Ennen oli paremmin – vai oliko? Yleisurheilun top10 tarkastelut 1980-luku vs. 2010-luku (Osa 4/4 - heitot + ottelut)

Juttusarjan viimeisessä osiossa käsitellään heittojen ja otteluiden kokonaistason kehitystä 1980-luvun ja 2010-lukujen välillä. Aineisto käsittää vuosien 1981-1989 ja 2011-2019 vuosittaiset top10 tulokset. Kokonaistason jakautumista havainnollistetaan jälleen tiheyskuvaajin.

Viimeisen analyysin aineistot ovat monen lajin kohdalla harmillisen vajaita. Miesten moukarista ei jostain syystä löytynyt Tilastopajasta vuosien 1986, 1987 ja 1981 top10 tuloksia ollenkaan. Miesten keihään aineiston määrää rajoittaa välineenmuutos, jonka vuoksi datassa on tuloksia ainoastaan vuosilta 1986-1989. Naisten keihäässä uusi väline tuli käyttöön laajemmin vasta vuodesta 1999 eteenpäin, joten naisten keihään vertailua analyysissa ei ole. Lisäksi naisten moukarin tuloksia on 80-luvulta vain muutama, joten tämäkin laji on jätetty pois analyyseista. Otteluiden vertailut on tehty täysimääräisellä aineistolla.

Miesten keihään jakaumat ovat molemmilla vuosikymmenellä melko tasaiset. 1980-luvun (vajaan) aineiston keskiarvo on 79.31m ja 2010-luvun vastaava 81.11m. Keskiarvojen erot selittyvät 1980-luvun aineiston hieman suuremmalla tihentymällä alle 80 metrin tuloksissa ja toisaalta 2010-luvun suuremmalla huipputulosten määrällä. Kokonaisuudessaan 2010-luvun voidaan sanoa vievän kokonaistasovertailun hienoisesti.

Kuulan taso on selkeästi parempi 80-luvun aineistossa. Kun 1980-luvun aineiston keskiarvo on 18.61m, 2010-luvun vastaava jää alle 18 metrin (17.72m). Myös huipputulosten määrissä on eroja: 1980-luvun aineistossa yli 19 metrin kaaria on 31 kappaletta, niin 2010-luvun vastaavassa aineistossa näitä tuloksia tehtailtiin ainoastaan 10 kappaletta. Mielenkiintoinen vertailu miesten kuulan osalta olisi ollut 2000-luvun jakauma – olihan erityisesti 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmnen alkupuolisko todellista kuulabuumia.

Kiekon jakauma on niin ikään 1980-luvulle voitollinen, mikä näkyy myös keskiarvovertailussa. 1980-luvun aineiston keskiarvo on 58.20m ja 2010-luvun keskiarvo 55.56m. Selkeimmät tihentymät havainnollistavat myös jakaumien eroja: 2010-luvun suurin tulosmassa osuu noin 55 metrin tuntumaan, kun 1980-luvulla vastaava tihentymä on 57-58 metrin välimaastossa.

Moukarin jakauma on monitulkintainen. 2010-luvun aineistossa osuu suurempi tihentymä 70 metrin tuloksiin, mikä kertonee laajemmasta yleistasosta. Toisaalta päälle 75 metrin liikkuvia huipputuloksia tehtailtiin 1980-luvulla enemmän. Keskiarvotarkasteluissa ei ole juuri eroja (1980-l. vajaan aineiston ka 71.50m ja 2010-l. 71.12m), joten laji päättyy kutakuinkin tasan kokonaistasoja arvioitaessa.

Naisten heittojen analyyseihin on sisällytetty ainoastaan kuulan ja kiekon jakaumat. Kuulan jakaumat ovat käytännössä identtiset, eikä keskiarvoistakaan ole löydettävissä eroja: 1980-luvun keskiarvo on 14.66m ja 2010-luvun vastaava 14.58m. Huomioitava on lajissa vallitsevat kohtuullisen suuret tasoerot kansallisen tason ja huippujen välillä kummallakin vuosikymmenellä: Suuri massa työntää noin 14 metrin tuloksia, 

kansallisten huippujen ollessa noin 2,5-3 metriä edellä.

Kiekon jakaumat ovat trendeiltään hyvinkin eriävät vuosikymmenten välillä. Keskiarvoissa ei ole juuri eroja (1980-l. 51.65m ja 2010-l. 52.12m), mutta jakauma on 1980-luvun aineistossa hyvinkin erilainen verrattuna 2010-lukuun. 1980-luvun suurin tihentymä on noin 49 metrin tuloksissa ja tulosmassan lasku kovempia tuloksia kohti mentäessä on suhteellisen maltillinen. 2010-luvulla on taas todella korkea tihentymä 52-53 metrin välimaastossa mahdollistaen tasokkaan kansallisen kilpailun, mutta päälle 60 metrin kaaria on vähemmän kuin 1980-luvun aineistossa.

Bonusanalyysina juttusarjassa on kymmen- ja seitsenottelujen kokonaistasojen muutokset. Kymmenottelun jakaumat ovat hieman eriävät vuosikymmenten välillä. Keskiarvotarkasteltuna 80-luku korjaa potin: 1980-luvun keskiarvo on 7218 pistettä ja 2010-luvun vastaava 7064 pistettä. 1980-luvun kokonaistasonkin voidaan tulkita olevan aavistuksen parempi, sillä kyseisessä aineistossa on suuri tuloskeskittymä 7000 pisteen tienoilla ja toisaalta päälle 7500 pisteen tuloksia tehtailtiin miltei identtinen määrä kummallakin vuosikymmenellä. 

Seitsenottelussa 2010-luku on tasoltaan selkeästi parempi. 2010-luvun keskiarvo on  5137 pistettä ja 2010-luvun vastaava 5340 pistettä. Selkein ero ajanjaksojen välillä näkyy tuloskeskittymässä, missä 2010-luvun korkein tihentymä on noin 200 pistettä edellä 1980-lukua. Päälle 6000 pisteen tuloksia on 1980-luvun aineistossa hieman enemmän – tosin vain yksittäisten ottelijoiden toimesta.

Yhteenveto:

Heittolajien analyysia hankaloitti puuttuva data, joten yhtä kokonaisvaltaisia johtopäätöksiä yleistason muutoksesta ei voida vetää aiempiin lajianalyyseihin verrattuna. Miesten heittojen taso on aavistuksen 1980-luvulle voitollinen, mutta pitkien juoksumatkojen kaltaisia eroavaisuuksia ei ole tulkittavissa. Muutoksen aste on pitkälti yhteneväinen hyppylajien kanssa, mistä tulkittavissa on urheilijamassan lasku, vaikuttaen samalla yleistasoon.

Naisten heitoissa analysoitiin ainoastaan kuulan ja kiekon kehitystä ja kokonaistasollisesti nämä lajit ovat miltei samat vuosikymmenten välillä. Huomioitava näissä lajeissa on suhteellisen suuret tasoerot, sillä huiput erottuvat metrimäärällisestikin selkeästi suuresta tulosmassasta.

Otteluiden analyysissa kymmenottelussa 1980-luku on tasollisesti kovempi. Huomioitava on kuitenkin päälle 7500 pisteen ottelijoiden yhtäläinen jakauma, eli kovia pisteitä takovia ottelijoita löytyy molemmilta vuosikymmeniltä. Seitsenottelun tasossa on nähtävissä selvää kehitystä, eikä puheet "trendilajista" ole katteettomia. Lajissa on tällä hetkellä varsin hyvä yleistaso ja ottelijat nuoria, joten 2020-luvun lajin vastaava jakauma saattaa muodostua vieläkin kovemmaksi. 

Ennen oli paremmin – vai oliko? Yleisurheilun top10 tarkastelut 1980-luku vs. 2010-luku (Osa 3/4 - hyppylajit)

Juttusarjan kolmannessa osassa käsitellään hyppylajien kokonaistason kehitysä 1980-luvun ja 2010-luvun välillä. Aineisto on muodostettu jälleen vuositason top10 tuloksista, jolloin otoskoot ovat 90 tulosta vuosikymmentä kohden. Aineistojen jakautumista havainnollistetaan tiheyskuvaajin.

Naisten aineisto on lajien osalta vajaa, sillä seiväs ja kolmiloikka vakiintuivat naisten lajiohjelmaan kunnolla vasta 1990-luvulla. Täten naisten analyysista on jätetty seipään ja kolmiloikan vertailut pois.

Miesten korkeus menee hyppylajeista kaikista selkeimmin 1980-luvulle voitolliseksi. Kun 1980-luvun aineiston keskiarvo on 2.18m, 2010-luvulla keskiarvo jää tulokseen 2.10m. Huomioitava on, että 1980-luvun keskiarvoa – ja samalla korkeinta tiheysjakaumaa – parempia tuloksia on 2010-luvulla hypätty ainoastaan 10 kappaletta. Kummankin vuosikymmenen jakaumat ovat kuitenkin suhteellisen tasaiset, eli suurta tulosmassaa ei tietylle senttitasolle asetu, mikä osaltaan kertoo lajissa vallinneista suhteellisen suurista tasoeroista.

Seipään jakauma on myös 1980-luvulle voitollinen - tosin ei niin selkeästi kuin toisen rimalajin korkeuden. 1980-luvun aineiston keskiarvo on 5.41m ja 2010-luvun vastaava 5.26m. 1980-luvun jakauma on myös aavistuksen terävämpi verrattuna 2010-luvun jakaumaan, mikä kertoo kovemman tason ohella tiiviimmästä tulosmassasta erityisesti päälle 5.40m tuloksissa. 

Pituus on miesten hyppylajeista ainut, missä 2010-luku korjaa potin – ja onhan Tommi Evilän perintönä viime vuosikymmenellä ollutkin useita varsin tasokkaita hyppääjiä. 2010-luvun aineiston keskiarvo on 7.70m ja 1980-luvun vastaava 15 cm huonompi (7.55m). Mielenkiintoinen ero on 7.40m tulosten selkeästi suurempi tihentymä 1980-luvulla. Tällöin tuloksia väliltä 7.40m-7.49m löytyy kaikkiaan 24 kappaletta, kun 2010-luvulla näitä tuloksia on ainoastaan 10 tulosta. Vertailun vuoksi 2010-luvun aineistossa yli 8 metrin siivuja on enemmän (11 kappaletta), kuin 7.40m alkavia leiskautuksia. 

Kolmiloikka menee 1980-luvulle voitolliseksi. 1980-luvun keskiarvo on 15.79m ja 2010-luvun keskiarvo  on 15.42m. Selkeimmät erot ovat suurimmissa tulostihentymissä: 2010-luvun suurin tulosmassa asettuu aavistuksen päälle 15 metrin tuloksiin, kun taas 1980-luvulla korkein tihentymä on melkein metrin edellä. 1980-luvun tihentymän lasku on toki kohti 17 metriä mentäessä aavistuksen tiukempi verrattuna 2010-lukuun, mikä kertoo siitä, että vaikka kansallinen taso oli tällöin erittäin laadukas, todelliset huiput olivat 1980-luvullakin vähissä.

    

Naisten analyysissa on tarkasteltavina ainoastaan korkeuden ja pituuden jakaumat ja yllättäen ajanjaksolliset vertailut tuottavat näissä lajeissa miltei identtiset jakaumat. Korkeuden tulkinta on mielenkiintoinen, sillä keskiarvoista ei ole löydettävissä eroja: 1980-luvulla ka oli 1.82m ja 2010-luvulla vastaavasti 1.83m. Ainoat erot ovat löydettävissä kahdesta paikkaa: keskiarvon tienoilla oleva tihentymä on 1980-luvulla aavistuksen terävämpi ja huipputuloksia (+ 1.90m) on tehtailtu 2010-luvulla hieman enemmän – toki vain yksittäisten hyppääjien toimesta.

Pituuden jakaumat ovat muodoiltaan miltei identtiset, mutta 2010-luku voidaan julistaa hienoisesti voittajaksi. Perusteena keskiarvojen erot (1980-luku 6.07m vs. 2010-luku 6.14m) ja samalla huipputulosten tiheyden identtisyys. Kokonaistasoltaan naisten pituushypyn voidaan sanoa olevan tasokkaampi laji 2010-luvulla verrattuna 1980-lukuun.

Yhteenveto:

Hyppyjen taso 2010-luvulle tultaessa ei ole eriytynyt menneistä vuosikymmenistä yhtä selkeästi verrattuna  esimerkiksi pitkiin juoksumatkoihin. Kokonaisuudessaan 1980-luku korjaa kokonaistasollisesti potin, mutta erot eivät ole kovin dramaattiset – ja esimerkiksi miesten pituushypyn taso on ollut 2010-luvulla selkeästi 1980-lukua kovempi. Naisten analyysi jäi lajien osalta vajaaksi, mutta mielenkiintoinen havainto on korkeuden ja pituuden käytännössä identtiset kokonaistasoa kuvaavat jakaumat vuosikymmenten välillä.

Hyppylajien tasojen kehityksistä on havaittavissa yleisurheilun jonkin asteisen vetovoimaisuuden hiipuminen verrattuna 1980-lukuun. Lajissa ei ole enää entiseen malliin lahjakkuusmassoja, mikä näkyy aavistuksen heikomman tason lisäksi suurempina tasoeroina (= laajempana tulosmassana ilman tiheyspiikkejä). Toisaalta pituushyppy näyttää, että trendilajeja menestyksen mukana voi nousta, joten mahdollista on, että 2020-luvulla jokin muista hyppylajeista kokee miesten pituushypyn kaltaisen buumin.

Ennen oli paremmin – vai oliko? Yleisurheilun top10 tarkastelut 1980-luku vs. 2010-luku (Osa 2/4 - kestomatkat)

Edellisessä postauksessa käsiteltiin pikamatkojen kokonaistason kehitystä 1980-luvun ja 2010-luvun välillä. Tämä kirjoitus käsittelee kestävyysjuoksujen kokonaistason vastaavaa muutosta. Aineisto muodostuu jälleen vuosien 2011-2019 ja 1981-1989 vuosittaisista top10 tuloksista ja vertailu on jaettu vuosikymmenten mukaisesti.

Analysoitavina lajeina ovat 800m, 1500m, 3000m esteet, 5000m, 10000m sekä miesten ja naisten kärkitulosvertailuun verrattuna uutena lajina maraton. Naisten 5000m ja 10000 metrin juoksusta ei löytynyt tuloksia kausilta 1981-1982, joten näillä matkoilla otos ei ole täysin tasapainoinen. Naisten 3000 metrin esteistä ei löytynyt 1980-luvulta lainkaan top10 tuloksia, joten tämä laji on jätetty pois analyyseista. Dataa on visualisoitu pikamatkojen analyysin tapaan tiheyskuvaajilla.

Miesten keski- ja pitkien matkojen kehitykset ovat sikäli murheellisia, että 2010-luvulla ei ole ollut tasollisesti yhtäkään parempaa lajia verrattuna 1980-lukuun - ja erot ovat monissa lajeissa kasarin eduksi suhteellisen selkeät.

800 metrin jakaumat ovat muodoltaan miltei identtiset, mutta 1980-luku näyttäytyy tasollisesti huomattavasti korkeatasoisempana. Kun 1980-luvun aineiston keskiarvo on tasan 1.49, 2010-luvun keskiarvo lipsahtaa miltei 1.51:een (1.50.96). Jakaumien eroja havainnollistaa se, että 1980-luvun aineistossa 2010-luvun keskiarvoa huonompia tuloksia löytyy ainoastaan 2 tulosta. Huipputulosten ero ei tosin ole niin merkittävä, mutta yleistason selkeää laskua on havaittavissa.

1500 metrin kehitys on saman suuntaista. 1980-luvulla keskiarvo on 3.42.56, kun 2010-luvun vastaava 3.47.01. 2010-luvun keskiarvotuloksella olisi napattu 1980-luvun aineistossa viimeinen eli 90. sija. Huomioitava on myös keskiarvotihentymää kovempien tulosten loivempi lasku 1980-luvulla. Kyseisellä vuosikymmenellä tulostaso oli täten kauttaaltaan kovempi ja suhteellisesti kovempien tulosten juoksijamassaa löytyi enemmän. 

3000 metrin esteissäkin on havaittavissa selvä ero vuosikymmenten välillä. 1980-luvulla keskiarvo on 8.43.13 ja 2010-luvulla miltei puoli minuuttia hitaampi (9.11.08). Yleistason vertailut tulevat selväksi jälleen sijavertailulla: 1980-luvun aineiston huonoin tulos on 8.57.98, eli selkeästi kovempi kuin 2010-luvun keskiarvo. Lisäksi huippujuoksujen määrissä on eroja: 1980-luvulla alle 8.30 juoksuja/juoksijoita oli useampia. 

Vitosen kehitys ei eroa edeltävistä matkoista. 1980-luvulla vuositason top10 aineistossa päästeltiin 12,5 kierrosta keskimäärin aikaan 13.46.64, kun 2010-luvulla vastaava tulos on yli puoli minuuttia hitaampi (14.23.76). Huomattava onkin 1980-luvun jakauman terävän huipun asettuminen, mikä kertoo suuren juoksijamassan keskittymisestä noin 13.45 tulosten tienoille. 2010-lukua on leimannut paitsi heikompi yleistaso, niin myös 13.45-13.50 juoksijoiden vähyys.

Kymppitonnin aineisto on vielä enemmän painottunut 1980-luvun eduksi. Keskiarvot olivat 1980-luvulla 28.52.00 ja 2010-luvulla 30.17.70. Kun 1980-luvulla suuri ja terävä massa asettui 28.50 tuntumaan, 2010-luvulla näitä juoksuja top10 listalta löytyi ainoastaan 5 kappaletta. 2010-luvulla taso on yleisesti huonompaa ja samalla tasaisempaa siten, että selkeää juoksijamassaa ei asetu tietylle tulostasolle 1980-luvun tapaisesti - millä on osaltaan vaikutusta lajin kilpailutilanteeseen.

Maratonin tulosten ero on selkein pitkien matkojen osalta ja jakaumat ovat hyvin eriävät toisiinsa nähden. 1980-luvulla keskiarvo on noin 2.18 ja 2010-luvulla vastaava noin 2.27. Maratonin jakauman piikki on terävämpi 1980-luvulla ja paljon juoksijamassaa asettuu 2.17-2.18 aikoihin. 2010-luvun keskiarvolla 2.27 oltaisiinkin napattu 89. sija 90 tuloksen 1980-luvun aineistossa.

Naisten jakaumien tarkastelu on jossain määrin "lohdullisempaa" verrattuna miesten vastaavaan. Naisten 800 metrin jakaumat ovat vuosikymmenten välillä miltei identtiset. 1980-luvun aineiston keskiarvo on 2.06.67, kun taas 2010-luvun vastaava 2.07.91. Huipputuloksia (alle 2.04 aikoja) on saavutettu molempina vuosikymmeninä tasaisesti.

1500 metrin jakauma on kaksijakoinen, sillä yleistasoltaan 1980-luku vie voiton, mutta absoluuttisesti huipputuloksia on tullut enemmän 2010-luvulla - toki nekin vain muutamien kärkijuoksijoiden toimesta. Keskiarvotkin ovat miltei identtiset: 1980-luvulla 4.20.96 ja 2010-luvulla vajaa sekunnin hitaampi (4.21.84). Huomioiden yleistason tihentymä sekä huiput, vuosikymmenten välillä ei voida sanoa olevan merkittävää eroa kokonaistasossa. 

Naisten vitonen on aineiston mielenkiintoisin tapaus, sillä se on kestomatkojen analyysien ainut laji, missä taso on 2010-luvulla kauttaaltaan parempi verrattuna 1980-lukuun. 2010-luvulla keskiarvo on 16.30.82, kun 1980-luvun keskiarvo liukuu päälle 17 minuutin (17.04.26). Alle 16 minuutin tuloksiakin löytyy 2010-luvulla 15 kappaletta, kun 1980-luvulla ainoastaan 5 kappaletta.

Erikoisesti 5000 metrin kehitys ei näy 10000 metrillä, missä 1980-luku vie voiton. 1980-luvun keskiarvo on 34.30, 2010-luvun aineiston keskiarvo on yli puoli minuuttia huonompi (35.08.10). Lisäksi alle 33 minuutin liukuvia tuloksia 1980-luvulla tehtailtiin suhteessa enemmän. 

Maratonin jakauma on kympin tapaan 1980-luvun eduksi. Tosin keskiarvoerot ovat suhteellisen pienet - 1980-luvun aineiston keskiarvo on noin 2.45, kun 2010-luvun vastaava noin 2.49. 1980-luvun jakauma on tasaisempi kuin 2010-luvun ja suuri massa 2010-luvulla asettuu 2.50-2.55 aikoihin.

Yhteenveto:

Tässä analyysissa vertailtiin vuositason top10 tulosten kautta kestävyysjuoksumatkojen kokonaistason muutosta 2010-luvun ja 1980-luvun välillä. Oma lajitaustani ei ole kestävyysjuoksuissa ja lajikenttä on itselleni tuntemattomampaa, joten tulkintoja teen maallikkon lasien katsantakannasta.

Miesten kestomatkojen tason muutosta on havaittavissa ja 2010-luvun kokonaistaso on selkeästi 1980-lukua huonompi jokaisen kestolajin osalta. Huomattava on, että tasoero vuosikymmenten välillä kasvaa, mitä pidemmäksi matkat venyvät. Naistenkin osalta 1980-luku vie kauttaaltaan pidemmän korren, tosin 5000 metriä virkistävänä poikkeuksena 2010-luvun hyväksi.

Kestomatkojen juoksujen kehityksessä on nähtävissä vielä selkeämmin kenties yhteiskunnallisen elämäntavan muutos fyysisesti passiivisempaan suuntaan, jolloin kestomatkoille tärkeä hapenottokyvyn kehittyminen lapsuusvaihessa jää vähäiseksi. Lisäksi erityisesti miesten puolella on tulkittavissa kestolajien jonkinsorttista "epätrendikkyyttä", missä raakaa kestävyysharjoittelua vaativat lajit eivät kerää huippua tavoittelevia massoja entiseen malliin, joukkuelajien viedessä suurimman lahjakkuuspotentiaaalin.

2010-luvullakin on toki nähtävissä erilaisten harrastejuoksutapahtumien vetovoimaisuus, mutta huipputasoa tavoittelevia juoksijoita näyttää olevan entistä vähemmän, mikä näkyy väistämättä kokonaistasossa. Jää nähtäväksi, mihin suuntaan tulostaso kehittyy näillä matkoilla tulevan vuosikymmenen aikana. 

Ennen oli paremmin – vai oliko? Yleisurheilun top10 tarkastelut 1980-luku vs. 2010-luku (Osa 1/4 - pikamatkat)

Kotimaisen yleisurheilun tason arviointi ja mediahuomio kiinnittyy useasti yksittäisiin kärkituloksiin ja tähtiurheilijoiden suorittamiseen. Starat toki myyvät, kun suomalaiset sattuvat olemaan menestyshullua kansaa. Urheilulajien kokonaishyvinvoinnin synnyttää kuitenkin yksittäisten kärkiurheilijoiden takana tulosta tahkoava "harmaa" urheilijamassa.

Tämä neliosainen juttusarja käynnistää laajamittaisen tason vertailun yleisurheilulajeissa kahden eri vuosikymmenen välillä. Tarkasteltavina ajanjaksoina ovat 1980-luku ja 2010-luku. 1980-luku muistetaan kauttaaltaan hyvänä vuosikymmenenä, jolloin suomalainen yleisurheilu saavutti tasaisesti kansainvälistä arvokisamenestystä ja massoja oli riittämiin lajiin kuin lajiin. 2010-lukua on taas leimattu jonkinlaiseksi "auringonlaskun vuosikymmeneksi", kun arvokisamenestystä ei ole tullut ja samalla harrastajamassat eivät ole enää viime vuosituhannen tasolla. Tämän jutun tarkoituksena on vertailla, missä määrin kokonaistasollisesti nämä kaksi taustaltaan hyvin erilaista vuosikymmentä eroavat.

Tarkasteluvuodet jutussa ovat ajanjaksot 1981-1989 ja 2011-2019. Aineisto koostuu kunkin lajin 10 parhaasta vuosituloksesta. Jokaiseen lajiin on kultakin vuosikymmeneltä saatu näin ollen yhteensä 90 henkilökohtaista vuosittaista kärkinoteerausta. Aineisto on rajattu vuodesta 1981 eteenpäin, sillä vuosina 1980 oli käytössä pikamatkoilla vielä pitkälti käsiaikoja, jotka eivät ole suoraan vertailukelpoisia sähköaikoihin. 

Aineistoa visualisoidaan tiheyskuvaajilla. Kuvaajan tulkinta menee siten, että mitä "korkeampi" tiheyskuvaaja on kullakin vaaka-akselin arvolla, sitä enemmän kyseiseen kohtaa asettuu tulosmassaa. Tämän postauksen aiheena on pikamatkojen vertailu.

Ylläolevassa grafiikassa on visualisoitu miesten pikamatkojen top10 tulosmassaa ajanjaksovertailuin. 100 metrin kohdalla suuntaus on ollut hyvä ja 2010-luku on kauttaaltaan ollut huomattavasti tasokkaampi verrattuna 1980-lukuun. Kehitystä saattaa selittää nopeiden liikkeen pallopelien nousu trendilajeiksi, mikä on positiivisesti vaikuttanut sileän 100 metrin juoksun tuloskehitykseen. Keskiarvollisestikin tarkasteltuna ajanjaksojen ero on huomattava - kun 1980-luvun aineiston keskiarvo on 10.71 s, 2010-luvulla vastaava keskiarvo oli 10.55 s.

200 metrin jakauma on miltei identtinen vuosikymmenten välillä. Mielenkiintoista on, että satasen hyvä kehitys ei ole realisoitunut 200 metrillä samalla tapaa 2010-luvulla. Alle 21 sekunnin ajoissa on jälkimmäisellä ajanjaksolla aavistuksen enemmän juoksijamassaa, mutta on huomioitava, että ero on marginaalinen ja lukemaan vaikuttaa jo yhden tai kahden juoksijan huippuonnistumiset, mikä ei kuvaa kokonaistasoa järin kattavasti. 

400 metrin kehitys on ollut synkempää ja lajin taso on 2010-luvulla ollut selvästi heikompi kuin 1980-luvulla.  Kun 1980-luvun aineiston keskiarvo oli 47.46 s, 2010-luvulla keskiarvo lipsahti päälle 48 sekunnin (48.10 s). Huomioitava on, että 1980-luvun keskiarvon 47,46 s alle on 2010-luvun aineistossa ainoastaan neljä tulosta. Käänteisessä muodossa tämä näkyy myös 1980-luvun aineistossa: 2010-luvun aineiston keskiarvolla 48,10 s olisi päästy 1980-luvun 90 tuloksen aineistossa sijalle 81.

Pika-aidat ovat aineiston mielenkiintoinen havainto, sillä jakaumat ovat miltei identtiset. 1980-luvun "kulta-aika" hämääntyy yksittäisten tähtien (pääasiassa Arto Bryggaren) taakse. Kummallakin vuosikymmennellä suuri osa massasta on painottunut noin 14.5 sekunnin tuntumaan ja juoksijamassa vähenee tasaisesti kovempia tuloksia kohden. 2010-luvullakin on Elmo Lakan toimesta nähty jopa 13.5 sekunnin pintaan liikkuvia aikoja. Pika-aitojen jakauman havainto on sikäli mielenkiintoinen, että laji ei nykyään moneen muuhun lajiin verrattuna houkuttele samalla tapaa massoja aikuisvaiheessakaan - esimerkiksi SM-halleissa 2020 jätettiin lajissa alkuerät pitämättä osallistujien vähyyden vuoksi.

400 metrin aitojen jakaumat eroavat siinä määrin, että 1980-luvulla oli paljon juoksijamassaa 52-53 sekunnin maastossa, kun taas 2010-luvulla jakauma on yllättävän tasainen, eikä yksittäistä aikatihentymää ole löydettävissä. Tätä ei toisaalta voida tulkita "paremmaksi" jakaumaksi, sillä tasaisen jakauman tilanteessa tiukka keskinäinen kilpailu puuttuu. Vaikka keskiarvot ovat suhteellisen lähellä toisiaan (1980-l. 52.25 s, 2010-l. 52.53 s), jakaumien eroavaisuuksista johtuen kokonaistilanne oli lajissa erilainen 1980-luvulla verrattuna 2010-lukuun. 

Seuraava grafiikka käsittelee naisten pikamatkojen vastaavaa kehitystä. Naisten 100 metrillä on samaa ilmiötä havaittavissa kun miehillä, eli taso on kauttaaltaan parempi 2010-luvulla verrattuna 1980-lukuun. 2010-luvun keskiarvo on 11.78 s ja 1980-luvun vastaava 12.02 s. Mielenkiintoinen ilmiö on 1980-luvulla tulosten vaihtelu - suurta massaa oli 12 sekunnin tuntumassa, mutta 11.5-11.8 sekunnin juoksijat olivat erittäin vähissä ja vastaavasti yksittäisiä huippuja löytyi alle 11.5 sekunnin ajoista.

200 metrillä on - miehistä poikkeavasti - nähtävissä jossain määrin 100 metrin hyvän kehityksen vaikutusta. 2010-luvun aineiston keskiarvo on 24.18 sekuntia ja 1980-luvun vastaavan 24.47 sekuntia. Jakaumat voidaan tulkita suhteellisen samalla lailla jakautuneiksi, mutta 2010-luvun jakauma on ensimmäiseen ajanjaksoon verrattuna hieman oikealla, eli korkein tiheysmassa asettunee aavituksen kovempiin tuloksiin. 

400 metrin jakauma ei ole yhtä synkeä kuin miehillä, vaan vuosikymmenet ovat etenkin huipun osalta käytännössä identtisesti jakautuneita. 2010-luvulla 55 sekunnin tuntumaan asettuu hieman enemmän juoksijamassaa verrattuna 1980-lukuun. Mielenkiintoinen havainto on ajanjaksojen identtiset keskiarvot (55.19 s). Tämä selittynee pitkälti 1980-luvun aavistuksen suuremmalla huipputulosten juoksijamassalla, vaikkakin korkein tiheysjakauma asettuukin 2010-luvun jakaumaa huonompiin tuloksiin.

Naisten pika-aitoja on hehkutettu viime aikoina paljon ja lajin hyvä kehitys näkyy tässäkin aineistossa. 2010-luvulla keskiarvo on 13.53 s ja 1980-luvun vastaava tunnusluku yli 0.5 sekuntia hitampi (14.16 s). Mielenkiintoinen havainto onkin, että 1980-luvulla yksikään juoksija ei päässyt alle 2010-luvun keskiarvon 13.53 sekuntia.

Pitkien aitojen jakauma on monitulkintainen: suurin juoksijamassa asettuu hieman kovemmalle tasolle jälkimmäisellä ajanjaksolla, mutta toisaalta 1980-luvulla huippujuoksuja oli hieman enemmän - tosin käytännössä kaikki niistä Tuija Helanderin juoksemia. 1980-luvun tasoerot olivat lajissa siis aavistuksen suuremmat, mutta samalla lajien yksittäisten huippujen tulokset olivat kovempia. 

Yhteenveto:

Tämän analyysin pohjalta kokonaisuudessaan pikajuoksujen top 10 kokonaistason ei voida sanoa olevan parempi jommalla kummalla ajanjaksolla - lajiryhmän sisällä on havaittavissa kokonaistasotrendiltään nousevia ja laskevia lajeja. Pikamatkojen kehityksestä on kuitenkin osittain tulkittavissa yhteiskunnan aktiivisuuden muutos: Istuvan yhteiskunnan elämäntapa jättää luontaisen aerobisen pohjakunnon kehittymisen pienemmälle volyymille, mikä näkynee erityisesti kovaa aerobista(kin) pohjaa vaativan 400 metrin juoksun tason laskuna. Vastaavasti nopean liikkeen pallopelien nousu on vaikuttanut positiivisesti 100 metrin juoksun tuloskehitykseen.

Selkein aineistosta positiivisesti esiin nouseva laji on jälleen naisten pika-aidat. Mielenkiintoista on nähdä tulevaisuuden kehitystä tässä trendilajissa - lajin suuret harrastajamäärät ovat kuitenkin vielä jokseenkin tuore ilmiö, joten nähtäväksi jää, näkyykö tämä myös positiivisesti yleistason nousuna jatkossa. 

Yleisurheilun naisten kärkitulosten kehitys Suomessa 2000-luvulla

Viime viikolla tarkasteltiin miesten kärkitulosten kehitystä 2000-luvulla ja tämän postauksen aiheena on naisten yleisurheilulajien kärkitulosten vastaava kehitys. Tarkasteltavina kohteina ovat jälleen kärkitulokset lajeittain ja lajiryhmittäin. 2020 kesän tulokset kattavat 31.8. mennessä tehdyt tulokset. Lajiryhmäjako ja analyyseissa mukana olevat lajit ovat samat kuin miesten kärkitulosten analyysin lajit/lajiryhmät. Pistetaulukkona ollaan käytetty IAAF:n 2014 ratifioimaa yleisurheilulajien pisteytystä. 

Jos miesten yleisurheilun kärkitulosten taso näytti vuosien saatossa laskeneen, naisten kärkitulosten kehitys on osittain päinvastaista. 2000-luvun alussa taso oli kohtuullisen hyvä, 2010-luvun taitteessa on nähtävissä selkeä notkahdus, mutta vuodesta 2015 eteenpäin on - vuotta 2017 lukuun ottamatta - urheiltu naisyleisurheilussamme tasokkaimmat kesät koko 2000-luvulla. Parhaimmat kaudet pistekeskiarvolla mitattuna ovat olleet kesät 2016 (1103 pistettä) ja 2019 (1104 pistettä). Toistaiseksi koronakesän 2020 keskiarvo ei ole yltänyt näiden kausien keskiarvoihin. 

Lajiryhmäjakotarkastelu on mielenkiintoinen, sillä naisissa yksittäiset lajiryhmät eivät erotu samalla tapaa edukseen verrattuna miesten lajiryhmiin. Kun miehissä selkeästi paras lajiryhmä 2000-luvulla on ollut heitot, naisissa kyseinen lajiryhmä on vastaavasti tasoltaan poikkeuksetta huonoin. Toisaalta kesä 2020 on toistaiseksi ensimmäinen kesä 2000-luvulla, kun pistetarkasteltuna heitot eivät olisi huonoin lajiryhmä. Heittojen keskiarvoa tänä kesänä on nostanut erityisesti Krista Tervon moukarin SE 72.12m.

Hyppylajien taso on noussut viime vuosina ja erityisesti kesä 2019 oli erinomainen (pistekeskiarvo 1145). Kyseisenä kesänä Ella Junnila pomppasi korkeuden SE:n 1.95m, Taika Koilahti hyppäsi pituutta 6.69m, Kristiina Mäkelän loikan kärkitulos oli 14.26m ja Wilma Murron seipään kärkitulos oli 4.51m. 

Pikamatkoilla on ollut hajontaa läpi 2000-luvun, mutta 2010-luvultakin erottuu pari piikkiä vuosiin 2014 ja 2016. Kesän 2014 keskiarvoa nostaa Hanna-Maari Latvalan hienot tulokset 100 metrillä (11.30) ja 200 metrillä (22.98). Kesän 2016 pikamatkojen helmenä oli Nooralotta Nezirin silloinen pika-aitojen SE 12.81.

Keski- ja pitkät matkat ovat kokeneet samalla tapaa hajontaa, mutta 2010-luvun jälkipuoliskolle osui koko 2000-luvun parhaita kausia. Keskiarvoltaan lajiryhmän paras kausi on ollut kesä 2016, parhaina tuloksina Sandra Erikssonin estetulos 9.31.88 ja Johanna Peiposen kova 10000 metriä (31.42.9).

Viimeisimpänä tarkastelunäkökulmana on lajitulosten kehitys 2000-luvulla. Pikamatkojen kärkitulosten kehityksessä on ollut hajontaa vuosien välillä, mutta toisaalta yleistrendi yli ajan on ollut tasainen. Selkeimmin pikamatkoilla erottuu pika-aitojen kärkitulosten positiivinen kehitys.

Keskimatkojen trendi on tasainen - joskin 1500 metrin kärkitulos on tänä kesänä jäänyt toistaiseksi vaatimattomaksi. Pidemmillä ratamatkoilla on ollut hajontaa ja muutamat piikkikaudet on havaittavissa: 5000 metrillä Kirsi Valastin 15.10.52 kaudelta 2004, ja jo edellä mainittujen Sandra Eriksonin ja Johanna Peiposen kärkitulokset. Eriksonin paras noteeraus ja samalla SE on peräisin kaudelta 2014 (9.24.70). 

Hyppylajien trendi on ollut vaihteleva, mutta positiivisesti viimeisimmät vuodet ovat tarjonneet piikkituloksia. Pituudesta erottuu Taika Koilahden huippukesä 2019, kolmiloikasta puolestaan 2000-luvun alusta Heli Koivulan ja sittemmin Kristiina Mäkelän kovimmat tuloskesät. Korkeuden hajonta on ollut hyppylajeista kaikista suurinta - huippupiikkejä on osunut Hanna Groblerin, Linda Sandblomin ja Ella Junnilan parhaisiin kausiin. Seipään kehitys on ollut selkeintä, vaikka on toki huomioitava että laji on naisten yleisurheilulajina vielä kovin nuori. 

Heittojen trendi on ollut tasaista - ehkä selkeimpänä havaintona on keihään keskimäärin nihkeämmät kärkitulosvuodet 2010-luvulla. Yksittäisenä poikkeuksena Sanni Utriaisen kesän 2015 kärkiheitto 63.03m. Kuulan kärkitulokset olivat 2000-luvun alussa heikkoja, mutta nyttemmin Senja Mäkitörmän tilastokärkikaudet 2018-2020 ovat olleet tasollisesti parempia - piikkinä kesän 2018 16.95m. Moukarin kehitys on ollut suhteellisen tasaista, mikä selittynee Merja Korpelan ja Sini Pöyryn pitkillä aikakausilla 70 metrin tuntumassa, mistä Krista Tervon Suomen ennätys on  - 70 metrin ylityksestä huolimatta -  vain marginaalisesti parempi. Kiekon kärkituloksissa on ollut vaihtelua, mutta sieltä on havaittavissa erityisesti Sanna Kämäräisen huippukaudet 2014 ja 2015. Ennätys Sannalla on toistaiseksi kaudelta 2015 (61.07m). 

Yhteenveto:

Verrattuna miesten lajeihin, naisten yleisurheilu ei Suomessa perustu heittojen "ylivaltaan", vaan yleisurheilun naistähdet ovat tulleet enempi muista lajeista. Erityisen hyvä pöhinä näyttää nyt olevan hyppylajeissa, missä jokaisessa lajiryhmän yksittäislajissa on tehtailtu viime vuosina varsin kovia kärkituloksia ja jopa Suomen ennätyksiä. Pikamatkoilta kärkitulosten osalta erottuu viime aikoina paljon hehkutettu naisten pika-aidat, joka kärkitulosten pistetarkastelun näkökulmasta on tällä hetkellä suomalaisen naisyleisurheilun paras yksittäislaji.

Naisten yleistrendissä ja lajiryhmätarkastelussa kokonaisuudessaan on nähtävissä selkeää tason nousua, kun miesten puolella kehitys on ollut päinvastaista. Mielenkiintoista on nähdä, millaiseksi trendi suuntautuu 2020-luvulla. 

Yleisurheilun miesten kärkitulosten kehitys Suomessa 2000-luvulla

Koronakesä alkaa olla pian kilpailtu yleisurheilussa ja nyt on aikaa laittaa - jo pitkään mielessä ollut -  yleisurheilustatistiikka-aiheinen blogi pystyyn. Ensimmäisen postauksen teemana on yleisurheilulajien miesten kärkitulosten kehitys Suomessa 2000-luvulla. Tarkasteltavina kohteina ovat kärkitulokset lajeittain ja lajiryhmittäin. 2020 kauden tulokset käsittävät 27.8. mennessä tehdyt tulokset - tämä postaus kenties innoittaa kärkimiehiämme vielä kärkitulosten parannuksiin Ruotsi-ottelussa ja muissa loppukesän kisoissa ;)

Tarkasteltavat lajit ovat Kalevan kisoissa kilpailtavat lajit kävelyjä ja otteluita lukuunottamatta. Mukana ovat siis pika- ja aitajuoksut (100m, 200m, 400m, 110m aidat, 400m aidat), keski- ja pitkät ratamatkat (800m,1500m, 5000m, 10000m, 3000m esteet), hyppylajit (pituus, korkeus, kolmiloikka, seiväs) ja heittolajit (kuula, kiekko, moukari, keihäs). Pistetaulukkona on käytetty IAAF:n 2014 ratifioimaa yleisurheilulajien pisteytystä.

Iltapäivälehdissä päivitellään tasaisin väliajoin yleisurheilun alavireistä tasoa muutamia valonpilkahduksia lukuunottamatta. Kärkitulostarkastelun osalta kehitystrendi näyttää olevan koko lajin osalta laskusuuntainen - kun esimerkiksi vuonna 2001 kärkitulosten keskiarvo oli 1146 pistettä, vuosina 2018 ja 2019 päädyttiin alle 1100 pisteen kärkituloskeskiarvoon. Yksittäiset lajit toki heilauttavat arvoja suuntaan jos toiseen (vrt. heittojen kovat tulokset 2000-luvun alussa), mutta kärkitulosten osalta taso on läpi 2000-luvun ollut yleistrendiltään laskeva.

Tarkastellaan seuraavaksi kärkituloksia lajiryhmittäin keskiarvotarkastelulla. Lajiryhmäjaossa "pikamatkoihin" kuuluvat sileät- ja aidatut matkat 800m alaspäin. "Keski- ja pitkiin matkoihin" luokitelllaan kaikki ratamatkat 800m ja ylöspäin. Heitot ja hypyt on jaettu kenttälajijaon mukaisesti. Tarkasteltavana mittarina on jälleen yksittäisen kalenterivuoden lajiryhmätulosten pistekeskiarvo.

Selkeästi eniten keskiarvollisesti alaspäin ovat tulleet heitot ja kesä 2020 on toistaiseksi ollut 2000-luvun pohjanoteeraus. Todellinen huippuvuosi heitoissa oli kausi 2001, jolloin heittolajien ulkoratatulosten keskiarvo oli 1225 pistettä. Kyseisenä kesänä Olli-Pekka Karjalainen lennätti lekaa yli 80m, Timo Tompuri heitti kiekossa silloisen SE:n 69.62m, Aki Parviaisen keihään kärkitulos oli yli 92 metriä ja kuulassakin päästiin lähelle 21 metriä. Tällaista heittolajien kärkitulosten kombinaatiota yksittäisessä maassa yksittäisenä kalenterivuotena voidaan pitää maailmallakin jo tuiki harvinaisena - ja vielä harvinaisempana Suomen kokoisessa yleisurheilumaassa. Vaikka heittolajit ovat tulleet tasollisesti alaspäin, on kyseinen lajiryhmä kamppaillut viime vuosina tasaisesti hyppylajien kanssa parhaana lajiryhmänä pistetarkasteltuna.

Hypyissäkin tason pudotusta on ollut - joskaan ei niin dramaattista kuin heitoissa. Hyppyjen kärkivuosi oli yhtälailla kesä 2001 (pistekeskiarvo 1165), jolloin mm. Johan Meriluoto pomppi kolmiloikkaa miltei 17 metriä (16.88m) ja Tommi Evilä ensimmäistä kertaa urallaan pituutta yli 8 metriä (8.04m). Kovat olivat tuona kesänä myös korkeuden (2.30m) ja seipään (5.72m) kärkitulokset. Positiivisesti hyppylajien osalta koronakesänä 2020 pientä tason nostoa kärkituloksiin on nähty, mikä selittynee Kristian Pullin pituuden SE:llä 8.27m ja Daniel Kososen / Arttu Mattilan hyvällä kehityksellä korkeuspaikalla (2.21m). 

Juoksumatkoista mielenkiintoista on keski- ja pitkien matkojen suuri hajonta. 2000-luvun puolivälin tienoilla käytiin "syvissä vesissä", kun taas 2010-luvun taitteessa päästiin pariin erinomaiseen vuoteen. Huippuvuotena pisteiden valossa 2000-luvulla on ollut vuosi 2009 (1126 pistettä), joka muistetaan erityisesti Jukka Keskisalon 3000 metrin esteiden SE juoksusta 8.10.67. Päästiinpä tuona kesänä myös 1500 metriä alta 3.39.

Pikamatkoilla hajonta on ollut keski- ja pitkiä matkoja pienempää, mutta huippuvuodet asettuvat näilläkin matkoilla 2000-luvun alkuun. Paras vuosi kärkitulosten keskiarvojen osalta oli vuosi 2002. Tänä kesänä mm. Markus Pöyhönen viiletti satasen 10.23 ja Ari-Pekka Lattu juoksi 400 metrin aidat aikaan 49.59.

Viimeisimpänä tarkasteluna on kärkitulosten kehitys lajeittain. Nyt ei tarkastella keskiarvoja vaan absoluuttisia kärkitulosten kehityksiä yli ajan. Tämä kehitystarkastelu on siten altis yksittäisille lajien huipuille, eikä sinällään kerro lajin "kokonaishyvinvoinnista" juuri mitään.

Pikamatkojen kärkitulosten kehitys on ollut yllättävän tasaista. Eniten hajontaa on ollut 400 metrin aidoissa, jossa piikit ajoittuvat Ari-Pekka Latun, Jussi Heikkilän ja Oskari Mörön parhaisiin kausiin. Miellyttävää kehitystä on ollut pika-aitojen tulosten kehitys Elmo Lakan toimesta. Nämä lajit ovat myös pisteiden valossa yleisesti tasokkaampia kuin sileät pikamatkat. 100-400 metrin juoksujen kärkitulokset ovat olleet läpi 2000-luvun suhteellisen tasaisia ilman lajin sisäistä hajontaa.

Keskimatkoilla suurta hajontaa ei ole ollut - joskin 800 metrillä trendi on ollut laskevaa. Pitkillä ratamatkoilla sen sijaan hajontaa löytyy ja viimeiset vuodet ovat olleet kärkitulosten osalta vaatimattomia. 3000 metrin esteiden kärki on toki terävöitynyt Topi Raitasen hienon kehityksen ansioista. Esteissä on myös näkyvissä selkeät piikit Jukka Keskisalon huippukausiin.

Hyppylajeista on huomioitava rimalajien kärkitulosten lasku - erityisesti korkeuden "sukellus" on merkittävä, vaikka tänä vuonna onkin päästy nuorten miesten toimesta pitkästä aikaa päälle 2.20m. Seipäässä kärkitulokset olivat kauttaaltaan kovempia 2000-luvun ensimmäisellä kymmennellä verrattuna jälkimmäiseen. Kolmiloikasta erottuu Simo Lipsasen SE-kesä 2017 ja pituudesta Tommi Evilän ja Kristian Pullin kovat kärkitulosvuodet.

Heittolajeissa on nähtävissä kuulan ja moukarin kärkitulosten lasku, joskin tänä kesänä Aaron Kankaan 79.05m on korjannut moukarin kehityskäyrää ylöspäin. Toisaalta moukarissa yleistaso on tällä hetkellä hyvä ja todellista tasoa kärkitulostarkastelulla vääristää superlahjakkuus OP-Karjalaisen pitkät kaaret 2000-luvun alussa. Kuulan yleistasokin on sen sijaan pudonnut 2000-luvun alun huippuvuosista dramaattisesti. Kiekko on kokenut suurta hajontaa ja viimeiset vuodet ovat olleet alavireisiä kärkitulosten osalta. Keihään kärkitulostrendi on myös ollut laskeva viimeiset pari vuotta.

Yhteenveto:

Kärkitulostarkastelu on altis yksittäisten huippujen dominanssille, eikä tarkastelunäkökulma kerro lajin kokonaiskuvasta juurikaan. Parhaimpana esimerkkinä miesten moukari, jonka positiivinen yleistaso ei ole vielä realisoitunut OP-Karjalaisen ajan huippuheittoihin, vaikkakin Aaron Kangas on tätä tulostasoa lähestynyt.

Selkeä yleistrendi on kuitenkin se, että miesten osalta yleistason, lajiryhmätarkastelun ja myös lajitarkastelun osalta 2010-luvun jälkipuolisko ei ole juurikaan huippusuorituksia tarjonnut. Kokonaisuudessaan erityisesti vuodet 2000-2003 olivat suomalaisen miesyleisurheilun huippuvuosia - kovia kärkituloksia tehtiin laajalla skaalalla eri lajiryhmissä. Todellisten huippujen ja huipputulosten tuottaminen on siis 2000-luvun edetessä heikentynyt selkeästi. 

Seuraavassa postauksessa käsitellään naisten kärkitulosten vastaavaa kehitystä.