Kotimaisen yleisurheilun tason arviointi ja mediahuomio kiinnittyy useasti yksittäisiin kärkituloksiin ja tähtiurheilijoiden suorittamiseen. Starat toki myyvät, kun suomalaiset sattuvat olemaan menestyshullua kansaa. Urheilulajien kokonaishyvinvoinnin synnyttää kuitenkin yksittäisten kärkiurheilijoiden takana tulosta tahkoava "harmaa" urheilijamassa.
Tämä neliosainen juttusarja käynnistää laajamittaisen tason vertailun yleisurheilulajeissa kahden eri vuosikymmenen välillä. Tarkasteltavina ajanjaksoina ovat 1980-luku ja 2010-luku. 1980-luku muistetaan kauttaaltaan hyvänä vuosikymmenenä, jolloin suomalainen yleisurheilu saavutti tasaisesti kansainvälistä arvokisamenestystä ja massoja oli riittämiin lajiin kuin lajiin. 2010-lukua on taas leimattu jonkinlaiseksi "auringonlaskun vuosikymmeneksi", kun arvokisamenestystä ei ole tullut ja samalla harrastajamassat eivät ole enää viime vuosituhannen tasolla. Tämän jutun tarkoituksena on vertailla, missä määrin kokonaistasollisesti nämä kaksi taustaltaan hyvin erilaista vuosikymmentä eroavat.
Tarkasteluvuodet jutussa ovat ajanjaksot 1981-1989 ja 2011-2019. Aineisto koostuu kunkin lajin 10 parhaasta vuosituloksesta. Jokaiseen lajiin on kultakin vuosikymmeneltä saatu näin ollen yhteensä 90 henkilökohtaista vuosittaista kärkinoteerausta. Aineisto on rajattu vuodesta 1981 eteenpäin, sillä vuosina 1980 oli käytössä pikamatkoilla vielä pitkälti käsiaikoja, jotka eivät ole suoraan vertailukelpoisia sähköaikoihin.
Aineistoa visualisoidaan tiheyskuvaajilla. Kuvaajan tulkinta menee siten, että mitä "korkeampi" tiheyskuvaaja on kullakin vaaka-akselin arvolla, sitä enemmän kyseiseen kohtaa asettuu tulosmassaa. Tämän postauksen aiheena on pikamatkojen vertailu.
Ylläolevassa grafiikassa on visualisoitu miesten pikamatkojen top10 tulosmassaa ajanjaksovertailuin. 100 metrin kohdalla suuntaus on ollut hyvä ja 2010-luku on kauttaaltaan ollut huomattavasti tasokkaampi verrattuna 1980-lukuun. Kehitystä saattaa selittää nopeiden liikkeen pallopelien nousu trendilajeiksi, mikä on positiivisesti vaikuttanut sileän 100 metrin juoksun tuloskehitykseen. Keskiarvollisestikin tarkasteltuna ajanjaksojen ero on huomattava - kun 1980-luvun aineiston keskiarvo on 10.71 s, 2010-luvulla vastaava keskiarvo oli 10.55 s.
200 metrin jakauma on miltei identtinen vuosikymmenten välillä. Mielenkiintoista on, että satasen hyvä kehitys ei ole realisoitunut 200 metrillä samalla tapaa 2010-luvulla. Alle 21 sekunnin ajoissa on jälkimmäisellä ajanjaksolla aavistuksen enemmän juoksijamassaa, mutta on huomioitava, että ero on marginaalinen ja lukemaan vaikuttaa jo yhden tai kahden juoksijan huippuonnistumiset, mikä ei kuvaa kokonaistasoa järin kattavasti.
400 metrin kehitys on ollut synkempää ja lajin taso on 2010-luvulla ollut selvästi heikompi kuin 1980-luvulla. Kun 1980-luvun aineiston keskiarvo oli 47.46 s, 2010-luvulla keskiarvo lipsahti päälle 48 sekunnin (48.10 s). Huomioitava on, että 1980-luvun keskiarvon 47,46 s alle on 2010-luvun aineistossa ainoastaan neljä tulosta. Käänteisessä muodossa tämä näkyy myös 1980-luvun aineistossa: 2010-luvun aineiston keskiarvolla 48,10 s olisi päästy 1980-luvun 90 tuloksen aineistossa sijalle 81.
Pika-aidat ovat aineiston mielenkiintoinen havainto, sillä jakaumat ovat miltei identtiset. 1980-luvun "kulta-aika" hämääntyy yksittäisten tähtien (pääasiassa Arto Bryggaren) taakse. Kummallakin vuosikymmennellä suuri osa massasta on painottunut noin 14.5 sekunnin tuntumaan ja juoksijamassa vähenee tasaisesti kovempia tuloksia kohden. 2010-luvullakin on Elmo Lakan toimesta nähty jopa 13.5 sekunnin pintaan liikkuvia aikoja. Pika-aitojen jakauman havainto on sikäli mielenkiintoinen, että laji ei nykyään moneen muuhun lajiin verrattuna houkuttele samalla tapaa massoja aikuisvaiheessakaan - esimerkiksi SM-halleissa 2020 jätettiin lajissa alkuerät pitämättä osallistujien vähyyden vuoksi.
400 metrin aitojen jakaumat eroavat siinä määrin, että 1980-luvulla oli paljon juoksijamassaa 52-53 sekunnin maastossa, kun taas 2010-luvulla jakauma on yllättävän tasainen, eikä yksittäistä aikatihentymää ole löydettävissä. Tätä ei toisaalta voida tulkita "paremmaksi" jakaumaksi, sillä tasaisen jakauman tilanteessa tiukka keskinäinen kilpailu puuttuu. Vaikka keskiarvot ovat suhteellisen lähellä toisiaan (1980-l. 52.25 s, 2010-l. 52.53 s), jakaumien eroavaisuuksista johtuen kokonaistilanne oli lajissa erilainen 1980-luvulla verrattuna 2010-lukuun.
Seuraava grafiikka käsittelee naisten pikamatkojen vastaavaa kehitystä. Naisten 100 metrillä on samaa ilmiötä havaittavissa kun miehillä, eli taso on kauttaaltaan parempi 2010-luvulla verrattuna 1980-lukuun. 2010-luvun keskiarvo on 11.78 s ja 1980-luvun vastaava 12.02 s. Mielenkiintoinen ilmiö on 1980-luvulla tulosten vaihtelu - suurta massaa oli 12 sekunnin tuntumassa, mutta 11.5-11.8 sekunnin juoksijat olivat erittäin vähissä ja vastaavasti yksittäisiä huippuja löytyi alle 11.5 sekunnin ajoista.
200 metrillä on - miehistä poikkeavasti - nähtävissä jossain määrin 100 metrin hyvän kehityksen vaikutusta. 2010-luvun aineiston keskiarvo on 24.18 sekuntia ja 1980-luvun vastaavan 24.47 sekuntia. Jakaumat voidaan tulkita suhteellisen samalla lailla jakautuneiksi, mutta 2010-luvun jakauma on ensimmäiseen ajanjaksoon verrattuna hieman oikealla, eli korkein tiheysmassa asettunee aavituksen kovempiin tuloksiin.
400 metrin jakauma ei ole yhtä synkeä kuin miehillä, vaan vuosikymmenet ovat etenkin huipun osalta käytännössä identtisesti jakautuneita. 2010-luvulla 55 sekunnin tuntumaan asettuu hieman enemmän juoksijamassaa verrattuna 1980-lukuun. Mielenkiintoinen havainto on ajanjaksojen identtiset keskiarvot (55.19 s). Tämä selittynee pitkälti 1980-luvun aavistuksen suuremmalla huipputulosten juoksijamassalla, vaikkakin korkein tiheysjakauma asettuukin 2010-luvun jakaumaa huonompiin tuloksiin.
Naisten pika-aitoja on hehkutettu viime aikoina paljon ja lajin hyvä kehitys näkyy tässäkin aineistossa. 2010-luvulla keskiarvo on 13.53 s ja 1980-luvun vastaava tunnusluku yli 0.5 sekuntia hitampi (14.16 s). Mielenkiintoinen havainto onkin, että 1980-luvulla yksikään juoksija ei päässyt alle 2010-luvun keskiarvon 13.53 sekuntia.
Pitkien aitojen jakauma on monitulkintainen: suurin juoksijamassa asettuu hieman kovemmalle tasolle jälkimmäisellä ajanjaksolla, mutta toisaalta 1980-luvulla huippujuoksuja oli hieman enemmän - tosin käytännössä kaikki niistä Tuija Helanderin juoksemia. 1980-luvun tasoerot olivat lajissa siis aavistuksen suuremmat, mutta samalla lajien yksittäisten huippujen tulokset olivat kovempia.
Yhteenveto:
Tämän analyysin pohjalta kokonaisuudessaan pikajuoksujen top 10 kokonaistason ei voida sanoa olevan parempi jommalla kummalla ajanjaksolla - lajiryhmän sisällä on havaittavissa kokonaistasotrendiltään nousevia ja laskevia lajeja. Pikamatkojen kehityksestä on kuitenkin osittain tulkittavissa yhteiskunnan aktiivisuuden muutos: Istuvan yhteiskunnan elämäntapa jättää luontaisen aerobisen pohjakunnon kehittymisen pienemmälle volyymille, mikä näkynee erityisesti kovaa aerobista(kin) pohjaa vaativan 400 metrin juoksun tason laskuna. Vastaavasti nopean liikkeen pallopelien nousu on vaikuttanut positiivisesti 100 metrin juoksun tuloskehitykseen.
Selkein aineistosta positiivisesti esiin nouseva laji on jälleen naisten pika-aidat. Mielenkiintoista on nähdä tulevaisuuden kehitystä tässä trendilajissa - lajin suuret harrastajamäärät ovat kuitenkin vielä jokseenkin tuore ilmiö, joten nähtäväksi jää, näkyykö tämä myös positiivisesti yleistason nousuna jatkossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti