Kalevan kisojen sijoitussiirtymät 2018-2021

Ensi viikonloppuna kilpaillaan yleisurheilun suomenmestaruuksista Joensuun Kalevan kisoissa. Tässä jutussa tehdään katsaus 2018-2020 Kalevan kisojen kahdeksan parhaan joukkoon sijoittuneiden urheilijoiden sijoitussiirtymiin kaksien peräkkäisten Kalevan kisojen välillä. 

Aineisto on koostettu World Athleticsin tulostietokannasta. Vuosien 2018-2020 Kalevan kisoista on huomioitu pikamatkoilla finaaliurheilijat ja muissa lajeissa kahdeksan parhaan joukkoon sijoittuneet urheilijat. Peräkkäisten kisojen vertailut tehdään seuraavien Kalevan kisojen välillä: 2018 -> 2019, 2019 -> 2020, 2020 -> 2021. 

Kuva 1

Kuvaan 1 on visualisoitu frekvensseinä aineiston siirtymät. Yhteensä analysoituja siirtymiä oli kolmien Kalevan kisojen pohjalta 953. Kuvassa 1 Y-akselilla on sijoitus vuonna x ja X-akselilla sijoitus tätä seuraavana vuonna. Tulkinnallisesti esimerkiksi aineistossa on 48 tapausta, jotka voittivat Kalevan kisoissa lajinsa kahtena peräkkäisenä vuonna.

"DQ/DNF/NM" merkintä tarkoittaa, että urheilija oli finaalivaiheessa mukana, mutta hän ei saanut finaalissa tulosta eikä siten sijoitusta.  X-akselilla "Muu" tarkoittaa finaalin/8 parhaan ulkopuolelle sijoittumista vuonna x+1. 

Kuva 2

Tarkastellaan seuraavaksi siirtymätodennäköisyyksiä vuosien x ja x+1 välillä. Kuvaan 2 on visualisoitu siirtymien rivitodennäköisyydet. Esimerkiksi 14% vuoden x Kalevan kisojen hopealle sijoittuneista urheilijoista voitti lajinsa seuraavana vuonna.

Rivitodennäköisyyksiä tarkasteltaessa nousee esiin muutamia kiinnostavia havaintoja:

- 40% voittajista kykenivät uusimaan voittonsa seuraavana vuonna.

- Yli 1/3 (36%) voittajista olivat lajissaan seuraavana vuonna 8 parhaan ulkopuolella.

- Finaalisijoitusten 2-8 todennäköisin siirtymä seuraavalle vuodelle on sijoitus "muu" eli finaalin/8 parhaan ulkopuolella.

- Mitä heikompi sijoitus vuonna x, sen todennäköisempää että oltiin seuraavana vuonna finaalisijoitusten ulkopuolella. Esimerkiksi voittajilla tämä siirtymätodennäköisyys oli 0.36 kun taas 8. sijoittuneista 2/3 (67%) oli seuraavana vuonna finaalisijoitusten ulkopuolella.

Kuva 3

Kuvaan 3 on visualisoitu koko aineisto huomioiden siirtymien osuudet. Todennäköisin siirtymä näyttää tämän perusteella olevan sijoilta 7. tai 8. sijoille "muu" – yleisestikin aineistossa on eniten sellaisia urheilijoita, jotka 8 parhaan sijoituksesta siirtyivät "muu"-kategoriaan.

Yhteenveto

Tässä lyhyehkössä katsauksessa analysoitiin Kalevan kisojen finaaliurheilijoiden sijoitussiirtymiä peräkkäisten Kalevan kisojen välillä. Aineisto rajautuu vuosien 2018-2021 Kalevan kisoihin.

Kenties yllättävin löydös liittyy finaalisijoitusten todennäköisimpiin siirtymiin – finaalisijoituksilla 2-8 ylivoimaisesti todennäköisin sijoituskohtainen siirtymä oli siirtyminen "muu" kategoriaan. Voittajillakin tämä siirtymä oli melkein yhtä todennäköinen kuin voiton uusiminen. 

Syitä yllämainittuun ilmiöön on varmasti yhtä paljon kuin urheilijoitakin. On huomioitava että analyysi tehtiin kolmien Kalevan kisojen pohjalta, joihin mahtuu mukaan monella tapaa poikkeuksellisen koronavuoden 2020 Kalevan kisat. Lajivalinnat – erityisesti juoksupuolella – saattavat vaikuttaa myös "muu"-kategorian yliedustukseen, sillä edellisenä vuonna menestyksekkään lajin väliin jättäminen seuraavana vuonna siirtää urheilijan "muu"-kategoriaan. Lisäksi loukkaantuminen tai syystä tai toisesta Kalevan kisojen väliin jättäminen muun syyn takia siirtää urheilijan samalla tapaa "muu"-kategoriaan. 

Lajivoittajat erottuvat muista sijoituksista kuitenkin siten, että voiton uusiminen on selkeästi todennäköisempää kuin muiden sijoitusten uusiminen. Nähtäväksi siis jää, kuinka monta uusintamestaria Joensuun Kalevan kisoissa tänä vuonna nähdään.

Simon Ehammerin Götzisin ottelusarja tarkastelussa

Simon Ehammer jysäytti Götzisin legendaarisessa otteluviikonlopussa miesten kilpailun toisessa lajissa pituushypyssä maailman kärkituloksen ja samalla otteluiden maailmanennätyksen 845. Kyseisellä tuloksella oltaisiin voitettu neljien viimeisten Olympialaisten miesten pituushypyn finaali ja EM-kilpailuistakin 23/24 miesten pituushypyn finaalia.

Ehammer takoi hurjan startin jälkeen ottelussaan 8377 pisteen sarjan, sijoittuen Götzisin kilpailussa kolmanneksi. Tässä jutussa analysoidaan Ehammerin viime viikonlopun sarjaa kymmenottelun kaikkien aikojen neljän parhaan ottelijan (Kevin Mayer 9126, Ashton Eaton 9045, Roman Sebrle 9026, Damian Warner 9018) ennätyssarjoihin. Pisteytyksenä ei käytetä kymmenottelun perinteistä pistelaskuria vaan tulokset pisteytetään WA:n pistetaulukolla – tämän vuoksi 1500m jätetään analyysista kokonaan pois pisteiden valossa ns. poikkeavana lajina.

Ehammerin sarjaa verrataan lajin kaikkien aikojen parhaisiin sekä a) pisteiden valossa että b) lajikohtaisella "pistekertoimella" (lajin pisteet / 9 lajin ottelijakohtainen pistekeskiarvo). 

Kuva 1

Kuvaan 1 on visualisoitu ottelijoiden tulossarjat pisteiksi muutettuna. Suhteessa lajin kaikkien aikojen parhaisiin, Ehammerin (punainen) sarjan 9 ensimmäisessä lajissa näyttää olevan selkeää hajontaa – mukana on todella vahvana lajina jo yllämainittu pituus, kun taas esimerkiksi heitot ovat kauttaaltaan heikot. Myös 110m aidat näyttää pisteiden valossa suhteellisen vahvalta lajilta.

Kuva 2

Kuvassa 2 ottelijoiden sarjoja tarkastellaan "pistekertoimen" avulla – tunnusluku kuvaa, kuinka moninkertaisen määrän yksittäisestä lajista ottelija sai pisteitä suhteessa sarjan ottelijakohtaisiin keskiarvopisteisiin. Jos jokainen laji olisi pisteiden valossa tasainen, tällöin sarja kulkisi suoraa viivaa, leikaten y-akselin pisteessä 1.0. 

Tästäkin graafista nähdään, että Ehammerin sarjassa on reipasta hajontaa – erityisesti pituuden kerroin on ylikorostunut suhteessa lajin kaikkien aikojen parhaisiin. Vastaavasti kiekon ja jossain määrin keihään tulokset ovat alikorostuneita. 

Tarkastelun pohjalta Ehammerilla on sarjassaan todella vahvoja lajeja mutta maailman absoluuttista huippua ajatellen likaa ns. heikkoja lajeja – vaikka Götzisin pituushyppytulos olikin hurja, kerrointarkastelulla havaitaan että lajin tulos poikkeaa jopa liikaakin sarjan yleistrendistä verrattuna absoluuttisiin otteluiden huipputuloksiin. 

Näyttää siltä, että ottelutuloksen osalta Ehammerin suurin tulosparannuspotentiaali piilee erityisesti heitoissa, ehdolla tietysti että vahvat lajit eivät kärsi liikaa. Jo yllämainittuun Götzisin pituushyppytuloksen "meriitteihin" vedoten, on mielenkiintoista nähdä tulevaisuudessa nuoren sveitsiläisottelijan peliliikkeitä lajivalinnan suhteen.

Timanttiliigan ja Motonet GP:n tasovertailua

Yleisurheilun Timanttiliiga on pyörähtänyt aluilleen parilla osakilpailulla (Doha, Birmingham) ja ylihuomenna saadaan myös kotimainen yleisurheilukesä kunnolla käyntiin Lahden Motonet GP:stä. Arvokisojen rankingjärjestelmään (näistäkin) kilpailusarjoista kokonaissuorituspisteet ("performance score") muodostuvat viimevuotiseen tapaan tulospisteiden lisäksi sijoituspisteistä.

Tulosrajoja yleisurheilun arvokisoihin on viime vuosina selkeästi kiristetty ja rankingin kautta kisoihin pääsee yhä useampi urheilija. Kilpailujen arvo määrittelee ennakkoon jaossa olevat sijoituspisteet, joilla on jopa huomattavan suuri merkitys kokonaissuorituspisteisiin. KV-yleisurheilun lippulaivana Timanttiliigaosakilpailuissa on jaossa – Olympiakisoja ja MM-kisoja lukuun ottamatta – korkein sijoitukseen perustuva pistepotti.

Tässä jutussa vertaillaan kesän 2021 Motonet GP:n pisteiden valossa parhaita suomalaistuloksia Timanttiliigaosakilpailujen tasoon. Tarkastelun keskiössä on, kuinka kilpailukykyinen kotimaisen kilpailusarjan tulostaso on Timanttiliigan perustuloksiin verrattuna.

Aineisto on kerätty World Athleticsin sivuilta. Molemmista kilpailusarjoista puuttuu muutamia osakilpailuja – Timanttiliigaosakilpailujen osalta aineistoon on sisällytetty täydellisenä Gatesheadin, Dohan, Firenzen, Oslon, Tukholman, Monacon, Eugenen, Lausannen, Brysselin ja Zurichin osakilpailut. Motonet GP:stä on viime vuodelta mukana Espoon, Kuortaneen, Joensuun, Lapinlahden ja Lahden osakilpailut. Motonet GP:n osakilpailujen tulokset on rajattu suomalaisten tekemiin tuloksiin. Pistetaulukkona on käytetty WA:n vuonna 2014 ratifioimaa pistetaulukkoa. Aineiston kokoamisen osalta kiitokset Aaro Davidilalle.

Ajallinen vertailu Motonet GP vs. Timanttiliiga.

Kuvaan 1 on visualisoitu pisteiksi muutettuna kesän 2021 Timanttiliigaosakilpailujen ja Motonet GP-osakilpailujen yleistaso ajallisesti juoksevassa vertailussa. Timanttiliigaosakilpailujen osalta tarkasteluväliin (punainen pylväs) on rajattu keskimmäinen 50%, kuvaten siten kattavasti Timanttiliigan ison urheilijamassan yleistasoa. Motonet GP:n osalta (vihreä pylväs) pylväiden väliin mahtuu pisteiksi muutettuna parhaaseen desiiliin kuuluvat suomalaistulokset. 

Kuva 1: Ajallinen vertailu kesän 2021 Timanttiliigan ja Motonet GP:n tulostasoista. 

Mielenkiintoisena havaintona kuvasta 1 nousee esiin se, että ajallisesti lähekkäin kilpailuissa Kuortaneen Motonet GP:ssä ja Oslon ja Tukholman Timanttiliigassa suomalaishuippujen tulostaso vastasi kauttaaltaan hyvinkin Timanttiliigan "perusmassaa".

Lajikohtainen analyysi

Kuvasta 1 on noteerattava, että siinä ei huomioitu lajiohjelmien eroja Timanttiliigan ja Motonet GP-osakilpailujen välillä. Analyysin kakkososassa vertaillaan tarkemmin tasoeroja lajikohtaisesti. Mukaan on rajattu ne lajit, joissa Motonet GP-osakilpailuissa ainakin yksi suomalaisurheilija teki pisteiden valossa paremman tuloksen, kuin Timanttiliigasarjan alimman kvantiilin (25%) tulos. Mikäli kys. lajin osalta ehto täyttyi, otettiin tarkasteluun mukaan kaikki Motonet GP-aineistossa olevat lajin suomalaistulokset.

Kuvaan 2 on visualisoitu valitut lajit ja valittujen suomalaistulosten lukumäärä. Tulosten osalta edustetuimpia lajeja ovat miesten 800m ja naisten 100m aidat. Myös naisten ja miesten 100 metriltä löytyy kohtuullisesti tuloksia.

Kuva 2: Tarkastelussa olleiden lajisuoritusten lukumäärä.

Kuva 3: %-osuus suomalaisurheilijoiden Motonet GP:ssä tekemistä tuloksista, jotka olivat parempia kuin Timanttiliigan alimman kvantiilin (25%) tulos.

Kuvaan 3 on sisällytetty varsinainen analyysi eli kuinka suuri osuus suomalaisurheilijoiden tekemistä tuloksista olivat Timanttiliigasarjan alimman kvantiilin tuloksia parempia, kun vakioidaan laji.

Kuvasta 3 nähdään, että tasokkaimpia Motonet GP lajeja olivat tämän perusteella miesten keihäs ja naisten 100m aidat. Miesten keihäässä liki puolet lajin Motonet GP suomalaistuloksista olivat Timanttiliigan alinta neljännestä kovempia. Tosin tarkasteltavien tulosten lukumäärä oli suhteellisen pieni (17 suomalaistulosta). Naisten 100m aidoissa taas vastaavasti sama osuus on miltei 30 % ja tarkasteltavien lajisuoritusten määrä oli suuri. Naisten 100m aidoissa paahdettiin kotimaisessa kilpailusarjassa huipun osalta siis hyvää Timanttiliigavauhtia. 

Miesten 100 metrillä suomalaisurheilijoiden tekemät tulokset vastasivat melko suurelta osin myös Timanttiliigan perusvauhtia, mutta on huomioitava että Timanttiiliigassa pikamatkoilla juostaan paljon ns. kansallisia eriä, jotka painavat kokonaistasoa alaspäin.

Yhteenveto

Huolimatta kilpailujen painoarvon kasvusta rankingjärjestelmässä, parhaimpiin Timanttiliigan osakilpailuihin pääsee monissa lajeissa suhteellisen kapea joukko urheilijoita. Esimerkiksi naisten kolmiloikassa tarkastelluissa Timanttiliigaosakilpailuissa kilpaili 20 urheilijaa ja näistä kolmeen tai useampaan kilpailuun osallistui vain 8 urheilijaa. 

Tämän analyysin pohjalta suomalaisten kärjen tekemä tulostaso vastaa monessakin lajissa kilpailukykyisesti Timanttiliigan perustasoa. Aineston Motonet GP:n suomalaistuloksista (noin 800 kappaletta) vajaa 10% oli Timanttiliigan alimman kvantiilin tulostasoa kovempia, huomioiden lajivakiointi. Loppujen lopuksi suomalaisurheilijoita kilpaili viime kesänä tarkastelluissa Timanttiliigaosakilpailuissa kuitenkin vain 6 kappaletta (Raitanen, Pulli, Lakka, Salminen, Kuivisto, Mäkelä).

Analyysi ei toki ota huomioon yksittäisten osakilpailujen eriäviä olosuhteita ja monet ns. verrokkitulokset on saatettu tehdä hyvinkin eri vaiheessa kilpailukautta. Lahden keskiviikkoista osakilpailua seuratessa kannattaakin muistaa, että monessa lajissa suomalaisten tekemillä tuloksilla oltaisiin ihan kelposijoilla Timanttiliigaosakilpailussakin ;)

Miten maailma yleisurheili olympiavuonna 2021?

Yleisurheiluvuosi 2021 on vuoden vaihtumisen myötä virallisesti kilpailtu. Vuonna 2021 arvokisoista kilpailtiin vuodella eteenpäin koronapandemian takia siirretyt Tokion olympialaiset. 

Tässä jutussa analysoidaan yleisurheilukauden 2021 maailmanlaajuista yleistasoa. Verrokkina on kaudet 2020 ja 2019. Tarkastelu kohdistuu maailmantilaston top10 sijoitusten pohjalta tehtyihin analyyseihin.  

Aineisto on hankittu Tilastopajan maailmantilastoista. Jokaisesta yleisurheilun arvokisalajista (pl. viestit) on kerätty molemmilta tarkasteluvuosilta lajikohtaiset ulkoratojen top10 tulokset sijoituksineen – miehet ja naiset erikseen. Tason arvioinneissa on käytetty IAAF:n vuonna 2014 ratifioimaa pistetaulukkoa. Jutun rakenne pohjautuu reilun vuoden takaiseen analyysiin 2020 ja 2019 kilpailukausista, jossa spekuloitiin myös poikkeuskesän pidempiaikaisia vaikutuksia kansainväliseen yleisurheiluun.

Kansallisuuksien lukumäärät top 10 sijoituksissa

Ensimmäinen osatarkastelu koskee kansallisuuksien lukumäärää top10 sijoituksissa. Tarkastelumaista on erikseen nostettu esiin Pohjoismaat ja muita mielenkiintoisia yleisurheilumaita, muut maat kuuluvat "others" kategoriaan. 

Kaudelta 2021 on huomattava, että muiden (others) maiden urheilijoita on top10 sijoituksilla absoluuttisesti vähemmän verrattuna aikaisempiin kausiin. Tämä saattaa johtua isojen yleisurheilumaiden satsauksista olympiavuoteen. Erityisesti USA:n perinteinen satsaus olympiavuoteen näkyy - top10 sijoituksia tarkasteltavissa lajeissa maalla on 97 kappaletta, kun vuonna 2020 tämä lukema jäi 51:een.

Pohjoismaat saivat poikkeuskautena 2020 suhteessa enemmän top10 sijoituksia verrattuna muihin tarkasteluvuosiin. Suomella top10 urheilijoita oli kaudella 2021 kolme kappaletta (Murto, Salminen ja Helander). Ruotsilla kaudesta 2020 pudotusta top 10 sijoituksiin tuli 7 sijoitusta (10 -> 3). 

Yleistason analyysi sijoituksittain ja lajiryhmittäin

Alla oleva tarkastelu käsittelee sijoituskohtaisia keskiarvopisteitä kaikki tarkasteltavat lajit huomioiden. Vaaka-akselilla on sijoitukset ja pystyakselilla kulloisenkin sijoituksen pistekeskiarvo. Naisten ja miesten lajit on ositettu erilleen. 

Yleisilmeeltään olympiavuosi 2021 oli laadukas ja tarkasteluvuosista jokaiselta sijoituskeskiarvoltaan paras sekä miehissä että naisissa. Pienin sijoituskohtainen ero on miesten kakkostuloskeskiarvoissa – kaudella 2019 ka oli 1258.9 pistettä ja kaudella 2021 1259.05 pistettä. Yleisesti kaudet 2019 ja 2021 olivat sijoituskohtaisilta keskiarvoiltaan miltei identtisiä ja huomattavasti laadukkaampia kuin vuosi 2020.

Naisissa olympiavuosi 2021 oli miehiin verrattuna selkeämmin tasokkaampi kuin Dohan MM-vuosi 2019. Pienimmillään kausien 2019 ja 2021 välillä sijoituskohtainen keskiarvoero oli 7 pistettä (7. sija, 2019 1204 pistettä ja 2021 1211 pistettä). Kausi 2020 jäi tasoltaan jälkeen arvokisakausista. 

Lajiryhmätarkastelusta huomataan tarkemmin kilpailukausien lajiryhmäkohtaiset erot. Verrattuna arvokisakausiin, ainoastaan miesten kestävyysjuoksuissa oli (niukasti) korkeampi kärkituloskeskiarvo   (1266 vs. 1265 vs. 1258). Kestävyysjuoksuissa kauden 2020 keskiarvoa nostaa Joshua Cheptegein 5000m ja 10000m maailmanennätykset.  Kaikissa muissa miesten lajiryhmissä ja sijoituksissa kausi 2019 tai 2021 vie voiton kaudesta 2020.

Kausi 2021 oli sijoitustarkasteltuna laadukkaampi kauteen 2019 nähden – miehissä kauden 2021 sijoituskeskiarvo oli 36/50 tapauksessa paras, naisissa vastaavan lukeman ollessa 45/50.

Lajikohtaiset analyysit

Seuraavaksi sukelletaan syvemmälle metatasolle ja tarkastellaan jokaisen lajiryhmän sisällä tarkemmin yksittäislajeja.

Miesten hypyissä pienimmät vuosien väliset erot olivat seipäässä: Mondo Duplantis pomppasi 2020 kärkitulokseksi 615cm, olympiavuoden SB:n ja kärkituloksen ollessa 610cm.  Selkeimmät erot kauteen 2020 miehillä on hiekkalaatikkolajeissa: Olympiavuonna pituushypyn top5-10 sijoitukset olivat tulostasoltaan laadukkaampia 2019 kauteen verrattuna, mutta top2 tuloksissa 2019 vei voiton. Kolmiloikassa tasokkain vuosi oli kausi 2019, jokaisen top10 sijoituksen osalta.

Naisissa tiukin laji vertailussa on niin ikään seiväs. Olympiavuosi donimoi top3 tuloksissa (501cm, 495cm, 490cm), mutta kolmen ulkopuolella kautta 2019 voidaan pitää laadukkaampana. Kolmiloikka oli yleistasoltaan selkeästi laadukkaampi laji arvokisavuosina; Kärkituloksissa piikkeinä erottuvat Yulimar Rojaksen pomput (15.41m vuodelta 2019 ja 2021 Tokiossa hypätty maailmanennätys 15.67m). Naisten pituudessa oli olympiakesänä paras taso, lukuun ottamatta kärkitulosta (Malaika Mihambo 7.30m 2019 vs. Ese Brume 7.17m 2021). 

Miesten heitoissa kausi 2021 näyttäytyy edukseen miesten moukarissa: Jokainen top10 sijoitus on tarkasteluvuosista tuloksellisesti laadukkain. Kiekon tulokset ovat tarkasteluvuosien välillä likipitäen yhtäläiset. Kuula ja keihäs olivat kokonaisuudessaan tasokkaimpia kaudella 2019, pois lukien kärkitulokset. Olympiakesän kärkituloksiksi näissä lajeissa jäivät Johannes Vetterin hurja keihäskaari 96.29m ja Ryan Crouserin kuulan ME 23.37m.

Naisissa kauden 2021 kuula ja kiekko vievät jokaisen sijoituksen osalta voiton - maininnan arvoinen huomio on naisten kiekossa kaksi yli 70 metrin ylitystä (Allman ja van Klinken). Moukarissa erityisesti olympiakesän top5 tulokset olivat laadukkaita kauteen 2019 verrattuna. Keihäässä kesää 2019 voidaan pitää tasokkaimpana. Olympiakesältä kärkituloksena korostuu erityisesti Maria Andrejczykin keihäskaari 71.40m. 

Pikajuoksuissa miehissä huomio kohdistuu hurjaan 400 metrin aitojen tasoon - top6 tulokset tältä kesältä ovat peräisin Tokion olympiafinaalista. Myös pika-aidoissa olympiavuodelta Grant Hollowayn maailmanennätystä kolkutteleva kärkitulos 12.81s erottuu lajissa tulospiikkinä. 200 metrin taso oli kokonaisuudessaan likipitäen sama kausina 2019 ja 2021, kun taas sileällä suoran mitalla pisteltiin olympiakesänä kovaa vauhtia. 400 metrillä ei sen sijaan olympiavuonna (hiilikuitupiikkareista huolimatta?) ollut merkittävästi kovempi taso verrattuna kauteen 2019. 

Naisissa olympiavuoden 100m ja 200m erottuvat selkeästi: 100 metrillä paineltiin kaikkien aikojen tilaston toiseksi (Thompson 10.54s) ja kolmanneksi (Fraser-Pryce 10.60s) nopeimmat ajat. 400 metriä oli trendiltään samankaltainen kuin miehillä, kun taas 400 metrin aidoissa iskettiin muita vertailuvuosia huomattavasti kovempi kausi – kirkkaimpana Sydney McLaughlinin ME 51.46s. Pika-aitojen taso ei juuri eronnut kaudesta 2019, tason ollessa kuitenkin selkeästi kautta 2020 laadukkaampi.

Kestävyysjuoksuissa vertailu on kaikkein tasaisin. Miehissä vuoden 2020 5000 metriä näyttäytyy top5 sijoitusten osalta edukseen. 1500 metrillä juostiin olympiavuonna kaikkein kovinta kyytiä, 3000m esteissä ja maratonilla paras taso oli puolestaan kaudella 2019. Mielenkiintoisesti sijoitusten välinen ero pidemmillä juoksumatkoilla arvokisavuosina oli huomattavasti pienempää verrattuna 2020 poikkeuskauteen – kaudelta 2020 korostuu selkeämmin yksittäiset tulospiikit (kuten Joshua Cheptegein 5000 metrin ME 12.35.36).

Naisissa olympiavuodelta erottuu edukseen 10000 metriä – helmenä Letensebet Gibeyn ME 29.01.03. Myös 800 metrillä ja 3000 metrin esteissä kilpailtiin kauttaaltaan olympiavuonna laadukkain kilpailukausi. 1500 metrillä kaudet 2019 ja 2021 menevät likipitäen tasoihin, maratonilla 2019 oli tasokkain vuosi.

Yhteenveto

Poikkeuskauteen 2020 verrattuna kansainvälinen yleisurheilu palasi "normaaliin päiväjärjestykseen":  Vuonna 2021 urheiltiin arvokisavuoteen kuuluvasti laadukas yleisurheiluvuosi, huolimatta vielä lievästä pandemian vaikutuksesta urheilumaailmaan (esim. Tokion olympialaiset kilpailtiin tyhjille katsomoille). 

Olympialaisiin valmistautuminen oli kisojen siirtämisen ja "vajaan" kisakauden 2020 jälkeen poikkeuksellista. Urheilijoille kauden 2020 pakottama "hengähdystauko" ennen olympiakesää saattoikin vaikuttaa tulostasoon positiivisesti – yksittäisenä esimerkkinä Yulimar Rojaksen Dohan MM-kisojen maailmanennätyshätyyttelyn (15.41m) jälkeinen selkeä välivuosi (SB kesällä 2020 14.71m), jonka jälkeen olympiavuoteen tultiin kaikkien aikojen kolmiloikkaiskussa (ME 15.67m). 

Muutamissa lajeissa tulostaso äityi hurjaksi laajalla urheilijajoukolla: Esimerkkeinä mainittakoon miesten 400 metriä ja naisten 100 metriä, joista ensimmäisessä laitettiin kaikkien aikojen tilasto uusiksi ja jälkimmäisessäkin kirjoitettiin samaa tarinaa ME:tä lukuun ottamatta. Toisaalta pikajuoksuissa kiisteltiin läpi kesän hiilikuitupiikkarin vaikutuksesta tulostasoon...

Yksittäisiä heikkoja lajeja ei kaudella 2021 ollut. Tämän analyysin puitteissa vertailua tehtiin vain yhteen aikaisempaan arvokisavuoteen, joten mielenkiintoinen jatkoanalyysi olisi kauden 2021 yleistason asemoituminen pidemmässä tarkastelujaksossa. 

Vaihtoehtoisia rankingjärjestelmiä Tokioon – case miesten kolmiloikka.

Tokion olympialaisten yleisurheilu alkaa huomenna. Olympialaisten karsintasysteeminä on ollut käytössä tulosrajojen lisäksi rankingsysteemi. Ilman tulosrajaa rikkomalla urheilija on voinut kerätä eri kilpailuista tulospisteiden lisäksi sijoituskohtaisia pisteitä, pohjautuen ennalta määrätyn kilpailukategorian arvoon. Rankingpisteissä on huomioitu kenttälajeissa viiden parhaan kilpailun tuottamien pisteiden keskiarvo.

Mirko Jalava ruoti pari päivää takaperin ansiokkaasti WA:n rankingjärjestelmän epäkohtia. Ongelmana nykyisessä systeemissä Jalava nostaa esiin mm. maanosien mestaruuskilpailujen yhtäläisen arvon sijoituspisteissä.

Pyörittelen tässä jutussa leipälajistani miesten kolmiloikasta vaihtoehtoisia algoritmeja nykyisen rankingjärjestelmän rinnalle. Tarkoitus on kokeilumielessä testailla, miten erilaisten kokonaispisteisiin vaikuttavien osatekijöiden huomioiminen vaikuttaa rankingsijoituksiin. Miesten kolmiloikassa rankingin kautta Tokion Olympialaisiin pääsi kaikkiaan 7 urheilijaa. Keräämäni aineisto sisältää lisäksi seuraavat 10 rankingissa lähimpänä olevaa urheilijaa eli yhteensä 17 urheilijaa.

Eri algoritmikombinaatioissa huomioidaan seuraavat osat. Kutsutaan näitä jatkossa sanalla "algoritmiosa numero" (lyhenne AO numero):

AO1. Urheilijan tulos muutettuna pisteiksi.

AO2. Kilpailun tulosten keskiarvo muutettuna pisteiksi.

AO3. Kilpailun "ennakkotaso" muutettuna pisteiksi. Ennakkotasona huomioidaan kilpailuun osallistuvien urheilijoiden kilpailupäivään mennessä paras tulos 1.1.2018 alkaen – eli noin 1,5 vuotta ennen tuloksentekoikkunan alkamista. Näistä lasketaan (ennakko)tulosten keskiarvo, joka muutetaan pisteiksi. 2021 käytyjen kilpailujen kohdalla "ennakkotaso PB:nä" huomioidaan myös kesällä 2020 tehdyt tulokset, vaikkei ne varsinaisesti käyneet Tokion rankingissa olympianäytöiksi. Parhaissa tuloksissa otetaan huomioon myös hallikaudet.

AO4. Sijoituspisteet. Tässä otetaan huomioon WA:n kilpailukategorian mukaiset sijoituspisteet ja AO3:n mukaisesti rankatut "odotetut sijoituspisteet". Esimerkiksi Nelson Evora oli Monacon timanttiliigassa 2019 5. saaden 130 sijoituspistettä. AO3:n ennakkotaso PB:n mukaisesti hänet olisi rankattu vasta sijalle 7., jolloin urheillessaan "odotetusti" hän olisi saanut 110 sijoituspistettä. Täten ennakkoarvioon nähden hän voitti 2 sijoitusta ja saa tästä palkintona kilpailun kokonaispistepottiinsa 20 pistettä lisää. Vastaavasti EM-kilpailuissa 2018 Evora oli AO3 mukaisesti rankattu sijalle 1 ja hän voitti Euroopan mestaruuden, eli tästä kilpailusta Evora saa 0 sijoituspistettä.

Huomioita ja rajoitteita:

Pistetaulukkona algoritmissa käytetään WA:n vuonna 2014 ratifioimaa pistetaulukkoa, joten yksittäisiä piste-eroja saattaa olla rankingissa käytettyyn vuoden 2017 pistetaulukkoon. Lisäksi allekirjoittaneen epähuomiosta johtuen myötätuuli/vastatuulituloksista tehtävä hyvitys jäi aineistoa muodostettaessa huomioimatta. Rankingissa olevien urheilijoiden kilpailut on kerätty Tilastopaja Oy:n sivuilta, hyödyntäen WA:n "Road to Tokyo" sivun 5 parhaan rankingtuloksen kilpailuja – nämä eivät siis olisi algoritmeja käytettäessä välttämättä 5 urheilijan parasta kilpailua.  Parilla urheilijalla löytyi Tilastopajan tuloksista vain rankingkilpailuista 4 kilpailun tulokset. 

Kilpailun sisällä AO2:een on huomioitu vain kilpailussa tuloksen saaneet urheilijat. AO3:een on huomioitu ainoastaan ne urheilijat, joilla on kisaan mennessä jonkilainen ennakkotulos. Hallitulokset on pisteytetty ulkoratapisteytyksellä. 

Algoritmit:

Algoritmi 1: kilpailun tulos (AO1) + sijoituspisteet

Algoritmissa 1 käytetään WA:n rankingjärjestelmän algoritmia. "Sisällä/ulkona" muuttuja on nimetty sen mukaan, olisiko urheilija päässyt kyseisen algoritmin pohjalta rankingin kautta Olympialaisiin – 7 eniten pisteitä saanutta urheilijaa ovat siis sisällä algoritmin rankingissa. "Pisteet" on rankingkilpailujen keskiarvo nykyisen rankingsysteemin mukaisesti. "Eka_algoritmisijoitus" on algoritmin 1 mukainen sijoitus – tätä käytetään vertailtaessa jälkimmäisiä algoritmeja.

Rankingpisteissä on edellämainittuihin syihin (kappale "Huomioita ja rajoitteita") vedoten hieman eroja todellisiin "Road to Tokyo" rankingpisteisiin ja -sijoituksiin. Esimerkiksi sisään menneissä urheilijoissa on ero: De Sa:n sijaan viimeisellä sijalla rankingissa olisi menossa sisään Veszelka – todellisuudessa sijoitukset ovat toisinpäin ja De Sa kilpailee Olympialaisissa. Selkeimmät eroavaisuudet todellisissa rankingpisteissä ovat Kurbanovilla, Ozupekilla, Tsiamisilla ja Unnikrishanilla aavistuksen ylöspäin. Muilla urheilijoilla heittoa todellisiin pisteisiin on muutaman pisteen verran.

Käytetään vertailtavuuden vuoksi algoritmin 1 tuloksia pohjana/referenssituloksena vaihtoehtoisiin algoritmeihin.

Algoritmi 2: (Kilpailun tulos (AO1) + kilpailun keskiarvo (AO2)) / 2

Algoritmissa 2 huomioidaan kilpailutuloksen lisäksi kilpailujen realisoitunut yleistaso. Algoritmiin 1 verrattuna selkeimmät putoajat sijoituksellisesti ovat Uzbekistanin Kurbanov ja Brasilian De Sa –  he ovatkin hypänneet parhaat tuloksensa suhteellisen vaatimattoman tason kilpailuissa, joista saa keskimääräistä vähemmän AO2 pisteitä. Sisään rankingiin nousee tällä algoritmilla Britti Douglas, joka hyötynee eurooppalaisena loikkaajana kovatasoisista kilpailuista.

Algoritmi 3: (Kilpailun tulos (AO1) + kilpailun keskiarvo (AO2) + kilpailun ennakkotaso (AO3)) / 3

Algoritmissa 3 huomioidaan algoritmin 2 ehdot ja AO3 mukainen ehto kilpailun ennakkotasosta, joka  muodostuu kilpailun ennalta määritellyn arvon (= nykyisen rankingjärjestelmän sijoituspisteet)  sijaan osallistuvien kilpailijoiden ennakkotasosta. Algoritmin 3 tulokset pysyvät samansuuntaisina kun algoritmin 2. Suhteessa algoritmiin 1 kovinta nousua tekee Jamaikan Pullen – häneltä monet kisat löytyvätkin USA:n ennakkoon kovatasoisista kilpailuista, jolloin saa korkeat pisteet AO3:sta.

Algoritmi 4: (Kilpailun tulos (AO1) + kilpailun keskiarvo (AO2)) / 2  + sijoituspisteet (AO4).

Algoritmissa 4 korvataan kilpailun ennakkotaso sijoituspisteillä (AO4). Tässä algoritmissa kärkeen nousee Tsiamis, joka saa mm. paljon "extrapisteitä" EM-kisojen 2018 yllätyspronssilla. Rankingin perusteella läpi menneet urheilijat ovat kuitenkin samoja, kun aiemmissa algoritmeissa.

Algoritmi 5: (Kilpailun tulos (AO1) + kilpailun ennakkotaso (AO3)) / 2  + sijoituspisteet (AO4)

Algoritmi 5 on samansuuntainen kun algoritmi 4, mutta kilpailun realisoitunut taso (AO2) korvataan kilpailun ennakkotasolla (AO3). Tulokset ovat algoritmiin 4 nähden pitkälti identtisiä – läpi ovat edelleen menossa eurooppalaiset loikkaajat, jotka pääsevät kilpailemaan ennakkotasoltaan koviin kisoihin. 

Algoritmi 6: (Kilpailun tulos (AO1) + kilpailun keskiarvo (AO2) + kilpailun ennakkotaso (AO3)) / 3 + sijoituspisteet (AO4).

Algoritmi 6 on algoritmeista kaikkein laajin, jossa huomioidaan sijoituspisteiden lisäksi AO2 ja AO3.  Huomattava on, että sisään menevillä urheilijoilla on selkeä piste-etu seuraavana rankingissa oleviin – samalla tapaa, kuin algoritmissa 4. Rankingissa sisällä olevat urheilijat ovat jälleen eurooppalaisia hyppääjiä, jotka pääsevät kilpailemaan arvokkaisiin kilpailuihin ja täten voivat algoritmiin pohjautuen voittaa myös paljon sijoituspisteitä. Selkeimmät häviäjät verrokkialgoritmiin nähden ovat jälleen De Sa ja Kurbanov, jotka eivät ole tehneet tuloksiaan kovatasoisissa kilpailuissa vs. eurooppalaiset loikkaajat. Selkeää nousua rankingissa tällä algoritmilla tekevät Pullen ja Hellström.

Yhteenveto:

Tässä jutussa pyöriteltiin eri pistelaskualgoritmivaihtoehtoja nykyiselle sijoitus- ja tulospisteet huomioivalle rankingsysteemille. Algoritmeissa huomioitiin kilpailun ennalta määrätyn arvon sijaan kilpailussa realisoitunut taso ja ennakkotaso osallistuvien urheilijoiden mukaisesti. Lisäksi saadut sijoituspisteet pohjautuvat ns. "voitettuihin sijoituksiin". 

Verrokkialgoritmiin (algoritmi 1) nähden erilaisten algoritmiosien huomioinen näyttää korostavan erityisesti eurooppalaisten urheilijoiden asemaa. Selkein rankingsijoitusta systemaattisesti nostanut urheilija oli britti Douglas, jolla ranking-kilpailut olivat mm. Berliinin Europpanmestaruuskilpailut ja Lontoon timanttiliiga, joista saa keskimääräistä enemmän pisteitä AO:illa 2 ja 3, vaikka tuloksellisesti useat Douglasin kilpailut olivatkin hänen osaltaan reilusti alle 17 metrin tuloksia. Eurooppalaisiin nousijoihin kuului monessa algoritmissa myös Ruotsin Hellström, joka onnistui hyvin esimerkiksi Torunin 2021 EM-Halleissa ja Puolan 2019 Superliigassa. Lisäksi Jamaikan Pullen sai algoritmeissa hyötyä realisoituneesta ja ennakoidusta tasosta – hänen rankingkilpailunsa olivat kovatasoisia kilpailuja Yhdysvalloissa. 

Vastaavasti häviäjiä verrokkialgoritmiin nähden olivat tuloksensa pienissä ja heikkotasoissa kilpailuissa kotimaisemissaan tehneet Kurbanov ja De Sa. Lisäksi euroopalaisista Niastsiarenkan rankingkisat olivat suhteellisen heikkotasoisia, mikä näkyi kompleksisimmissa algoritmeissa sijoituksen laskuna verrattuna algoritmiin 1.

Rankingjärjestelmä vaatii allekirjoittaneenkin mielestä kehittämistä, ja kilpailukohtaisia pisteitä jaettaessa tulisi huomioida kilpailun taso joko ennakkotasona tai realisoituneena tasona, muttei ennaltamäärättynä arvona – esimerkiksi Timanttiliigakilpailutkin ovat tasoltaan vaihtelevia, mutta nykyisellä järjestelmällä niistä saa samat sijoituskohtaiset pisteet huolimatta kilpailun tasosta. Lisäksi ennakkoon paremman urheilijan voittamisesta tulisi palkita – paremmuutta ei tosin olisi välttämättä järkevää mitata ennnätyksen pohjalta, vaan esimerkiksi maailmanrankingin sijoituksen pohjalta. Lisäksi pistetaulukko ei ole välttämättä oikea mittari arvioimaan kilpailun ennakkotasoa, vaan mittarina voisi samalla tapaa käyttää esim. maailmanrankingsijoituksia.  

Eurooppalaisten olympiayleisurheilijoiden junioritilastosijoitusanalyysi – case Tokio

Viikonloppuna kilpailtiin Tallinnassa alle 20-vuotiaiden EM-kilpailut, jotka päättyivät Suomen osalta varsin mukavasti 2000-luvun parhaaseen menestykseen. Tallinnassa kilpaili viikonloppuna myös Tokion olympialaisissa kilpailevia yleisurheilijoita ja ennen kaikkea tulevia 2020-luvun olympiayleisurheilijoita.

Tässä jutussa analysoidaan Tokion olympialaisiin valittujen eurooppalaisten yleisurheilijoiden viimeisen juniorivuoden Euroopan junioritilastosijoituksia. Pääasiallisena tarkoituksena on tarkastella, mihin suuntaan olympiayleisurheilijoiden junioritilastosijoitusjakauma on painottunut. Olympialaisiin valittujen urheilijoiden aineisto on hankittu englanninkieliseltä wikipediasivulta lauantaina 17.7. Juniorisijoitusaineisto koostuu Euroopan junioritilastojen Top100 urheilijoista vuosilta 2000-2020 lajeittain ja sukupuolittain. Junioritilastoaineistoa on saatu käyttöön Tilastopaja Oy:lta. 

Aineistoissa on huomioitava pieniä puutteita. Pari viikkoa ennen olympiayleisurheilun alkamista allekirjoittanut löysi kattavimman osallistujalistan wikipediasta, johon tulee suhtautua tietyllä (lähde)kriittisyydellä. Juniorisijoitusten ja olympiayleisurheilijoiden aineistojen yhdistämisessä on pyritty poistamaan diakriittiset aakkoset kattavuuden parantamiseksi. Tästä huolimatta tiettyjä "mätsejä" puuttuu – esimerikiksi itäblokin maiden osalta kahden eri aineiston välillä on kirjoitusasuissa eroja, joita analyyseja varten ei käyty manuaalisesti läpi. Lisäksi sukunimen vaihtaneita urheilijoita aineistot eivät huomioi. Aineistossa huomioidaan myös viimeisen juniorivuoden sijoitus, joka ei ole urheilijoilla välttämättä paras juniorivuosien sijoitus – suomalaisista tässä rajauksessa kärsivät esimerkiksi Oliver Helander ja Wilma Murto, joiden huippujuniorivuosi ajoittui ennen 19-ikävuotta. 

Kaikkiaan manuaalisen muokkauksen ja tiedossa olevien puutteiden jälkeen aineisto sisältää yhteensä 516 eurooppalaista olympiayleisurheilijaa, joilta löytyi olympialaisissa edustamassaan lajissa juniorivuosien tilastosijoitus. 

Kuva 1

Kuvassa 1 on visualisoitu sijoituskohtaiset osuudet aineiston urheilijoiden juniorisijoituksista. Huomioitava on, että reilusta 500 eurooppalaisesta olympiayleisurheilijasta yli 20% olivat viimeisenä juniorivuotenaan lajinsa eurooppalaisia junioritilastokärkiä edustamassaan lajissa. Top5 sijoitusten osuus on muutenkin merkittävä ja osuudet pienenevät huomattavasti Top10 ulkopuolelle mentäessä. Toisaalta analyysi osoittaa, että on myös mahdollista kehittyä olympiatasolle asti huolimatta suhteellisen heikostakin juniorivuosien sijoituksesta.

Kuva 2

Kuvassa 2 on visualisoitu yllä mainitut osuudet kumulatiivisina osuuksina. Huomattava on, että yli puolet (53.4%) eurooppalaisista olympiaurheilijoista kuuluivat junioritilastojen Top5:een viimeisenä junorivuotenaan, ja reilu 2/3 Top10:een. Vaikkei analyysissa lasketa varsinaisesti junioritilastosijoituksen todennäköisyyttä olympiapaikkaan, selkeästi juniorisarjoissa menestyneet urheilijat ovat yliedustettuina eurooppalaisissa olympiayleisurheilijoissa.

Kuvassa 3 on visualisoitu (kuvan 1 tapaisesti) Suomen olympiayleisurheilijoiden lukumäärät. Kaikkiaan Suomen 22 olympiayleisurheilijasta 18:lta löytyi Top100 junioritilastosijoitus Euroopan junioritilastoista. Suomen olympiayleisurheilijoiden jakauma painottuu voimakkaasti Top10 sijoituksiin – samalla tapaa, kuin isossa aineistossakin. Wilcoxin järjestyssummatestin pohjalta, Suomen jakauma ei näytä tilastollisesti poikkeavan koko aineiston jakaumasta (p = 0.07) – olympiayleisurheilijamme junioritilastosijoitukset noudattelevat siis isossa kuvassa kansainvälistä yleislinjaa.

Yhteenveto:

Tässä jutussa analysoitiin eurooppalaisten olympiayleisurheilijoiden junioritilastosijoitusten jakaumaa. Tulokset ovat isossa kuvassa oletetut: Suuri osa eurooppalaisista olympiayleisurheilijoista on ollut juniorivuosina ikäluokassaan Euroopan kärkeä. Jakauma on todennäköisesti todellisuudessa vielä painottuneempi kärkisijoituksiin, sillä aineistosta puuttuu jonkin verran itäblokin yleisurheilijoita johtuen eriävistä kirjoitusasuista aineistojen välillä. Perinteisesti itäblokin maat ovat tuottaneet kovia junioriyleisurheilijoita. Toisaalta liki kolmannes olympiyleisurheilijoista on ollut Euroopan junioritilaston Top10 ulkopuolella, joten ilman junnutähteyttäkin on mahdollista nousta olympiatason yleisurheilijaksi. 

Aineisto on toisaalta vastanäyttöä argumenteille, jonka mukaan junioritähdistä harvoin tulee aikuissarjan huippuja. Tähän liittyen mahdollisena jatkoanalyysina voisikin toimia junioritilaston Top5 urheilijoiden urakehitysanalyysi pitkittäisaineistona. Mielenkiintoista olisi tarkemmin analysoida junioristarojen urakehitysten yleislinjaa isolla aineistolla.

Seitsenottelijoiden ottelusarjat analyysissa – menetelmänä pääkomponenttianalyysi

U20 EM-kilpailujen seitsenottelu päättyi tänä iltana suomalaisittain mitalijuhliin kun Saga Vanninen otteli kultaa SE-tuloksella 6271 pistettä, joka rikkoi edellisen junioreiden Suomen ennätyksen yli 400 pisteellä. Tässä jutussa analysoidaan Sagan tuoretta ennätyssarjaa ja muiden suomalaisten kärkiottelijoiden (Sillman, Huntington) ennätyssarjoja suhteessa kv-tason kärkiottelijoihin.

Aineisto kattaa Dohan Top8 seitsenottelijoiden ennätyssarjat – urheilijoina Katarina Johnson-Thompson, Nafissatou Thiam, Verena Preiner, Erica Bougard, Kendell Williams, Nadine Broersen, Emma Oosterwegel ja Odile Ahouanwanou. Lisäksi aineistoon on sisällytetty takavuosien kärkiottelijoiden Jackie Joyner-Kerseen (7291 pistettä) ja Carolina Kluftin (7032 pistettä) ennätyssarjat. Mukana suomalaisista on Vannisen Euroopan mestaruusottelusarjan lisäksi myös Maria Huntingtonin (6339 pistettä) ja Miia Sillmanin (6209 pistettä) ennätyssarjat.

Tilastollisena menetelmänä analyysissa käytetään pääkomponenttianalyysia ("Principal component analysis", PCA), jonka avulla monimuuttuja-aineistosta (tässä tapauksessa 7 eri lajia) pyritään tiivistämään visuaalisesti ja numeerisesti oleellinen informaatio pienempään muuttujamäärään. Ottelusarjojen tulokset tulkitaan skaalattuina pisteinä IAAF:n vuonna 2014 ratifioidun pistetaulukon mukaisesti*. Analyysin pääasiallisena tarkoituksena on tulkita suomalaisottelijoiden ennätyssarjojen otteluprofiileja suhteessa maailman kärkiottelijoiden otteluprofiileihin. 

Kuva 1

Kuvassa 1 on visualisoitu kaksiulotteisena grafiikkana pääkomponenttianalyysin tiivistetty informaatio (skaalattuna), selittäen aineiston kokonaisvaihtelusta reilut 70%. Kuvan lukemiseen liittyen seuraava ohjeistus.

- Ilmiö 1: Jos kahden nuolen välillä on pieni kulma -> kaksi muuttujaa (lajia) korreloi aineistossa voimakkaasti. 

- Ilmiö 2: Jos nuolen ja pisteen (urheilijan) välillä on pieni kulma -> urheilija saa omaan sarjaansa nähden korkean arvon tässä muuttujassa (lajissa). 

- Ilmiö 3: Jos kaksi pistettä (urheilijaa) ovat lähekkäin -> kahdella urheilijalla on keskenään samankaltainen tulosprofiili ottelussa.

Kuvassa 1 on tärkeää havaita, että visualisaatiot ovat skaalattuina, eli tuloksia verrataan suhteessa yksittäisen ottelijan ottelusarjaan – analyysissa tarkastellaan ensisijaisesti, mikä laji ottelusarjassa on suhteellisesti "ylikorostunut". Esimerkiksi Joyner-Kerseen ME-sarjassa käytännössä kaikki lajit olivat kovia, mutta analyysin perusteella näyttää kyseisessä sarjassa erityisesti erottuvan edukseen pituushyppy (ilmiö 2).

Aineistossa ilmiötä 1 ilmenee erityisesti pikajuoksumatkoilla ja pituushypyssä – esimerkiksi suhteellisesti hyvä 200m tulos näyttää tarkoittavan keskimäärin myös hyvää pituustulosta. Muuten analyysissa käytetyn aineiston suhteen ei selkeää korrelaatiota eri osalajeilla näytä olevan.

Aineistosta on löydettävissä useita urheilijoita, joilla on omaan sarjaansa nähden korostunut jokin tietty laji (ilmiö 2). Tällaisia urheilija/muuttujapareja ovat  mm. jo edellä mainittu Joyner-Kersee ja pituushyppy (7.27m), sekä Nafissatou Thiam ja korkeushyppy (1.98m). Suomalaisista Vannisen tuoreessa EM-kultasarjassa oli korostunut suhteellisesti eniten kuulantyöntö. Huntingtonin ottelusarjassa ei näytä olevan niin selkeää yksittäistä vahvaa lajia, Sillmanilla ennätyssarjassa korostui aavistuksen heitot.

Mielenkiintoisena havaintona ilmiöön 3 on se, että juurikaan läheisiä otteluprofiileja ei urheilijoiden kesken nouse esiin – kv-huipuilla suhteellisesti vahvoissa lajeissa on täten hajontaa. Lähimpänä "mätsinä" näyttää olevan Sillmanin (6209 pistettä) ja Oosterwegelin  (6308 pistettä) ennätyssarjat – näissä sarjoissa molemmilla ottelijoilla oli esimerkiksi yli 50 metrin keihäskaaret. Toisaalta  "heikompina lajeina" pituushyppy jäi reiluun 6 metriin (Sillman 6.18m, Oosterwegel 6.07m) ja 100 metrin aitojen tulos oli muihin huippu-ottelijoihin nähden suhteellisen vaatimaton (Sillman 13.84s, Oosterwegel 13.69s).

Kohdistettaessa mielenkiinto Vannisen tuoreeseen ennätyssarjaan, voidaan ennätyssarjan profiilia pitää kv-vertailussa jokseenkin poikkeavana – Vannisella korostui poikkeuksellisesti suhteellisesti eniten kova kuulatulos (14.90m). Analyysin perusteella huippu-ottelijoista ainoastaan Verena Preinerilla (6591 pistettä) oli samalla tapaa sarjan painotus kuulassa, joskaan ei niin selkeästi kuin Vannisella. Verrattaessa suomalaisottelijoiden ennätyssarjoja yli 7000 pisteen Joyner-Kerseehen ja Kluftiin huomataan, että heillä ottelusarjassa kovat lajit painottuivat suhteellisesti enemmän pikateholajeihin, kuten pituushyppyyn (ilmiö 2). Kluftilla myös analyysiin pohjautuen oli ennätyssarjassa suhteellisesti kova 800 metrin tulos (2.12.56s). Toisaalta näyttää siltä, että kv-huipulla tehtaillaan kovia ottelusarjoja monin erilaisin profiilein – kovat pika-teholajien tulokset eivät ole kiveen hakattu "ehto" seitsenotteluhuipulle nousemiseen.

* Myös absoluuttisten tulosten käyttäminen skaalattuna toisi samat tulokset.