Juttusarjan kolmannessa osassa käsitellään hyppylajien kokonaistason kehitysä 1980-luvun ja 2010-luvun välillä. Aineisto on muodostettu jälleen vuositason top10 tuloksista, jolloin otoskoot ovat 90 tulosta vuosikymmentä kohden. Aineistojen jakautumista havainnollistetaan tiheyskuvaajin.
Naisten aineisto on lajien osalta vajaa, sillä seiväs ja kolmiloikka vakiintuivat naisten lajiohjelmaan kunnolla vasta 1990-luvulla. Täten naisten analyysista on jätetty seipään ja kolmiloikan vertailut pois.
Miesten korkeus menee hyppylajeista kaikista selkeimmin 1980-luvulle voitolliseksi. Kun 1980-luvun aineiston keskiarvo on 2.18m, 2010-luvulla keskiarvo jää tulokseen 2.10m. Huomioitava on, että 1980-luvun keskiarvoa – ja samalla korkeinta tiheysjakaumaa – parempia tuloksia on 2010-luvulla hypätty ainoastaan 10 kappaletta. Kummankin vuosikymmenen jakaumat ovat kuitenkin suhteellisen tasaiset, eli suurta tulosmassaa ei tietylle senttitasolle asetu, mikä osaltaan kertoo lajissa vallinneista suhteellisen suurista tasoeroista.
Seipään jakauma on myös 1980-luvulle voitollinen - tosin ei niin selkeästi kuin toisen rimalajin korkeuden. 1980-luvun aineiston keskiarvo on 5.41m ja 2010-luvun vastaava 5.26m. 1980-luvun jakauma on myös aavistuksen terävämpi verrattuna 2010-luvun jakaumaan, mikä kertoo kovemman tason ohella tiiviimmästä tulosmassasta erityisesti päälle 5.40m tuloksissa.
Pituus on miesten hyppylajeista ainut, missä 2010-luku korjaa potin – ja onhan Tommi Evilän perintönä viime vuosikymmenellä ollutkin useita varsin tasokkaita hyppääjiä. 2010-luvun aineiston keskiarvo on 7.70m ja 1980-luvun vastaava 15 cm huonompi (7.55m). Mielenkiintoinen ero on 7.40m tulosten selkeästi suurempi tihentymä 1980-luvulla. Tällöin tuloksia väliltä 7.40m-7.49m löytyy kaikkiaan 24 kappaletta, kun 2010-luvulla näitä tuloksia on ainoastaan 10 tulosta. Vertailun vuoksi 2010-luvun aineistossa yli 8 metrin siivuja on enemmän (11 kappaletta), kuin 7.40m alkavia leiskautuksia.
Kolmiloikka menee 1980-luvulle voitolliseksi. 1980-luvun keskiarvo on 15.79m ja 2010-luvun keskiarvo on 15.42m. Selkeimmät erot ovat suurimmissa tulostihentymissä: 2010-luvun suurin tulosmassa asettuu aavistuksen päälle 15 metrin tuloksiin, kun taas 1980-luvulla korkein tihentymä on melkein metrin edellä. 1980-luvun tihentymän lasku on toki kohti 17 metriä mentäessä aavistuksen tiukempi verrattuna 2010-lukuun, mikä kertoo siitä, että vaikka kansallinen taso oli tällöin erittäin laadukas, todelliset huiput olivat 1980-luvullakin vähissä.
Naisten analyysissa on tarkasteltavina ainoastaan korkeuden ja pituuden jakaumat ja yllättäen ajanjaksolliset vertailut tuottavat näissä lajeissa miltei identtiset jakaumat. Korkeuden tulkinta on mielenkiintoinen, sillä keskiarvoista ei ole löydettävissä eroja: 1980-luvulla ka oli 1.82m ja 2010-luvulla vastaavasti 1.83m. Ainoat erot ovat löydettävissä kahdesta paikkaa: keskiarvon tienoilla oleva tihentymä on 1980-luvulla aavistuksen terävämpi ja huipputuloksia (+ 1.90m) on tehtailtu 2010-luvulla hieman enemmän – toki vain yksittäisten hyppääjien toimesta.
Pituuden jakaumat ovat muodoiltaan miltei identtiset, mutta 2010-luku voidaan julistaa hienoisesti voittajaksi. Perusteena keskiarvojen erot (1980-luku 6.07m vs. 2010-luku 6.14m) ja samalla huipputulosten tiheyden identtisyys. Kokonaistasoltaan naisten pituushypyn voidaan sanoa olevan tasokkaampi laji 2010-luvulla verrattuna 1980-lukuun.
Yhteenveto:
Hyppyjen taso 2010-luvulle tultaessa ei ole eriytynyt menneistä vuosikymmenistä yhtä selkeästi verrattuna esimerkiksi pitkiin juoksumatkoihin. Kokonaisuudessaan 1980-luku korjaa kokonaistasollisesti potin, mutta erot eivät ole kovin dramaattiset – ja esimerkiksi miesten pituushypyn taso on ollut 2010-luvulla selkeästi 1980-lukua kovempi. Naisten analyysi jäi lajien osalta vajaaksi, mutta mielenkiintoinen havainto on korkeuden ja pituuden käytännössä identtiset kokonaistasoa kuvaavat jakaumat vuosikymmenten välillä.
Hyppylajien tasojen kehityksistä on havaittavissa yleisurheilun jonkin asteisen vetovoimaisuuden hiipuminen verrattuna 1980-lukuun. Lajissa ei ole enää entiseen malliin lahjakkuusmassoja, mikä näkyy aavistuksen heikomman tason lisäksi suurempina tasoeroina (= laajempana tulosmassana ilman tiheyspiikkejä). Toisaalta pituushyppy näyttää, että trendilajeja menestyksen mukana voi nousta, joten mahdollista on, että 2020-luvulla jokin muista hyppylajeista kokee miesten pituushypyn kaltaisen buumin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti