Yleisurheilun olympiarankingin muutos 23.6. - 1.7.

Tokion Olympialaisten tulosrajan tekoikkuna päättyi toissapäivänä. Monesti viimeisellä rajantekohetkellä tapahtuu rankingissa muutosta ja olympiarajoja rikotaan runsaasti. 

Tässä jutussa vertaillaan Tokion Olympialaisten yleisurheilun rankingtilanteen kehittymistä viimeisen viikon aikana. Ensimmäinen aineisto on hankittu World Athleticsin ”Road to Tokyo” sivuilta 23.6.. Toinen osa-aineisto on hankittu samalta sivulta aamupäivästä Suomen aikaa 1.7. Tarkoitus on analysoida rankingin urheilijasisällön muutosta näinä kahtena eri ajankohtana. 

Ensimmäisenä yleisanalyysina käsitellään kolmea urheilijaryhmää. Ensimmäiseen ryhmään luokitellaan ne urheilijat, jotka olivat rankingissa sisällä 23.6., mutta eivät 1.7. Toiseen ryhmään kuuluvat viimeisellä viikolla rankingiin sisään nousseet urheilijat. Kolmannessa ryhmässä ovat ”asemansa säilyttäneet”, eli urheilijat jotka olivat sisällä olympiarankingissa sekä 23.6. että 1.7.

Kuvassa 1 visualisoidaan muutos näinä kolmena ajanhetkenä: Kaikkiaan naiset ja miehet huomioiden noin 83 % urheilijoista olivat olympiarankingissa sisällä kummallakin ajanhetkellä. Olympiarankingiin sisälle päässeitä ja sieltä poistuneita oli likipitäen sama määrä – vajaa 9%. 

Kuva 1

Kuvassa 2 on visualisoitu sama ilmiö sukupuolijaoteltuna. Naisissa rankingissa on hieman suurempi vaihtuvuus verrattuna miehiin (yhteensä ~ 21% vs. 14 %), mutta isossa kuvassa jakaumat ovat samansuuntaisia.

Kuva 2

Viimeisenä osa-analyysina toteutetaan olympiapaikkojen maakohtainen muutosjakauma. Kuvassa 3 on visualisoitu maat, joilla on tapahtunut muutosta seuranta-aikojen välillä olympiapaikkojen määrässä. Positiivinen lukema tarkoittaa maita, joilla on rankingissa enempi urheilijoita 1.7. kuin 23.6. 

 

Eniten rankingissa positiivista muutosta on tapahtunut Espanjan kohdalla (7 urheilijaa). Myös Suomi 4 urheilijan muutoksella kuuluu viimeisen viikon nousijoiden kärkikastiin. Eniten ”tappiota” kokivat aineistovertailuissa Ranska (-10 paikkaa) ja Saksa (-7 paikkaa).* 

Kuva 3

Yhteenveto:

 

Tässä analyysissa tarkasteltiin yleisurheilun olympiarankingin vaihtuvuutta viimeisellä tuloksentekoviikolla. ”Stabiileja tapauksia” oli noin 80% urheilijoista – hyvinkin suuri osa urheilijoista on siis tehnyt olympiapaikkaan oikeuttavat näyttönsä jo hyvissä ajoin ennen tuloksentekoikkunan umpeutumista. 

 

1.7. aineistossa on huomioitava, että kyseessä ei ollut WA:n julkaisema ”final standards” lista. Myös maakohtaisilla ilmoittautumisajankohtien eroilla saattoi olla vaikutusta jakaumiin – esimerkiksi miesten keihään ranking 2. (23.6.) Viron Magnus Kirt puuttui kokonaan 1.7. listalta (loukkaantuminen, jonka takia olympialaiset jää väliin). Täten jälkimmäisessä aineistossa saattaa olla ”ei-urheilullisin” perustein nousua tehneitä urheilijoita. Kyseistä ilmoittamisajankohdan kokonaisvaikutusta aineiston luotettavuuteen on toisaalta vaikea arvioida. Lisäksi ”putoajien” (23.6. sisällä, 1.7. ulkona) listalla on paljon rankingissa sisällä olleita venäläisiä urheilijoita, jotka eivät saa kilpailla Tokion olympialaisissa, mikä osaltaan vinouttaa muutosjakaumia.    

 

 

 

* Teknisesti tappiota koki myös Venäjä (-26 paikkaa), mutta kyseisen maan urheilijoista harva pääsee kilpailemaan Olympialaisissa.

Paavo Nurmi Games yleistason kehitys 2013-2021

Kotimaan ykkösyleisurheilutapahtuma Paavo Nurmi Games kilpailtiin alkuviikosta – ensimmäistä kertaa kaksipäiväisenä tapahtumana. PNG on hiljalleen noussut ehdottomaan eliittiin kansainvälisessä yleisurheilukilpailurankingissa: Vuonna 2019 PNG oli yleisurheilukilpailuiden maailmanrankingissa sijalla 21, ja vuonna 2020 peräti sijalla 11.  

Tässä analyysissa pureudutaan PNG:n yleiseen tulostasokehitykseen vuosina 2013-2021 – havainnollistaen samalla kilpailujen nousua maailmanluokan yleisurheilutapahtumaksi. Analyysin aineisto sisältää PNG:n lajikohtaiset Top5 tulokset vuosijaoteltuna. Erillisanalyysi tehdään PNG:n ns. vakiintuneista lajeista, joista on vertailupohjaa useammalta vuodelta. Yleistasoa visualisoidaan pistekeskiarvolla ja kvartiiliväleillä*. Pistelaskussa pohjana on IAAF:n vuonna 2014 ratifoitu pistetaulukko. Tulostason vertailussa on huomioitu kulloisenkin tarkasteluvuoden ns. kansainväliset lajit.

Vuosianalyysien vertailukelpoisuudessa on toki huomioitava kilpailukohtaisuus, jolloin esimerkiksi olosuhteilla on suurikin vaikutus tulostasoon. Esimerkiksi vuosien 2018 ja 2013 Paavo Nurmi Gameseissa olosuhde oli viileä. Lajiohjelma myös vaihtelee vuosittain, joten täysin yksi yhteen vertailukelpoinen ei pisteskaalauksella tehtävä analyysi ole tarkasteluvuosien välillä. 

Kuva 1***

Kuvassa 1 on visualisoitu pistekeskiarvolla (musta pallo) ja kvartiilivälein PNG:n yleistä Top5 pistekeskiarvokehitystä. Sekä miesten että naisten puolella suurinta kehitystä näyttää tapahtuneen erityisesti vuosien 2013-2016 aikana, jonka jälkeen tulostaso on vakiintunut. Naisten puolelta hajontaa tulostasossa on hieman enempi. Selkeästi kovatasoisin vuosi oli 2019 – tällöin käytiin mm. tasokkaat naisten 1500m ja moukari. 

Kuvat 2 ja 3

Kuvissa 2 ja 3 on visualisoitu lajeittain pistekeskiarvot ja Top5 vaihtelut. Lajianalyyseissa näkyy selkeästi PNG:n ns. vakiintuneet lajit. Miehissä moukari (pienen tauon jälkeen) ja keihäs ovat kuuluneet kattavasti PNG:n lajiohjelmaan vuodesta 2013 lähtien ja kilpailut ovat olleet kautta linjan kovatasoiset. Lisäksi 110m aidat on vakiintunut hyvin PNG:n lajiohjelmaan – Top 5 yleistaso on pyörinyt noin 13.50-13.60s ajoissa.

Naisten puolelta jokaisena tarkasteluvuonna lajiohjelmassa on ollut seiväs ja 100 metrin aidat. Lisäksi kolmiloikka on ollut useasti mukana PNG:n lajiohjelmassa. 100 metrin aitojen ja kolmiloikan tulostasossa on myös ollut nousua viime vuosina – eilisessä naisten loikkakisassa Top 5 pistekeskiarvo oli 1142 pistettä (14.24m), huippuna Senni Salmisen SE 14.51m.

Tarkastellaan viimeisenä PNG:n tuloskehitystä ns. vakiintuneiden lajien osalta. Vakiintuneiksi lajeiksi luokitellaan lajit, jotka ovat olleet vuosina 2013-2021 mukana yli puolissa PNG:n osakilpailujen lajiohjelmissa (eli vähintään 5 / 9 kertaa). Tällaisia lajeja ovat miesten lajeista 100m, 110m aidat, 3000m esteet, 400m aidat, keihäs, moukari ja pituus. Naisten osalta analyysi kattaa 100m, 100m aidat, 1500m, 3000m esteet, kolmiloikan, korkeuden ja seipään.

Kuva 4***

Vakiintuneiden lajien osalta (Kuva 4) kehitystrendi on hyvin samansuuntainen kuin kokonaistasollisesti (Kuva 1) – vuosina 2013-2016 PNG:n tulostaso kehittyi ja on sen jälkeen tasollisesti vakiintunut. Naisten osalta aavistuksen erottuu vakiintuneiden lajien osalta vuosien 2019 ja 2021* kilpailut.

PNG vetää erittäin hyvin kansainvälisiä yleisurheiluvieraita ja kilpailu on noussut maailman ehdottomaan eliittiin. Analyysissa näkyy erityisen selkeästi kilpailujen tulostason kehitys vuosina 2013-2016.  Tässä analyysissa ei tehty vertailua PNG osakilpailuiden yleistason vertautumisesta Timanttiliigaosakilpailuihin, mutta valistuneen arvion mukaan etäisyys "Timanttiliigatasoon" ei ole pitkä. Lisäksi ovella kolkutteleva  Timanttiliigastatus houkuttelisi todennäköisemmin Turkuun vielä kovatasoisempaa kansainvälistä yleisurheilukatrasta. 

*jätetään huomioimatta alin ja ylin neljännes, jolloin kvartiiliväliin sisältyy "keskimmäiset 50 %" aineistosta

** toki on huomioitava, että lajivalikoima oli kisojen välillä hieman eri: Yhteisiä lajeja olivat 100m, 100m aidat, kolmiloikka ja seiväs. 2019 pitkänä ratamatakana oli 1500m ja 2021 3000m esteet. Lisäksi 2021 vakiintuneista lajeista järjestettiin naisten korkeus, toisin kuin vuonna 2019.

*** Otsikossa virheellisesti "kvantiiliväli" eikä "kvartiiliväli"

Kauden yleistason vaikutus arvokisafinaalien tulostasoon – case miesten 100 metriä.

Kansainvälinen yleisurheilukesä pyörähtää toden teolla käyntiin viikon kuluttua, kun Timanttiliiga starttaa Gatesheadista. Tokion olympialaiset alkavat heinäkuun lopulla, joten alkukesän kisakalenteri tulee olemaan suhteellisen tiivis.

Arvokisoissa erityisesti pikamatkoilla yleistaso tuppaa nousemaan verrattuna kauden aikaisempiin kansainvälisiin GP- ja Timanttiliigaosakilpailuihin. Tämän jutun tarkoituksena on analysoida, onko yksittäisen kisakauden yleistulostasolla yhteyttä arvokisafinaalien tulostasoon? Onko mahdollista jollain tapaa ennustaa tai mallintaa kuluvan kauden yleistasoon pohjautuen arvokisafinaalien tulostasoa? Kysymystä tarkastellaan sekä empiirisesti että mallinnusnäkökulmasta.

Mallinnuksen lajiksi valitaan kenties eniten kilpailluin laji eli miesten 100 metrin juoksu. Analyysin aineisto sisältää arvokilpailuja edeltäneiden Timanttiliigaosakilpailujen 100 metrin finaalien tulokset. Tarkasteluvuodet ovat 2015, 2017 ja 2019 – näinä vuosina käytiin kesän lopussa maailmanlaajuiset yleisurheilun arvokilpailut.

Tilastollisesta näkökulmasta mallinnuksen pohjana on Bayesilainen ajattelu*, joka perustuu Bayesin kaavan soveltamiseen. Bayesilaisuudessa ajatellaan, että havainnot ovat kiinteitä ja parametrit (esimerkiksi keskiarvo ja keskihajonta) ovat tuntemattomia suureita, joiden todennäköisyysjakaumaa (posterioria) voidaan estimoida havaintoaineiston ja mahdollisen ennakkotiedon (priorijakauma) pohjalta.

Bayesilainen mallintamisessa on tyypillistä tiedon kumuloituminen. Analyysin ennakkotietona eli "prioritietona" on jokaisen tarkasteluvuoden ensimmäinen Timanttiliigaosakilpailu – tästä lasketaan 100 metrin finaalin keskiarvo ja varianssi**. Tämän jälkeen huomioidaan osakilpailu 2, josta Bayesin kaavaa soveltamalla saadaan prioritiedon (osakilpailu 1) ja havaintoaineiston (osakilpailu 2) avulla laskettua nk. posteriorijakauma, joka on eräänlainen uuden havaintoaineiston ja jo aiemmin kumuloituneen prioritiedon kompromissi. Tämä havaitaan graafisesti myöhemmin analyysissa. 

Mallinnuksessa oletetaan, että sekä varianssi (vaihtelu) että odotusarvo (keskiarvo) ovat tuntemattomia, joten ne estimoidaan jokaisella kierroksella uudelleen, pohjautuen aikaisempaan kumuloituneeseen (priori)tietoon ja uuteen havaintoaineistoon. Mallina käytetään tällöin odotusarvon mallintamisessa normaalijakaumaa ja varianssin estimoimisessa käänteistä kiin neliö-jakaumaa***.

Arvokisojen "ennustejakaumana" käytetään arvokisoja edeltävien osakilpailujen jälkeen saavutettua kauden posteriorijakaumaa – tämä jakauma on siis kaikkien arvokisoja edeltäneiden Timanttiliigaosakilpailujen  pohjalta kumuloitunut tieto yksittäisen juoksun odotusarvosta (keskiarvosta) ja varianssista. Koska osakilpailuja on useita, yksittäisen osakilpailun poikkeavilla olosuhteilla (esim. myötätuuli, sade) on suhteellisen vähän vaikutusta viimeiseen posteriorijakaumaan. 

Posteriorijakaumat:

Seuraavissa grafiikoissa musta kuvaaja tarkoittaa kulloisenkin kisan tulosten empiiristä tiheysjakaumaa – mitä korkeammalla musta käppyrä kulkee, sen enempi tuloksia on painottunut kyseiselle tulostasolle. Musta pystyviiva on 10 sekunnin tulos. Sininen alue on puolestaan teoreettinen (posteriori)jakauma kulloisessakin mallinnuksen vaiheessa. 

Ensimmäisenä kesän 2015 jakaumat – kilpailut ovat aikajärjestyksessä vasemmasta yläkulmasta lähtien. Yleisesti uuden posteriorijakauman siirtyminen on visuaalisesti katsottuna suhteellisen maltillista, koska miesten 100 metrin tulosten varianssi on pieni. Posteriorin siirtyminen nähdään selkeästi esim. Dohan ja Eugenen osakilpailujen välillä – Dohassa oli 2015 kesällä suhteellisen tiivis ja hieman matalampi tulostaso verrattuna Eugenen osakilpailuun, mistä johtuen Eugenen kohdalla posteriorijakauma on hiukan laakeampi ja odotusarvo kovemmissa tuloksissa. Selkeimmät muutokset posteriorijakaumassa näkyvät yleensä ensimmäisissä osakilpailuissa, mikä johtunee vähäisestä prioritiedosta. 

Pekingin MM-kilpailuissa juostiin selkeästi kauden kovin 100 metrin kilpailu ja mallinnusjakauma ei kykene kovinkaan tarkasti ennustamaan arvokisojen tasoa. Tarkastellaan johtopäätöksissä tarkemmin numeerisesti jakaumien eroja.

Kesän 2017 MM-kilpailut pidettiin elokuun alussa Lontoossa ja tätä ennen kilpailtiin 10 miesten 100 metrin Timanttiliigastarttia. Grafiikassa nähdään jälleen osakilpailujen vaikutus posteriorijakaumaan – Eugenen (myötätuuli)osakilpailussa oli todella kova taso suhteessa aiempiin osakilpailuihin, mikä näkyy uuden posteriorijakauman "laakeutena".

Lontoon MM-kilpailut eivät 100 metrin tasoltaan erottuneet niin selkeästi 2015 vuoteen verrattuna muista osakilpailuista – esimerkiksi Monacon osakilpailun 100 metriä oli korkeatasoinen. Toisaalta tämänkin tarkasteluvuoden kohdalla yleistason mukaisesti muodostunut posteriorijakauma "aliarvioi" / "aliennustaa" MM-kilpailuiden realisoitunutta tasoa.

Kesällä 2019 kilpailtiin tarkasteluvuosista vähiten (8 kpl) Timanttiliigan 100 metrin kilpailuja ennen Dohan MM-kilpailuja – mikä on sinällään erikoista, sillä Dohan MM-kilpailut kilpailtiin myöhään syys-lokakuun vaiheessa. Osakilpailujen yleistaso oli huomattavasti aiempia kausia leveämpi, mikä näkyy erityisesti ensimmäisten osakilpailujen laakeana posteriorijakaumana (sininen). Viimeisten osakilpailujen taso oli tiivimpää, jolloin posteriorikin tasoittuu tiiviimmäksi.

MM-kilpailuiden kohdalla toteutuu sama ilmiö, kuin aikaisempina vuosina – yleistaso on korkeampi verrattuna ennusteposteriorin jakaumaan.

Johtopäätöksiä:

Tarkasteluvuosista kausien 2015 ja 2019 kovin keskiarvo osui MM-finaaliin. Pekingin MM-kilpailuiden miesten finaalin keskiarvo oli 9.92s ja Dohan MM-kilpailuiden 9.95s – vuonna 2019 yhdenkään arvokisoja edeltäneen Timanttiliigaosakilpailun 100 metrin keskiarvo ei ollut alle 10 sekuntia. 2017 Lontoon MM-kilpailuiden 100 metrin finaalin keskiarvo oli 10.04s, jonka edelle meni Eugenen timanttiliigan osakilpailu (9.96s) – toisaalta tämä kilpailu juostiin liian kovassa myötätuulessa. Lisäksi arvokilpailuissa oli kulloisenakin tarkasteluvuonna osakilpailuihin nähden keskimääräistä pienempi varianssi (tulosten vaihtelu).

Oletusarvoisesti arvokilpailuissa tulostaso tuppaa nousemaan, joten posteriorijakauman ja arvokisojen empiirisen jakauman yhtäläisyys olisi ollut lievä yllätys. Kaudella 2015 posteriorijakauman odotusarvo ennen arvokilpailua oli 10.05 sekuntia ja varianssi 0.019s – Pekingissä juostiin reilu 10 sadasosaa keskiarvoltaan kovempi kilpailu (9.92). Pekingin MM-kilpailuiden varianssi oli vain  0.007 s, eli MM-finaali oli hyvin tasainen.

Kaudella 2017 posteriorijakauman odotusarvo ennen arvokisoja oli 10.14s ja Lontoon MM-finaalissa raapaistiin keskiarvollisesti 10 sadasosaa kovempi satku (ka 10.04s). Variansseissa oli myös eroja (posteriori pre-arvokisat 0.025s, Lontoo MM 0.015s) Kaudella 2019 posteriorijakauman odotusarvo oli osakilpailujen kumuloituneen tiedon perusteella 10.08 ja varianssi 0.02s - Dohassa juostiin keskiarvollisesti yli 10 sadasosaa kovempi satanen (ka 9.95s), eli arvokisoissa nähtiin Timanttiliigaosakilpailuihin nähden selkeä tasollinen nosto. Lisäksi varianssi MM-kisoissa oli kauden yleistason varianssia pienempää (0.0115s).

Vertailtaessa arvokisojen finaaleja ja päivittyneitä kausikohtaisia posteriorijakaumia, huomataan kuitenkin selkeitä trendejä. Ensinnäkin tarkasteluvuosina posteriorijakauman keskiarvon tarkentuessa kovempiin aikoihin, arvokisojen finaalitkin olivat kovempitasoisia. Kauden yleistasolla näyttää tähän analyysiin pohjautuen olevan jonkinlaista vaikutusta arvokisojen finaalien tulostasoon. Toiseksi arvokisojen finaalien keskiarvot olivat 0.10-0.13 sekuntia viimeisen posteriorijakauman odotusarvoa kovempia – järjestäen miesten 100 metrillä arvokisoissa tapahtuu selkeä tasonnousu, mutta nousu oli kulloisellakin kaudella suhteellisen systemaattinen. Kolmanneksi arvokisojen finaalien varianssi oli perus Timanttiliigakisaa keskimääräistä pienempää, mikä johtunee pitkälti siitä, että arvokisoissa ns. parhaat ovat viivalla samaan aikaan (kenties ensimmäistä kertaa kyseisellä kaudella). Mallinnuksella ei saatu aikaiseksi tarkkaa finaalitason ennustamista, mutta se antoi systemaattisia viitteitä siitä, miten kauden yleistaso voi antaa lisätietoa ennustettaessa arvokisafinaalin tulostasoa. 

*https://fi.wikipedia.org/wiki/Bayesiläinen_tilastotiede

** keskihajonta korotettuna toiseen potenssiin

*** ks. esim. https://en.wikipedia.org/wiki/Conjugate_prior

EM-hallien tulosanalyysia – Torun 2021 vs. Glasgow 2019

Eilen suomalaisittain makeisiin mitalijuhliin päättyneet Torunin EM-hallit olivat ensimmäiset yleisurheilun kansainväliset arvokisat pariin vuoteen. Korona-aika on osaltaan aiheuttanut haasteita kansainväliseen yleisurheiluun – esimerkiksi viime kesän yleisurheilun kansainvälinen yleistaso jäi selkeästi aiempia kesiä valjummaksi. 

Tämä analyysi pureutuu korona-ajan ensimmäisten kansainvälisten arvokisojen finaalien yleistasoon - verrokkina edelliset Glasgown Halli EM-kilpailut vuodelta 2019. Analyysit sisältävät finaalien sijoituskohtaiset vertailut (1-6) yleisellä tasolla ja tarkemmin lajeittain. 

Analyysi:

Alla olevassa nelikentässä on numeerisesti analysoitu sijoituskohtaiset paremmuudet Glasgown ja Torunin kisojen osalta. Frekvenssit kuvaavat lajien lukumäärää, joissa kyseisen arvokisan sijoituskohtainen tulos on ollut verrokkia parempi.

	1. sija	2. sija	3. sija	4. sija	5. sija	6. sija
Glasgow	13	11	10	11	10	10
Tasan	0	0	2	1	1	0
Torun	11	13	12	12	13	14

Vertailtaessa  finaaliurheilijoiden sijoituskohtaisia paremmuuksia, Torunin EM-hallit peittoavat Glasgown kisat – Torunissa sijoituskohtaisia paremmuuksia oli 75, Glasgowssa 65 ja sijoitukselllisesti tulosten osalta tasan meni 4 tapausta.

Vertailussa sukupuolten välillä on kuitenkin selkeä ero. Alla miesten jakauma:

	1. sija	2. sija	3. sija	4. sija	5. sija	6. sija
Glasgow	4	5	4	4	4	3
Tasan	0	0	1	0	0	0
Torun	8	7	7	8	8	9

Seuraavana naiset:

	1. sija	2. sija	3. sija	4. sija	5. sija	6. sija
Glasgow	9	6	6	7	6	7
Tasan	0	0	1	1	1	0
Torun	3	6	5	4	5	5

Miesten osalta Torunin kisojen yleistaso oli selvästi Glasgowta laadukkaampi (Torun 47, Glasgow 24, tasan 1), kun taas naisissa Glasgow vie tämän analyysin (Torun 28, Glasgow 41, tasan 3). 

Alla olevat visualisaatiot paikantavat tarkemmin lajikohtaiset eroavaisuudet.

*Torun miesten 800m 6. sija outlier (1.50+), joten ei mukana kuvassa

Miesten juoksulajeissa Torunin kisat olivat kauttaaltaan kovempitasoiset. Torunin kisoista erottuu erityisesti pidemmistä juoksumatkoista 3000 metriä ja 1500 metriä – Glasgown voittotuloksella ei olisi mahduttu Torunissa näissä lajeissa kuuden joukkoon. Myös pika-aidat olivat Torunissa tasokas laji - Glasgown voittotuloksella (7.60s) ei olisi päästy Torunissa mitalipallille.  Glasgowssa oli puolestaan kovempi taso 400 metrillä ja 800 metrillä – esimerkiksi Torun 400 metrin voittotuloksella (46.22s) olisi jääty Glasgowssa ilman mitalia.

* Torun naisten 800 metriä 6. sija outlier, joten ei mukana visualisaatiossa.

Naisten juoksulajeissa on miehiin verrattuna enempi vaihtelua. Kokonaisuudessaan Torunin kisoissa kovempi taso oli 400 metrillä ja 60 metrin aidoissa – Nooralotta Neziri (7.93s, 4. sija) olisi Glasgowssa ollut kevyesti mitaleilla. Glasgowssa juostiin selkeästi vauhdikkaammat 1500m ja 800m sekä voittotulosta lukuunottamatta 60m. Mielenkiintoinen juoksumatka Torunissa oli naisten 3000m – kärkikuusikko mahtui kyseisessä finaalissa kolmen sekunnin sisään. 

Miesten kenttälajit (+ ottelu) ovat juoksulajeihin verrattuna selkeästi tasaisempia – erityisesti kolmiloikan ja kuulan kokonaistaso on miltei identtinen arvokisojen välillä. Suurin hajonta näyttää tulevan korkeudessa ja pituudessa  – Torunin korkeus ja pituus olivat kovempitasoisia erityisesti kärjen osalta. Seipäässä erottuu Mondo Duplantiksen kova voittotulos (605cm) ja seitsenottelussa Kevin Mayerin voittopisteet (6392 pistettä).

Naisten kenttälajeista – ottelu mukaanlukien – erottuu Torunin eduksi ainoastaan kuula. Vastaavasti korkeus ja pituus olivat Glasgowssa selkeästi tasokkaammat lajit. Mielenkiintoinen laji Torunissa oli naisten kolmiloikka – kärkikolmilkko oli kyseisessä lajissa sentin sisällä.

Yhteenvetoa:

Torunin EM-hallit olivat korona-ajan ensimmäiset kansainväliset yleisurheilun arvokilpailut. Pandemiatilanteen eritahtinen eteneminen ja kansallisten rajoitustoimenpiteiden eroavaisuudet ovat vaikuttaneet läpi vuoden kansallisiin harjoitusmahdollisuuksiin jokseenkin epätasa-arvoisesti. 

Täten oletusarvoisesti pandemiatilanne ei voisi olla näkymättä arvokisojen yleistasossa. Torunin EM-kisat olivat kuitenkin (ainakiin edellisiin EM-kilpailuihin verrattuna) hyvätasoiset. Suurimmat erot ilmenivät pitkillä juoksumatkoilla: Miehissä taktiikkalajit menivät Torunin ja naisissa Glasgown hyväksi, mitkä vaikuttavat ensimmäisen yleisanalyysin jakaumiin. Kestävyyslajien loppuaikoihin vaikuttaa kuitenkin osaltaan kyseisten juoksukilpailufinaaleiden luonne, joten kokonaisuudessaan Torunin ja Glasgown finaalit voidaan tulkita yleistasoltaan kutakuinkin samantasoisiksi. 

Taktiikkalajit poislukienkin Torunin kisoissa nähtiin kokonaisuudessaan hyviä finaaleita. Miehissä 60m ja 60 m aitojen finaalit olivat kovatasoisia ja pituudessa sekä korkeudessa koko kärkikolmikko teki laadukkaita tuloksia. Naisten puolella Torunin lajeista erottui 60m aidat ja 400 metriä sekä kenttälajeista kuula.Tämän analyysin puitteissa ei laajempaa vertailua Halli EM-kisojen yleistasoon päästy tekemään, mutta ainakaan aiempiin EM-kisoihin verrattuna Torunin EM-hallit eivät tulostasollisesti olleet mitkään "välikisat". Mielenkiintoista onkin nähdä kesällä Tokion olympialaisten yleisurheilun tulostaso (olettaen toki että kisat järjestetään). 

Syntymäkuukauden merkitys huippuvaiheen yleisurheilussa? Tarkastelussa EM-tason yleisurheilijoiden ikä- ja syntymäkuukausijakauma.

Ensi viikolla kilpaillaan taas pitkästä aikaa kansainväliset yleisurheilun arvokisat EM-hallien muodossa. Edellisessä postauksessa tarkasteltiin syntymäkuukausijakaumaa kotimaisessa yleisurheilussa - yhtenä merkittävänä löydöksenä alkuvuodesta syntyneiden painottuminen junioriyleisurheilun ikäkausikärkeen. 

Tämä juttu pureutuu syntymäaika-analyysiin aikuishuippuvaiheen urheilijoista. Esimerkiksi jalkapallosta on näyttöä, että alkuvuodesta syntyneiden etulyöntiasema kantaa myös aikuishuippuvaiheeseen. Samaa ilmiötä on havaittu myös talviurheilun puolella.

Analyysissa käytettävä data on aineistoa suoraan yleisurheilun kansainväliseltä huipulta. Aineisto sisältää 2010, 2014 ja 2018 EM-kisojen pistesijaurheilijat (Top 8) lajeittain (pl. 50km kävely ja Maraton). Jokaisen urheilijan kohdalla on huomioitu ainoastaan tuorein arvokisa, jolloin yksittäinen urheilija tulee edustetuksi aineistossa kertaalleen. Data käsittää kaikkiaan 829 urheilijaa, otoksen ollessa sukupuolittain tasapainoinen (Miehet n=412, Naiset n = 417).

Kuva 1

Ikäjakauman osalta EM-kisojen menestyjät ajoittuvat 25-30 ikävuoden tietämille. Kuva 1 havainnollistaa Top 8 urheilijoiden ikäjakaumaa - menestyjien keski-ikä on 26.9 vuotta (+/- 4 vuotta) ja ala-ja yläneljänneksen (50 % aineistosta) sisään mahtuu ikävuodet 24-29. Miesten ja naisten keski-iässä (27.0 v. 26.8) ja jakaumissa ei ole juurikaan eroja. EM-tason menestyjiksi kehitytään siis keskimäärin pitkällä aikajänteellä aina yli 25-ikävuoden. *

Kuva 2

Pitkän kehityskaaren lisäksi syntymäajankohdan merkitys näyttää vähenevän aikuishuippuvaiheeseen tultaessa. Kuvassa 2 on havainnollistettu aineiston jakaumaa syntymäkuukausittain. Jakauma on kauttaaltaan tasainen, vaikka pientä vaihtelua havaitaankin - esimerkiksi joulukuussa syntyneitä menestyjiä löytyy tammikuussa syntyneitä enempi.

Kuva 3

Jaettaessa vuosi kahteen periodiin, nähdään jakauman painottuvan kuitenkin lievästi alkuvuoteen (alkuvuosi = tammi-kesäkuu) (Kuva 3). Alkuvuodesta syntyneitä aineistossa on kaikkiaan 55 % ja loppuvuodesta 45% urheilijoista. 

Kuva 4

Lajiryhmittäin (pl. ottelut ja kävelyt) tarkasteltuna jakaumat ovat suhteellisen identtisiä. Mielenkiintoinen ilmiö on kestävyysjuoksuissa ja pika-aitajuoksuissa joulukuun ylikorostuminen suhteessa tammikuuhun. Myös heitoissa on lajiryhmän sisällä hajontaa, hyppyjen ollessa syntymäkuukausien osalta tasaisin lajiryhmä. Lajiryhmitäin jaoteltuna aineistossa esiintyy pientä vaihtelua kuukausien välillä, jota ei ole kuitenkaan kohdennettavissa selkeästi esimerkiksi vuodenaikoihin.

Periodien eroja lajiryhmien välillä ei ole havaittavissa, vaan alkuvuonna syntyneiden lievä painottuminen aineistossa toistuu jokaisen lajiryhmän kohdalla. Kaikkien lajiryhmien kohdalla pyöreästi noin 55% aineiston urheilijoista on alkuvuodesta syntyneitä.

Yhteenveto:

Tähän analyysiin pohjautuen yleisurheilun "alkuvuosi-ilmiö" tasoittuu huippuvaiheeseen tultaessa. Syynä lienee pitkälti suhteellisen iän ja kehityserojen lieventyminen ikävuosien kasvaessa. Vaikka alkuvuonna syntyneiden edustus painottuu aineistossa aavistuksen (suhde pyöreästi 55%-45%), poikkeuksellisen vinosta jakaumasta tai" alkuvuosi-ilmiöstä" ei voida puhua. Lajiryhmien välillä ei havaittu jakaumien osalta merkittäviä eroja. 

Vertailun vuoksi - joskin pienellä otoksella - Suomen Halli-EM joukkueen urheilijoiden syntymäkuukausijakauma painottuu monipuolisesti eri kuukausille - loppuvuodesta syntyneiden ollessa jopa aavistuksen paremmin edustettuina (kuva alla).  

 * Ikäjakaumaa ja tunnuslukuja vinouttaa aavistuksen (kasvavaan suuntaan) useamman arvokisan menestyjät (heiltä huomioidaan vain tuorein arvokisa). Kauttaaltaan keski-ikä asettuu 25-ikävuoden tienoille. 

Alkuvuodesta syntyneet etulyöntiasemassa ikäkausiyleisurheilussa? - Tarkastelussa junioriyleisurheiluhuippujen jakauma syntymäkuukausittain.

Yleisurheilun juniorisarjat noudattelevat monen muun yksilö- ja joukkuelajin mukaisesti kalenterivuoden mukaista jakoa. Aika ajoin onkin ollut keskustelua uusista sarjajaoista – onhan saman vuoden aikana syntyneiden lasten ikäero parhaimmillaan melkein kalenterivuosi, mikä näkyy vääjäämättä kymmenen ikävuoden tienoilla lasten fyysisinä kehityseroina. 

Monella yhteiskunnallisella elämänalueella on havaittu alkuvuonna syntyneiden etulyöntiasema. Heidän on todettu mm. pärjäävän keskimäärin paremmin  työelämässä, koulussa, urheilussa ja politiikassa. Urheilun osalta ilmiö on tunnistettu erityisesti palloilulajeissa. Tämän analyysin tarkoituksena on tarkastella ilmiötä yleisurheilun saralla. Analyysiehdotuksesta kiitokset Eljas Aallolle.

Ainestoa varten kerättiin Tilastopaja Oy:n sivuilta viimeisen viiden vuoden (2016 - 2020) ajalta ikäluokkien 10-12 (pojat + tytöt) Top10 tulokset ikäluokittain. Lajeina on huomioitu kyseisten sarjojen viralliset rata- ja kenttälajit (ks. P/T15-9 viralliset lajit) poislukien viestit. 10-vuotiaiden osalta pois on jätetty kolmiloikka vähäisten tulosten vuoksi. Ikäluokiksi on valikoitu ikäryhmät 10–12, sillä näissä ikäryhmissä on vielä suhteellisen vähän havaittavissa puberteetti-iän aiheuttamaa biologisen iän polarisoitumista. Lisäksi kyseiset ikäryhmät käsittävät vain yhden ikäluokan tulokset kerrallaan – toisin kuin esimerkiksi 9-vuotiaiden sarja. 

Ylläolevasta kuvasta nähdään koko aineiston trendi. Keskeinen löydös on pitkälti yhtenevä jutun alkuosassa nostettuihin muilta yhteiskuntaelämän aloilta löydettyihin havaintoihin: alkuvuodesta syntyneet pärjäävät keskimäärin selvästi paremmin yleisurheilussa verrattuna loppuvuonna syntyneisiin. Yleisurheilun osalta jakauma on jopa poikkeuksellisen vino, sillä alkuvuonna syntyneiden frekvenssi Top10 sijoituksissa on huomattavasti loppuvuotta syntyneitä korkeampi. Toukokuun korkealle frekvenssille ei löytyne loogista selitystä, vaan se on tulkittavissa tutkimukseen valikoituneen aineiston aiheuttamaksi sattumaksi. 

Kokonaistarkastelussa on huomioitava kaksi aineistoa vinouttavaa tekijää. Ensinnäkin aineiston ollessa aikasarja, urheilijan on mahdollista esiintyä aineistossa useampana tarkasteluvuotena. Esimerkiksi vuonna 2007 syntynyt poika käsitellään vuoden 2018 osalta 11-vuotiaana ja vuoden 2019 osalta 12-vuotiaana. Toisekseen junioriurheilun monipuolisuudesta johtuen yksittäisen tarkasteluvuoden sisällä sama urheilija voi olla edustettuna useassa eri lajissa. On varsin tyypillistä, että esimerkiksi sama 11-vuotias poika on vuonna 2018 juossut itsensä sekä 60 metrin että 60 metrin aitojen Top10:een.

Ensimmäistä aineiston vinoutuneisuustekijää korjataan seuraavaksi osittamalla aineisto iän ja tarkasteluvuoden mukaisesti omiksi aineistoikseen. 

Ylläoleva grafiikka on ositettu edellä mainitulla tavalla. Ositetussa aineistossa on jonkin verran enempi vaihtelua, mutta päätrendi on sama: alkuvuodesta syntyneet ovat suhteessa selkeämmin edustettuina juniorisarjojen Top10 listoilla. Tämä toistuu kauttaaltaan jokaisen sarjan ja tarkasteluvuoden osalta.

Kokonaisaineistossa on mukana kaikki lasten viralliset yleisurheilulajit. Mukana on siten myös teknisiä lajeja (seiväs, moukari), missä juniorisarjoissa teknisellä taitavuudella saattaa kompensoida paljonkin  fyysisiä puutteita. Jällkimmäisenä analyysina tarkastellaan ilmiötä suosittujen ja fyysiseen suorituskykyyn painottuvien juniorisarjalajien osalta. Tarkasteluaineistoon on valikoitu lajeista 60 metrin juoksu, pituushyppy ja 60 metrin aitajuoksu. Aitojen mataluudesta johtuen juniorisarjojen aitajuoksu luokitellaan tässä analyysissa enempi fyysiseksi kuin tekniseksi lajiksi.

Tarkasteltaessa "teholajeihin" ositettua aineistoa ilmiö on edelleen samansuuntainen, mutta jossain määrin jopa voimakkaampi: Alkuvuodesta syntyneiden suhteellinen osuus on aavistuksen korkeampi koko aineistoon verrattuna. Tämä tukee jossain määrin hypoteesia kalenterivuosijaon aiheuttamista fyysisistä kehityseroista ja niiden vaikuttavuudesta fyysisyyttä vaativissa lajeissa.

Ositetun aineiston osalta ongelmaksi koituu pienehköt frekvenssit, mutta "alkuvuosi-ilmiö" toistaa säännöllisesti itseään. Tarkemmalla tarkastelulla havaitaan, että fyysisyyttä vaativissa lajeissa ikäryhmän top10:een pääsee pääasiallisesti vain yksittäisiä loppuvuodesta syntyneitä urheilijoita. Kokonaisuudessaan alkuvuonna syntyneet lapset ovat fyysistä suorituskykyä vaativissa lajeissa selkeämmin yliedustettuina.

Yhteenveto:

Tämä analyysi tuotti junioriyleisurheilusta vastaavansuuntaisia havaintoja kuin muilta yhteiskuntaelämän alueilta: alkuvuodesta syntyneet pärjäävät ikäkausiyleisurheilussa keskimäärin paremmin. Tulokset on  aiheellista asettaa jopa kriittiseen syyniin, sillä hyvät tulokset ja sijoitukset ovat nuoren yleisurheilijan urheiluharrastuksen jatkamisen kannalta keskeinen motivaatiotekijä. Oleellista olisikin tunnistaa myös loppuvuodesta syntyneiden lasten piilevä lahjakkuus ja motivoida näitä jatkamaan yleisurheiluharrastusta, sillä fyysiset kehityserot tuppaavat tasoittumaan puberteetti-iän jälkeen. 

Mielenkiintoinen jatkotutkimusaihe olisi esimerkiki Kalevan kisa - finalistien vastaava syntymäkuukausien mukainen jakaumatarkastelu. Tällöin saataisiin käsitystä, onko juniorisarjojen "alkuvuosi-ilmiö" vallitseva myös yleisen sarjan osalta? Suhteellisten pienten lahjakkuusmassojen maassa olisi tärkeää tunnistaa ja motivoida myös loppuvuodesta syntyneet lahjakkuudet, jotka eivät välttämättä fyysisten kehityserojen vuoksi pärjää vielä juniorisarjoissa. 

 

Monipuolisuus kunniaan – Analyysissa Karsten Warholmin urakehitys

Yleisurheiluvalmennuskouluntien klassikkokiistanaiheita on ollut ns. spesifisyyden ja monipuolisuuden välinen suhde lapsuus- ja nuoruusvaiheen harjoittelussa. Spesifisyyden nimiin vannova koulukunta painottaa varhaista erikoistumista. Viime vuosina on saatu esimerkiksi Jakob Ingebrigtsenin ja Mondo Duplantiksen (tuore vuoden miesyleisurheilija maailmassa) kaltaisia esimerkkejä varhaisen erikoistumisen eduista huipulle pääsyssä. Toisaalta monipuolisen lajitaustan omaavien huipputason yleisurheilijoiden lista on kattavampi. Lukuisalta yleisurheilulajinsa kärkiurheilijalta löytyy nuoruusvaiheen monipuolinen urheilutausta yleisurheilulajimuodon sisällä tai muista lajeista.  

Kenties tämän hetken vakuuttavin esimerkki monipuolisen yleisurheilutaustan hyödyllisyydestä on Norjan 400 metrin aituri Karsten Warholm. Ulsteinvikin rannikkokaupungissa vuonna 1996 syntynyt mies on lähestynyt parin viime vuoden aikana Kevin Youngin 400 metrin aitojen ME aikaa 46.78. Kuluneena kesänä Warholm pääsi ajasta jo 9 sadasosan päähän (46.87s). Warholmin juniorivuosia leimasi ilmeisen lahjakkuuden lisäksi ennen kaikkea monipuolisuus – nappasihan kaveri juniorisarjoista yli 100 Norjan mestaruuskisojen mitalia. Norjalaisen kivenkova urheilutausta on mahdollistanut aikuisiällä reikäpäisen harjoittelun  ja toisaalta menestyksekkään lajivalinnan suhteellisen myöhäisellä iällä noin parikymppisenä.

Warholm aloitti uransa ottelijana ja voitti alle 18-vuotiaiden 8-ottelun maailmanmestaruuden vuonna 2013. Vuonna 2015 hän sijoittui toiseksi Alle 20-vuotiaiden EM-kisojen kymmenottelussa ja kävi ottelun keskellä nakkaamassa hopeaa 400 metrin juoksussa. Riossa paikka aukesi 400 metrin aitojen välierissä (vaikka Warholm pohti vielä jatkavansa kisojen jälkeen uraa ottelijana), mutta varsinainen pommi jysähti kesän 2017 maailmanmestaruuskisoissa, missä Warholm voitti 400 metrin aidat ajalla 48.35s. Parin viimeisen vuoden aikana Norjan "ihmepoika" on tosissaan hätyytellyt 400 metrin maailmanennätystä – kiiruhtaen molempina kesinä ratakierroksen aidat alta 47 sekuntia.

Lahjakkain ja monipuolisinkin yksilö joutuu jossain vaiheessa tekemään lajivalinnan noustakseen abosluuttiseen maksimiinsa. Yllä oleva kuva havainnollistaa Warholmin yksittäisten starttien lukumäärää (ulkoradoilta) vuodesta 2013 eteenpäin. Tiedot on kerätty Tilastopajan kansainvälisiltä sivuilta, joten 2013-2015 vuosien nouseva trendi johtunee osin Warholmin tulostason kasvusta, jolloin yhä useampi tulos saavuttaa tietokannan tilastointikriteerin. Grafiikasta on nähtävissä yleisesti selkeä spesifioituminen kausien 2015-2016 välillä, jolloin starttien lukumäärä putosi reilusta 60 startista alta kahteenkymmeneen.  Tulosten lukumäärä on tippunut kauden 2016 jälkeenkin ja parin viime kesän aikana Warholmille on kertynyt kumpanakin kesänä noin 10 starttia – lähes pelkästään 400 metrin aidoista.

Tarkasteltaessa lajiryhmäanalysointia Warholmin lajivalinta on helppo ajoittaa ja tunnistaa: Alle parikymppisenä mies oli ensisijaisesti ottelija, ja tuloksia löytyy läpi yleisurheilun lajikentän. Juniorivuosina tulosten jakauma oli suhteellisen yhteneväinen, vaikka kesällä 2015 oli jo havaittavissa jonkilaista painotusta juoksuihin. Olympiavuonna 2016 jäi kenttälajit pois lajirepertuaarista ja lajivalinta kohdistui pikamatkoille. Kesien 2019-2020 tulokset kattavat melkein pelkästään 400 metrin aitojen tuloksia. 

400 metrin aitojen vuosikehityksessä on selkeä yhteys lajivalintaan. Ratakierrosten aitojen ajoista lähti iso siivu pois vuosien 2015-2016 välillä, eli juurikin "spesifiointikaudella". Kehitys on jatkunut tämän kauden jälkeenkin ja nyt ollaan lähelle maailmanennätyslukemia. 

Warholm on erittäin hyvä esimerkki monipuolisen juniorivuosien yleisurheilemisen ja myöhäisen lajivalinnan hyödyllisyydestä huipputason saavuttamisessa. Toki taustalla tulee olla näiden tekijöiden lisäksi roppakaupalla lahjakkuutta ja onneakin mm. loukkaantumisten välttämisen kanssa. Mielenkiintoista on vertailla jatkossa erityisesti Pohjolan nuorten erikoistujien (J. Ingebrigtsen ja M. Duplantis) urakehitystä Warholmin urakehitykseen. Jatkuuko nuorten erikoistujien kehityskaaret pitkälle vai saavutetaanko absoluuttinen maksimi jo aikaisessa vaiheessa uraa. Ja vielä mielenkiintoisempi kysymys on, että missä menevät Karsten Warholmin rajat ratakierroksen aidoissa.