaisissa kilpailevia yleisurheilijoita ja ennen kaikkea tulevia 2020-luvun olympiayleisurheilijoita.
Tässä jutussa analysoidaan Tokion olympialaisiin valittujen eurooppalaisten yleisurheilijoiden viimeisen juniorivuoden Euroopan junioritilastosijoituksia. Pääasiallisena tarkoituksena on tarkastella, mihin suuntaan olympiayleisurheilijoiden junioritilastosijoitusjakauma on painottunut. Olympialaisiin valittujen urheilijoiden aineisto on hankittu englanninkieliseltä wikipediasivulta lauantaina 17.7. Juniorisijoitusaineisto koostuu Euroopan junioritilastojen Top100 urheilijoista vuosilta 2000-2020 lajeittain ja sukupuolittain. Junioritilastoaineistoa on saatu käyttöön Tilastopaja Oy:lta.
Aineistoissa on huomioitava pieniä puutteita. Pari viikkoa ennen olympiayleisurheilun alkamista allekirjoittanut löysi kattavimman osallistujalistan wikipediasta, johon tulee suhtautua tietyllä (lähde)kriittisyydellä. Juniorisijoitusten ja olympiayleisurheilijoiden aineistojen yhdistämisessä on pyritty poistamaan diakriittiset aakkoset kattavuuden parantamiseksi. Tästä huolimatta tiettyjä "mätsejä" puuttuu – esimerikiksi itäblokin maiden osalta kahden eri aineiston välillä on kirjoitusasuissa eroja, joita analyyseja varten ei käyty manuaalisesti läpi. Lisäksi sukunimen vaihtaneita urheilijoita aineistot eivät huomioi. Aineistossa huomioidaan myös viimeisen juniorivuoden sijoitus, joka ei ole urheilijoilla välttämättä paras juniorivuosien sijoitus – suomalaisista tässä rajauksessa kärsivät esimerkiksi Oliver Helander ja Wilma Murto, joiden huippujuniorivuosi ajoittui ennen 19-ikävuotta.
Kaikkiaan manuaalisen muokkauksen ja tiedossa olevien puutteiden jälkeen aineisto sisältää yhteensä 516 eurooppalaista olympiayleisurheilijaa, joilta löytyi olympialaisissa edustamassaan lajissa juniorivuosien tilastosijoitus.
Kuvassa 1 on visualisoitu sijoituskohtaiset osuudet aineiston urheilijoiden juniorisijoituksista. Huomioitava on, että reilusta 500 eurooppalaisesta olympiayleisurheilijasta yli 20% olivat viimeisenä juniorivuotenaan lajinsa eurooppalaisia junioritilastokärkiä edustamassaan lajissa. Top5 sijoitusten osuus on muutenkin merkittävä ja osuudet pienenevät huomattavasti Top10 ulkopuolelle mentäessä. Toisaalta analyysi osoittaa, että on myös mahdollista kehittyä olympiatasolle asti huolimatta suhteellisen heikostakin juniorivuosien sijoituksesta.
Kuvassa 2 on visualisoitu yllä mainitut osuudet kumulatiivisina osuuksina. Huomattava on, että yli puolet (53.4%) eurooppalaisista olympiaurheilijoista kuuluivat junioritilastojen Top5:een viimeisenä junorivuotenaan, ja reilu 2/3 Top10:een. Vaikkei analyysissa lasketa varsinaisesti junioritilastosijoituksen todennäköisyyttä olympiapaikkaan, selkeästi juniorisarjoissa menestyneet urheilijat ovat yliedustettuina eurooppalaisissa olympiayleisurheilijoissa.
Kuvassa 3 on visualisoitu (kuvan 1 tapaisesti) Suomen olympiayleisurheilijoiden lukumäärät. Kaikkiaan Suomen 22 olympiayleisurheilijasta 18:lta löytyi Top100 junioritilastosijoitus Euroopan junioritilastoista. Suomen olympiayleisurheilijoiden jakauma painottuu voimakkaasti Top10 sijoituksiin – samalla tapaa, kuin isossa aineistossakin. Wilcoxin järjestyssummatestin pohjalta, Suomen jakauma ei näytä tilastollisesti poikkeavan koko aineiston jakaumasta (p = 0.07) – olympiayleisurheilijamme junioritilastosijoitukset noudattelevat siis isossa kuvassa kansainvälistä yleislinjaa.
Yhteenveto:
Tässä jutussa analysoitiin eurooppalaisten olympiayleisurheilijoiden junioritilastosijoitusten jakaumaa. Tulokset ovat isossa kuvassa oletetut: Suuri osa eurooppalaisista olympiayleisurheilijoista on ollut juniorivuosina ikäluokassaan Euroopan kärkeä. Jakauma on todennäköisesti todellisuudessa vielä painottuneempi kärkisijoituksiin, sillä aineistosta puuttuu jonkin verran itäblokin yleisurheilijoita johtuen eriävistä kirjoitusasuista aineistojen välillä. Perinteisesti itäblokin maat ovat tuottaneet kovia junioriyleisurheilijoita. Toisaalta liki kolmannes olympiyleisurheilijoista on ollut Euroopan junioritilaston Top10 ulkopuolella, joten ilman junnutähteyttäkin on mahdollista nousta olympiatason yleisurheilijaksi.
Aineisto on toisaalta vastanäyttöä argumenteille, jonka mukaan junioritähdistä harvoin tulee aikuissarjan huippuja. Tähän liittyen mahdollisena jatkoanalyysina voisikin toimia junioritilaston Top5 urheilijoiden urakehitysanalyysi pitkittäisaineistona. Mielenkiintoista olisi tarkemmin analysoida junioristarojen urakehitysten yleislinjaa isolla aineistolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti