Syntymäkuukauden merkitys huippuvaiheen yleisurheilussa? Tarkastelussa EM-tason yleisurheilijoiden ikä- ja syntymäkuukausijakauma.

Ensi viikolla kilpaillaan taas pitkästä aikaa kansainväliset yleisurheilun arvokisat EM-hallien muodossa. Edellisessä postauksessa tarkasteltiin syntymäkuukausijakaumaa kotimaisessa yleisurheilussa - yhtenä merkittävänä löydöksenä alkuvuodesta syntyneiden painottuminen junioriyleisurheilun ikäkausikärkeen. 

Tämä juttu pureutuu syntymäaika-analyysiin aikuishuippuvaiheen urheilijoista. Esimerkiksi jalkapallosta on näyttöä, että alkuvuodesta syntyneiden etulyöntiasema kantaa myös aikuishuippuvaiheeseen. Samaa ilmiötä on havaittu myös talviurheilun puolella.

Analyysissa käytettävä data on aineistoa suoraan yleisurheilun kansainväliseltä huipulta. Aineisto sisältää 2010, 2014 ja 2018 EM-kisojen pistesijaurheilijat (Top 8) lajeittain (pl. 50km kävely ja Maraton). Jokaisen urheilijan kohdalla on huomioitu ainoastaan tuorein arvokisa, jolloin yksittäinen urheilija tulee edustetuksi aineistossa kertaalleen. Data käsittää kaikkiaan 829 urheilijaa, otoksen ollessa sukupuolittain tasapainoinen (Miehet n=412, Naiset n = 417).

Kuva 1

Ikäjakauman osalta EM-kisojen menestyjät ajoittuvat 25-30 ikävuoden tietämille. Kuva 1 havainnollistaa Top 8 urheilijoiden ikäjakaumaa - menestyjien keski-ikä on 26.9 vuotta (+/- 4 vuotta) ja ala-ja yläneljänneksen (50 % aineistosta) sisään mahtuu ikävuodet 24-29. Miesten ja naisten keski-iässä (27.0 v. 26.8) ja jakaumissa ei ole juurikaan eroja. EM-tason menestyjiksi kehitytään siis keskimäärin pitkällä aikajänteellä aina yli 25-ikävuoden. *

Kuva 2

Pitkän kehityskaaren lisäksi syntymäajankohdan merkitys näyttää vähenevän aikuishuippuvaiheeseen tultaessa. Kuvassa 2 on havainnollistettu aineiston jakaumaa syntymäkuukausittain. Jakauma on kauttaaltaan tasainen, vaikka pientä vaihtelua havaitaankin - esimerkiksi joulukuussa syntyneitä menestyjiä löytyy tammikuussa syntyneitä enempi.

Kuva 3

Jaettaessa vuosi kahteen periodiin, nähdään jakauman painottuvan kuitenkin lievästi alkuvuoteen (alkuvuosi = tammi-kesäkuu) (Kuva 3). Alkuvuodesta syntyneitä aineistossa on kaikkiaan 55 % ja loppuvuodesta 45% urheilijoista. 

Kuva 4

Lajiryhmittäin (pl. ottelut ja kävelyt) tarkasteltuna jakaumat ovat suhteellisen identtisiä. Mielenkiintoinen ilmiö on kestävyysjuoksuissa ja pika-aitajuoksuissa joulukuun ylikorostuminen suhteessa tammikuuhun. Myös heitoissa on lajiryhmän sisällä hajontaa, hyppyjen ollessa syntymäkuukausien osalta tasaisin lajiryhmä. Lajiryhmitäin jaoteltuna aineistossa esiintyy pientä vaihtelua kuukausien välillä, jota ei ole kuitenkaan kohdennettavissa selkeästi esimerkiksi vuodenaikoihin.

Periodien eroja lajiryhmien välillä ei ole havaittavissa, vaan alkuvuonna syntyneiden lievä painottuminen aineistossa toistuu jokaisen lajiryhmän kohdalla. Kaikkien lajiryhmien kohdalla pyöreästi noin 55% aineiston urheilijoista on alkuvuodesta syntyneitä.

Yhteenveto:

Tähän analyysiin pohjautuen yleisurheilun "alkuvuosi-ilmiö" tasoittuu huippuvaiheeseen tultaessa. Syynä lienee pitkälti suhteellisen iän ja kehityserojen lieventyminen ikävuosien kasvaessa. Vaikka alkuvuonna syntyneiden edustus painottuu aineistossa aavistuksen (suhde pyöreästi 55%-45%), poikkeuksellisen vinosta jakaumasta tai" alkuvuosi-ilmiöstä" ei voida puhua. Lajiryhmien välillä ei havaittu jakaumien osalta merkittäviä eroja. 

Vertailun vuoksi - joskin pienellä otoksella - Suomen Halli-EM joukkueen urheilijoiden syntymäkuukausijakauma painottuu monipuolisesti eri kuukausille - loppuvuodesta syntyneiden ollessa jopa aavistuksen paremmin edustettuina (kuva alla).  

 * Ikäjakaumaa ja tunnuslukuja vinouttaa aavistuksen (kasvavaan suuntaan) useamman arvokisan menestyjät (heiltä huomioidaan vain tuorein arvokisa). Kauttaaltaan keski-ikä asettuu 25-ikävuoden tienoille. 

Alkuvuodesta syntyneet etulyöntiasemassa ikäkausiyleisurheilussa? - Tarkastelussa junioriyleisurheiluhuippujen jakauma syntymäkuukausittain.

Yleisurheilun juniorisarjat noudattelevat monen muun yksilö- ja joukkuelajin mukaisesti kalenterivuoden mukaista jakoa. Aika ajoin onkin ollut keskustelua uusista sarjajaoista – onhan saman vuoden aikana syntyneiden lasten ikäero parhaimmillaan melkein kalenterivuosi, mikä näkyy vääjäämättä kymmenen ikävuoden tienoilla lasten fyysisinä kehityseroina. 

Monella yhteiskunnallisella elämänalueella on havaittu alkuvuonna syntyneiden etulyöntiasema. Heidän on todettu mm. pärjäävän keskimäärin paremmin  työelämässä, koulussa, urheilussa ja politiikassa. Urheilun osalta ilmiö on tunnistettu erityisesti palloilulajeissa. Tämän analyysin tarkoituksena on tarkastella ilmiötä yleisurheilun saralla. Analyysiehdotuksesta kiitokset Eljas Aallolle.

Ainestoa varten kerättiin Tilastopaja Oy:n sivuilta viimeisen viiden vuoden (2016 - 2020) ajalta ikäluokkien 10-12 (pojat + tytöt) Top10 tulokset ikäluokittain. Lajeina on huomioitu kyseisten sarjojen viralliset rata- ja kenttälajit (ks. P/T15-9 viralliset lajit) poislukien viestit. 10-vuotiaiden osalta pois on jätetty kolmiloikka vähäisten tulosten vuoksi. Ikäluokiksi on valikoitu ikäryhmät 10–12, sillä näissä ikäryhmissä on vielä suhteellisen vähän havaittavissa puberteetti-iän aiheuttamaa biologisen iän polarisoitumista. Lisäksi kyseiset ikäryhmät käsittävät vain yhden ikäluokan tulokset kerrallaan – toisin kuin esimerkiksi 9-vuotiaiden sarja. 

Ylläolevasta kuvasta nähdään koko aineiston trendi. Keskeinen löydös on pitkälti yhtenevä jutun alkuosassa nostettuihin muilta yhteiskuntaelämän aloilta löydettyihin havaintoihin: alkuvuodesta syntyneet pärjäävät keskimäärin selvästi paremmin yleisurheilussa verrattuna loppuvuonna syntyneisiin. Yleisurheilun osalta jakauma on jopa poikkeuksellisen vino, sillä alkuvuonna syntyneiden frekvenssi Top10 sijoituksissa on huomattavasti loppuvuotta syntyneitä korkeampi. Toukokuun korkealle frekvenssille ei löytyne loogista selitystä, vaan se on tulkittavissa tutkimukseen valikoituneen aineiston aiheuttamaksi sattumaksi. 

Kokonaistarkastelussa on huomioitava kaksi aineistoa vinouttavaa tekijää. Ensinnäkin aineiston ollessa aikasarja, urheilijan on mahdollista esiintyä aineistossa useampana tarkasteluvuotena. Esimerkiksi vuonna 2007 syntynyt poika käsitellään vuoden 2018 osalta 11-vuotiaana ja vuoden 2019 osalta 12-vuotiaana. Toisekseen junioriurheilun monipuolisuudesta johtuen yksittäisen tarkasteluvuoden sisällä sama urheilija voi olla edustettuna useassa eri lajissa. On varsin tyypillistä, että esimerkiksi sama 11-vuotias poika on vuonna 2018 juossut itsensä sekä 60 metrin että 60 metrin aitojen Top10:een.

Ensimmäistä aineiston vinoutuneisuustekijää korjataan seuraavaksi osittamalla aineisto iän ja tarkasteluvuoden mukaisesti omiksi aineistoikseen. 

Ylläoleva grafiikka on ositettu edellä mainitulla tavalla. Ositetussa aineistossa on jonkin verran enempi vaihtelua, mutta päätrendi on sama: alkuvuodesta syntyneet ovat suhteessa selkeämmin edustettuina juniorisarjojen Top10 listoilla. Tämä toistuu kauttaaltaan jokaisen sarjan ja tarkasteluvuoden osalta.

Kokonaisaineistossa on mukana kaikki lasten viralliset yleisurheilulajit. Mukana on siten myös teknisiä lajeja (seiväs, moukari), missä juniorisarjoissa teknisellä taitavuudella saattaa kompensoida paljonkin  fyysisiä puutteita. Jällkimmäisenä analyysina tarkastellaan ilmiötä suosittujen ja fyysiseen suorituskykyyn painottuvien juniorisarjalajien osalta. Tarkasteluaineistoon on valikoitu lajeista 60 metrin juoksu, pituushyppy ja 60 metrin aitajuoksu. Aitojen mataluudesta johtuen juniorisarjojen aitajuoksu luokitellaan tässä analyysissa enempi fyysiseksi kuin tekniseksi lajiksi.

Tarkasteltaessa "teholajeihin" ositettua aineistoa ilmiö on edelleen samansuuntainen, mutta jossain määrin jopa voimakkaampi: Alkuvuodesta syntyneiden suhteellinen osuus on aavistuksen korkeampi koko aineistoon verrattuna. Tämä tukee jossain määrin hypoteesia kalenterivuosijaon aiheuttamista fyysisistä kehityseroista ja niiden vaikuttavuudesta fyysisyyttä vaativissa lajeissa.

Ositetun aineiston osalta ongelmaksi koituu pienehköt frekvenssit, mutta "alkuvuosi-ilmiö" toistaa säännöllisesti itseään. Tarkemmalla tarkastelulla havaitaan, että fyysisyyttä vaativissa lajeissa ikäryhmän top10:een pääsee pääasiallisesti vain yksittäisiä loppuvuodesta syntyneitä urheilijoita. Kokonaisuudessaan alkuvuonna syntyneet lapset ovat fyysistä suorituskykyä vaativissa lajeissa selkeämmin yliedustettuina.

Yhteenveto:

Tämä analyysi tuotti junioriyleisurheilusta vastaavansuuntaisia havaintoja kuin muilta yhteiskuntaelämän alueilta: alkuvuodesta syntyneet pärjäävät ikäkausiyleisurheilussa keskimäärin paremmin. Tulokset on  aiheellista asettaa jopa kriittiseen syyniin, sillä hyvät tulokset ja sijoitukset ovat nuoren yleisurheilijan urheiluharrastuksen jatkamisen kannalta keskeinen motivaatiotekijä. Oleellista olisikin tunnistaa myös loppuvuodesta syntyneiden lasten piilevä lahjakkuus ja motivoida näitä jatkamaan yleisurheiluharrastusta, sillä fyysiset kehityserot tuppaavat tasoittumaan puberteetti-iän jälkeen. 

Mielenkiintoinen jatkotutkimusaihe olisi esimerkiki Kalevan kisa - finalistien vastaava syntymäkuukausien mukainen jakaumatarkastelu. Tällöin saataisiin käsitystä, onko juniorisarjojen "alkuvuosi-ilmiö" vallitseva myös yleisen sarjan osalta? Suhteellisten pienten lahjakkuusmassojen maassa olisi tärkeää tunnistaa ja motivoida myös loppuvuodesta syntyneet lahjakkuudet, jotka eivät välttämättä fyysisten kehityserojen vuoksi pärjää vielä juniorisarjoissa. 

 

Monipuolisuus kunniaan – Analyysissa Karsten Warholmin urakehitys

Yleisurheiluvalmennuskouluntien klassikkokiistanaiheita on ollut ns. spesifisyyden ja monipuolisuuden välinen suhde lapsuus- ja nuoruusvaiheen harjoittelussa. Spesifisyyden nimiin vannova koulukunta painottaa varhaista erikoistumista. Viime vuosina on saatu esimerkiksi Jakob Ingebrigtsenin ja Mondo Duplantiksen (tuore vuoden miesyleisurheilija maailmassa) kaltaisia esimerkkejä varhaisen erikoistumisen eduista huipulle pääsyssä. Toisaalta monipuolisen lajitaustan omaavien huipputason yleisurheilijoiden lista on kattavampi. Lukuisalta yleisurheilulajinsa kärkiurheilijalta löytyy nuoruusvaiheen monipuolinen urheilutausta yleisurheilulajimuodon sisällä tai muista lajeista.  

Kenties tämän hetken vakuuttavin esimerkki monipuolisen yleisurheilutaustan hyödyllisyydestä on Norjan 400 metrin aituri Karsten Warholm. Ulsteinvikin rannikkokaupungissa vuonna 1996 syntynyt mies on lähestynyt parin viime vuoden aikana Kevin Youngin 400 metrin aitojen ME aikaa 46.78. Kuluneena kesänä Warholm pääsi ajasta jo 9 sadasosan päähän (46.87s). Warholmin juniorivuosia leimasi ilmeisen lahjakkuuden lisäksi ennen kaikkea monipuolisuus – nappasihan kaveri juniorisarjoista yli 100 Norjan mestaruuskisojen mitalia. Norjalaisen kivenkova urheilutausta on mahdollistanut aikuisiällä reikäpäisen harjoittelun  ja toisaalta menestyksekkään lajivalinnan suhteellisen myöhäisellä iällä noin parikymppisenä.

Warholm aloitti uransa ottelijana ja voitti alle 18-vuotiaiden 8-ottelun maailmanmestaruuden vuonna 2013. Vuonna 2015 hän sijoittui toiseksi Alle 20-vuotiaiden EM-kisojen kymmenottelussa ja kävi ottelun keskellä nakkaamassa hopeaa 400 metrin juoksussa. Riossa paikka aukesi 400 metrin aitojen välierissä (vaikka Warholm pohti vielä jatkavansa kisojen jälkeen uraa ottelijana), mutta varsinainen pommi jysähti kesän 2017 maailmanmestaruuskisoissa, missä Warholm voitti 400 metrin aidat ajalla 48.35s. Parin viimeisen vuoden aikana Norjan "ihmepoika" on tosissaan hätyytellyt 400 metrin maailmanennätystä – kiiruhtaen molempina kesinä ratakierroksen aidat alta 47 sekuntia.

Lahjakkain ja monipuolisinkin yksilö joutuu jossain vaiheessa tekemään lajivalinnan noustakseen abosluuttiseen maksimiinsa. Yllä oleva kuva havainnollistaa Warholmin yksittäisten starttien lukumäärää (ulkoradoilta) vuodesta 2013 eteenpäin. Tiedot on kerätty Tilastopajan kansainvälisiltä sivuilta, joten 2013-2015 vuosien nouseva trendi johtunee osin Warholmin tulostason kasvusta, jolloin yhä useampi tulos saavuttaa tietokannan tilastointikriteerin. Grafiikasta on nähtävissä yleisesti selkeä spesifioituminen kausien 2015-2016 välillä, jolloin starttien lukumäärä putosi reilusta 60 startista alta kahteenkymmeneen.  Tulosten lukumäärä on tippunut kauden 2016 jälkeenkin ja parin viime kesän aikana Warholmille on kertynyt kumpanakin kesänä noin 10 starttia – lähes pelkästään 400 metrin aidoista.

Tarkasteltaessa lajiryhmäanalysointia Warholmin lajivalinta on helppo ajoittaa ja tunnistaa: Alle parikymppisenä mies oli ensisijaisesti ottelija, ja tuloksia löytyy läpi yleisurheilun lajikentän. Juniorivuosina tulosten jakauma oli suhteellisen yhteneväinen, vaikka kesällä 2015 oli jo havaittavissa jonkilaista painotusta juoksuihin. Olympiavuonna 2016 jäi kenttälajit pois lajirepertuaarista ja lajivalinta kohdistui pikamatkoille. Kesien 2019-2020 tulokset kattavat melkein pelkästään 400 metrin aitojen tuloksia. 

400 metrin aitojen vuosikehityksessä on selkeä yhteys lajivalintaan. Ratakierrosten aitojen ajoista lähti iso siivu pois vuosien 2015-2016 välillä, eli juurikin "spesifiointikaudella". Kehitys on jatkunut tämän kauden jälkeenkin ja nyt ollaan lähelle maailmanennätyslukemia. 

Warholm on erittäin hyvä esimerkki monipuolisen juniorivuosien yleisurheilemisen ja myöhäisen lajivalinnan hyödyllisyydestä huipputason saavuttamisessa. Toki taustalla tulee olla näiden tekijöiden lisäksi roppakaupalla lahjakkuutta ja onneakin mm. loukkaantumisten välttämisen kanssa. Mielenkiintoista on vertailla jatkossa erityisesti Pohjolan nuorten erikoistujien (J. Ingebrigtsen ja M. Duplantis) urakehitystä Warholmin urakehitykseen. Jatkuuko nuorten erikoistujien kehityskaaret pitkälle vai saavutetaanko absoluuttinen maksimi jo aikaisessa vaiheessa uraa. Ja vielä mielenkiintoisempi kysymys on, että missä menevät Karsten Warholmin rajat ratakierroksen aidoissa.

Miten maailma yleisurheili poikkeusvuonna 2020?

Yleisurheilukesä 2020 alkaa olla kilpailtu. Koronapandemian vaikutus kansainväliseen yleisurheilukilpailukalenteriin oli merkittävä. Suomessa päästiin vetämään suhteellisen normaali kansallinen yleisurheilukisakesä, mutta monessa maassa tilanne oli kilpailuiden suhteen rajoitetumpi. Tässä jutussa analysoidaan yleisurheilukesän 2020 maailmanlaajuista yleistasoa. Verrokkina on kesän 2019 vastaavat analyysit. Tarkastelu kohdistuu maailmanlistan top10 sijoitusten pohjalta tehtyihin analyyseihin.  

Aineisto on hankittu Tilastopajan maailmantilastoista. Jokaisesta yleisurheilun arvokisalajista (pl. viestit) on kerätty molemmilta tarkasteluvuosilta lajikohtaiset top10 tulokset sijoituksineen – miehet ja naiset erikseen. Tason arvioinneissa on käytetty IAAF:n vuonna 2014 ratifioimaa pistetaulukkoa. 

Kansallisuuksien lkm top 10 sijoituksissa

Ensimmäinen osatarkastelu koskee kansallisuuksien lukumäärää top10 sijoituksissa. Tarkastelumaista on erikseen nostettu esiin Pohjoismaat ja muita mielenkiintoisia yleisurheilumaita, muut maat kuuluvat "others" kategoriaan. 

Koronakesältä muiden (others) maiden urheilijoiden tuloksia löytyy aavistuksen enemmän verrattuna vuoteen 2019. Itä-Afrikan kestävyysjuoksuvaltioissa (Kenia ja Etiopia) oli enemmän tuloksentekijöitä kesällä 2019. Esimerkiksi Etiopan urheilijoita top10 sijoituksissa oli vuonna 2019 39 ja vuonna 2020 17 kappaletta. Tiukkojen koronarajoitusten Yhdysvalloissa kesä 2020 oli myös sijoitusfrekvenssiltään vaatimattomampi: vuonna 2019 USA:n urheilijoita top10:ssä oli 85, kun 2020 kesän vastaava lukema on 51 sijoitusta.

Pohjoismaista Suomi on selkeä nousija: kesällä 2020 urheilijoita top10 sijoituksissa oli 6, kun taas vuonna 2019 vain 1. Paras pohjoismaa top10 sijoituksilla kesällä 2020 oli Ruotsi 10 urheilijalla.

Yleistason analyysi sijoituksittain ja lajiryhmittäin

Alla oleva tarkastelu käsittelee sijoituskohtaisia keskiarvopisteitä kaikki tarkasteltavat lajit huomioiden. Vaaka-akselilla on sijoitukset ja pystyakselilla kulloisenkin sijoituksen pistekeskiarvo. Naisten ja miesten lajit on ositettu erilleen. 

Yleisilmeeltään poikkeuskesä 2020 oli vaatimaton. Kehitystrendit sijoitusten välillä ovat miltei tasaväkiset kumpanakin kesänä, mutta sijoituskohtainen keskiarvo on järjestäen matalampi koronakesänä. Pienin sijoituskohtainen ero on havaittavissa miesten kärkituloskeskiarvoissa – kesällä 2020 ka oli 1271 pistettä ja kesällä 2019 1254 pistettä. 

Kesän 2019 "paremmuus" on nähtävissä myös lajikohtaisten kärkitulosten vertailussa. 20 lajista miehissä oli parempi kärkitulos kesällä 2019 yhteensä 13 lajissa, naisten vastaavan lukeman ollessa 17. Sama ilmiö on vuoden 2019 hyväksi havaittavissa myös lajien maailmanlistan 5. sijoituksissa (miehet 16, naiset 20) ja 10. sijoituksissa (miehet 19, naiset 20). Kauttaaltaan niin kärkitulosten kuin kärjen takana olevien sijoitusten osalta yleisurheilukesä 2019 oli selkeästi laadukkaampi poikkeuskesään verrattuna. 

Lajiryhmätarkastelusta huomataan tarkemmin kilpailukausien lajiryhmäkohtaiset erot. Miesten lajiryhmien kärkitulosten keskiarvopisteet ovat korkeampia kesällä 2020 heitoissa (1283 vs. 1264) ja niukasti kestävyysjuoksuissa (1266 vs. 1265). Heittojen korkeaa kärkituloskeskiarvoa selittää erityisesti Johannes Vetterin keihäskaari 97.76m. Kestävyysjuoksuissa ka:ta puolestaan nostaa Joshua Cheptegein 5000m ja 10000m maailmanennätykset. Toisaalta kärkitulosten takana heitot ja kestävyysjuoksut olivat tasoltaan vaatimattomampia kaudella 2020.  Kaikissa muissa miesten lajiryhmissä kesä 2019 vie voiton sijoituskohtaisten keskiarvotarkastelujen osalta. Otteluiden tarkastelu ei ole varsinainen keskiarvotarkastelu, koska kyseinen lajiryhmä käsittää vain yhden lajin (kymmen- ja seitsenottelun). 

Naisissa jokainen lajiryhmä oli kaikkien sijoituskohtaisten keskiarvojen osalta parempi kesällä 2019. Selkein ero kesän 2019 hyväksi on havaittavissa hyppyjen (1270 vs. 1220) ja pikajuoksujen (1264 vs. 1213) kärkituloskeskiarvoissa. Pienin ero löytyy puolestaan keskimatkojen kärkituloksista (1259 vs. 1243), joka selittyy erityisesti Letensebet Kibeyn 5000 metrin ME:llä (14.06.62) kuluneelta kesältä. Kaiken kaikkiaan yleisellä graafitarkastelulla kestävyyslajit ja heitot selvisivät pienimmillä "kolhuilla" poikkeusvuodesta.

Lajikohtaiset analyysit

Seuraavaksi sukelletaan syvemmälle metatasolle ja tarkastellaan jokaisen lajiryhmän sisällä tarkemmin yksittäislajeja.

Miesten hypyissä parhaiten poikkeusoloista näytti selviytyneen seiväs – lajissa on miesten hypyistä ainoana korkeampi kärkitulos (6.15m vs. 6.06m) koronakesältä (kiitos Mondo Duplantiksen). Top 10 keskiarvon osalta lajissa oli marginaalisesti parempi keskiarvo (5.91m vs. 5.90m) kesältä 2019. Korkeus sekä pituus (top3 tuloksia lukuun ottamatta) näyttävät kärsineen suhteellisen vähän poikkeusoloista. Kolmiloikan osalta kilpailukausi 2020 näyttää olleen selvästi heikkotasoisempi tätä edeltävään kesään verrattuna.

Naisten hyppylajien osalta kesä 2020 oli systemaattisemmin heikkotasoisempi verrattuna kesään 2019. Selkeimmät erot havaitaan korkeuden ja pituuden sijoituksissa 8-10. Lisäksi pituuden ja kolmiloikan kärkitulosnaiset Yulimar Rojas ja Malaika Mihambo olivat kesällä 2019 huomattavasti kovemmassa vireessä (Rojas 15.41m, Mihambo 7.30m) verrattuna kesään 2020 (Rojas 14.71m, Mihambo 7.03m). 

Miesten heittojen huomio kiinnittyy keihään kärkitulokseen (Johannes Vetter 97.76m). Muuten kulunut keihäskesä oli kauttaaltaan heikkotasoisempi verrattuna kesään 2019. Rinkilajeista moukari ja kiekko olivat miltei yhtä tasokkaita kumpanakin kilpailukautena. Kiekossa Daniel Ståhlin kärkitulos oli vuonna 2019 hieman parempi (71.86m vs. 71.37m), mutta top10 keskiarvoltaan kesä 2020 oli tasokkaampi (68.42m vs. 68.36m). Moukarissa kesä 2019 oli niukasti parempi kärkitulosten (81.74m vs. 80.70m) ja top 10 keskiarvon (79.18m vs. 78.73m) osalta. Kuulassa hajonta on selkeämpää ja ilman Ryan Crouserin kesän 2020 kärkitulosta 22.91m lajin taso olisi jäänyt suhteellisen kauas kesästä 2019. 

Naisten heittojen suurimmat erot löytyvät moukarista, kun taas kuula oli 2019 kärkitulosta (Gong Lijao, 20.31m) lukuun ottamatta melko tasainen. Kiekossa kesä 2019 oli tasokkaampi, lukuun ottamatta kesän 2020 kärkitulospiikkiä, Valarie Allmanin jenkkien ennätystä 70.15m. 

Miesten pikamatkoissa yleistrendi noudattelee edellisiä lajiryhmähavaintoja, eli kesä 2019 oli suhteessa kovatasoisempi poikkeuskesään verrattuna. Selkeimmät erot on nähtävissä miesten 400 metrillä: kesällä 2019 Michael Norman pisteli nelkun 43.45, kun taas kesällä 2020 maailman parhaaksi noteeraukseksi jäi Justin Robinsonin 44.91 sekuntia. Lisäksi top 10 keskiarvossa on huomattava ero (44.05s vs. 45.20s). 400m aidoista erottuu kesältä 2020 Karsten Warholmin huippuaika 46.87s, joka on 5 sadasosaa parempi kuin hänen kesän 2019 noteeraus. Muuten ratakierroksen aitojen taso jäi melko vaatimattomaksi kesällä 2020. Lähimmäksi poikkeusvuonna kesän 2019 yleistasoa pääsi miesten pika-aidat.

Naisten pikamatkoilta suurimmat erot on löydettävissä samoissa lajeissa kuin miehissä eli 400 metriltä ja 400 metrin aidoista. Vertailun vuoksi naisten 400 metrin kärkituloksissa on yli kahden sekunnin ero (48.14s vs. 50.50s) – tosin Salwa Eid Naserin Dohassa juoksema kesän 2019 kärkiaika on juostu kenties kyseenalaisin eväin. Suomalaisväriä sisältävän naisten pika-aitojen kohdalla on huomioitava poikkeuskesän systemaattisesti huonompi taso: tämän kesän kärkituloksella 12.68s ei olisi päässyt edeltävällä kaudella top 10 listalle ollenkaan. 

Kestävyysjuoksut lajiryhmänä näyttävät kokonaisuudessaan kärsineen vähiten poikkeuskesän olosuhteista. Miesten osalta löytyy kokonaisuudessaan jopa muutama tasokkaampi laji: Esimerkiksi 1500 metrin top 5 oli sijoituskohtaisesti parempi kesällä 2020 kuin kesällä 2019 – tosin kesän 2020 top 4 miesten tonnivitoselta on peräisin samasta Monacon timanttiliigan kilpailusta. Keskiarvollisesti kausi 2019 vie varttimaililla kuitenkin pidemmän korren (3.30.7 vs. 3.31.2).  Miesten aineistosta erottuu lisäksi 5000 metriä, jossa kesän 2020 top 5 on kovempi kuin kesän 2019 kärkitulos (12.52.98) – helmenä Joshua Cheptegein ME 12.35.36. 10000 metrillä näkyy piikkinä Cheptegein kauden toinen ME, mutta yleistasoltaan kyseinen laji oli kesää 2019 vaatimattomampi. Selkeimmin kesä 2019 oli kovatasoisempi miesten 3000 metrin esteissä. 

Naisten trendi on sanmansuuntaista kuin miesten. Lähimmäksi kesän 2019 kokonaistasoa lajitarkastelussa pääsee 5000 metriä – koronakesän piikkinä Letensebet Kideyn ME. Lisäksi 800 metriä on kärkituloksia (1.54.98 vs. 1.57.68) lukuun ottamatta yllättävän tasainen.  Selkein ero naistenkin puolella on 3000 metrin esteissä kesän 2019 hyväksi.

Yhteenveto

Kansainvälinen yleisurheilukilpailukausi 2020 oli maailmanlaajuisesti poikkeuksellinen. Kilpailukalenteria muokattiin koronapandemian johdosta merkittävästi. Arvokisoista Pariisin EM-kilpailut peruttiin ja Tokion olympialaiset siirrettiin ensi kesälle. Pandemia eteni maailmanlaajuisesti eritahtisesti ja kansallisilla ratkaisuilla oli vaikutusta siihen, millainen yleisurheilukesä saatiin maakohtaisesti vietyä läpi. Poikkeusolot tarjosivat mahdollisuuksia myös poikkeuksellisiin kilpailujärjestelyihin, kuten Zurichin "Inspirational Gamesin" kaltaisiin etäkisoihin. 

Yleisilmeeltään koronakesä jäi huomattavasti vaisummaksi verrattuna edeltävään kesään. Tämä ei toisaalta ollut yllättävää, sillä kovatasoisten kilpailujen määrät jäivät vähäisiksi. Oma vaikutuksensa yleistasoon oli varmasti myös yleisörajoituksilla. Eritahtinen pandemian eteneminen näkyi myös siinä, että lajikohtaisissa top10 sijoituksissa oli enemmän kansallisuuksien variaatiota kuluneena kesänä verrattuna kesään 2019. Määrällisesti suurin putoaja oli Yhdysvallat, jonka määrä top10 tuloksissa miltei puolittui (85 -> 51).  

Lajitarkasteluna yksittäinen selvästi heikkotasoisempi laji kesään 2019 verrattuna oli 400 metrin juoksu, joka on toki tyypillinen "arvokisalaji", missä aika paranee paljon kilpailemalla. Vastaavasti esimerkiksi miesten kiekossa ja seipäässä kilpailtiin varsin tasokkaat kesät. Toisaalta nämä lajit ovat tottuneet kilpailemaan myös yksilajisissa tapahtumissa, ja yhden lajin kisoja oli nyt olosuhteiden pakosta pakko järjestää enempi, jolloin kisakausi noudatteli näiden lajien kohdalla lähes normaalia rakennetta. Koronakesänä nähtiin myös yksittäisiä tuloshelmiä – kirkkaimpina Joshua Cheptegein ME:t ja Johannes Vetterin miltei 98 metrinen keihäskaari. Kestävyysjuoksujen koviin tuloksiin saattoi toki olla osasyynä kiistellyn valojäniksen käytön yleistyminen. 

Mikäli koronapandemia jatkuu vielä ensi kesänä, poikkeusvuoden 2020 tasoa olisi mielenkiintoista verrata tulevaan kesään. Tällöin saataisiin tarkempaa vertailua siitä, millainen vaikutus poikkeavilla olosuhteilla on pidemmässä juoksussa kansainvälisen yleisurheilun tasoon.

BKT:n vaikutus kansallisiin yleisurheiluennätyksiin - Lajiryhmäkohtainen analyysi

 Tämä postaus käsittelee yleistason analyysia yksityiskohtaisemmin BKT:n ja yleisurheilun kansallisten ennätysten välistä yhteyttä. Viime kerralla havaittiin selkeä positiivinen suhde BKT:n ja kansallisten yleisurheiluennätysten välillä. Kehittyneissä valtioissa kansallinen yleisurheilutaso on poikkeuksetta todella laadukasta. Seuraavaksi pureudutaan tarkemmin osittaisanalyyseina yhteyksiin eri lajiryhmien sisällä. Edeltävässä analyysissa käytetty aineisto on jaettu kenttälajien, pikajuoksujen ja kestävyyysjuoksujen (800 m ylöspäin) mukaisiksi osatarkasteluiksi.

Miesten aineistossa jokaisella stratifioidulla aineistolla näyttää edelleen olevan positiivinen yhteys BKT:n ja yleisurheilutason välillä. Sen sijaan yhteyksien voimakkuudesta ja "selitysasteesta" (=hajonnan suuruudesta) on löydettävissä selkeitä eroja.

Miesten pikajuoksujen osalta BKT:n vaikutus ennätystasoon on selkeästi vähäisin. Pikajuoksut kattavassa aineistossa on myös suhteellisen vähän hajontaa. Vastaavasti kestävyysjuoksujen sovitteen mukainen yhteys on hieman voimakkaampi, joskin kyseisessä aineistossa hajonta on samalla suurempaa. 

Kenttälajeissa näyttää olevan miesten lajiryhmistä suurin yhteys (= korkein estimaattikerroin). Löydöksestä on tulkittavissa kenttälajien korkeammat aloittamiskustannukset (erit. heitot ja seiväs), jolloin köyhemmistä maista löytyy harvemmin taitajia näihin tekniikka- ja välinepainotteisiin lajeihin.

Naisten analyysit käyttäytyvät osadatojen puolesta miltei samalla tapaa kuin miesten data – pikajuoksuissa erot ovat pienimpiä, kenttälajeista löytyy selkeimmät erot ja selittävyydet, ja kestomatkoilla hajonta on korkeaa. Naisten data on aavistuksen suppeampi verrattuna miehiin, johon osasyyksi voidaan tulkita erityisesti kehittyvissä maissa naisten heikko yhteiskunnallinen asema ja siten vähäinen osallistumisaste urheilun kaltaiseen vapaa-ajan ylellisyyteen.. Yleisesti trendi näyttää olevan kuitenkin yhtenevä miesten ja naisten lajiryhmäosadatoissa. 

Yhteenveto:

Lajiryhmätarkastelun yllättävin havainto on BKT:n ja yleisurheilutason suhteellisen voimakas positiivinen yhteys yhdistettynä suurehkoon hajontaan kestävyysjuoksuissa. Kestävyysjuoksut ovat matalan kynnyksen lajeja, ja kovia juoksijoita on tullut poikkeuksetta läpi vuosikymmenten myös köyhemmistä maista. Täten ennakko-oletuksena olisi aavistanut BKT:n varsin heikon selittävyyden yhdistettynä pieneen hajontaan.  Kestävyysjuoksun suuri hajonta kertoo samalla valmennuskulttuurin merkityksestä: Vaikka juoksu on urheilulajina globaalia, valmennuksella ja maan lajikulttuurilla on suuri merkitys lajiryhmien kansallisiin yleistasoihin.

"Heikon yhteyden" lajiryhmä onkin tässä tarkastelussa pikajuoksut, joka toki on välineettömänä lajiryhmänä myös varsin matalan kynnyksen laji. Vähemmän yllättävästi kenttälajeissa BKT:n muutos selitti suuremmin yleistason vaihtelua – huomioiden kyseisten lajien välinekeskeisyys ja tekniset vaatimukset. 

Erot lajiryhmien välillä ovat kuitenkin kauttaaltaan suhteellisen marginaalisia, ja jokaisen lajiryhmän sisällä on havaittavissa positiivinen yhteys BKT:n ja lajiryhmien kansallisten yleistasojen välillä. Lisäksi jokaisesta lajiryhmästä löytyy myös ns. outlier tapauksia, eli BKT ei missään nimessä tyhjentävästi selitä kansallista yleisurheilutasoa. 

BKT:n vaikutus kansallisiin yleisurheiluennätyksiin - yleistason analyysi

Kansainvälinen yleisurheilu on globalisoitunut selkeästi viime vuosina. Vielä muutama vuosi sitten tuskin  kukaan olisi uskonut, että esimerkiksi keihäänheiton maailmanmestari tulee Grenadasta. Syntymävaltio ei ole enää samassa mittakaavassa rajoittava tekijä huipulle pääsyssä, mitä on edesauttanut erityisesti valmennuksen ja saatavissa olevan valmennustiedon globalisoituminen. 

Lajin laajentumisen seurauksena monien perinteisten länsimaiden suhteellinen asema kv-yleisurheilussa on aavistuksen heikentynyt. Aiheellista onkin kysyä, onko kehittyvien/kehittyneiden maiden välisten voimasuhteiden muutos yksittäisten huippujen luoma "illuusio" vai onko muutoksella ollut syvempää vaikutusta yleisurheilun yleistason tasoittumiseen eri maiden välillä? Ovatko kehittyvät maat nousseet  laajalla lajikirjolla perinteisten länsimaisten yleisurheilumaiden tasolle? Tästä innostuneena lähdin pohtimaan yhteiskunnallisten elinolojen vaikutusta kansallisten yleisurheiluennätysten tasoon. 

Tarkastelunäkökulmia ("hypoteeseja") jutussa on kaksi:

Näkökulma 1: Valmennuksen globalisoitumisen myötä kehittyvistä maista löydetään lahjakkuuksia yhä paremmin. Köyhien maiden heikot elinolot takaavat sen, että yleisurheilun tarjoamat dollarit näyttäytyvät houkuttelevana – ja suhteellisen todennäköisenä – vaihtoehtona nousta pois köyhyydestä. Saman aikaisesti länsimaissa samassa asemassa olevan nuoren on taloudellisesta näkökulmasta huomattavasti järkevämpää investoida aikaansa hyvään koulutukseen ja varmaan työpaikkaan, kuin satsata koko elämäänsä äärimmäisen kilpaillussa globaalissa urheilumuodossa, missä karkeasti lajinsa top10:lle on tarjolla samanlaisia tienestejä kuin Suomessa keskivertoinsinöörille. Kehittyvissä maissa on siis enemmän kannustimia satsata urheiluun, varsinkin kun valmennusta ja tietoa on nykyään paremmin saatavilla. Kyseinen kehitystrendi on vaikuttanut kehittyvien maiden korkeaan asemaan nykyisessä yleistasovertailussa.

Näkökulma 2: Kehittyneissä maissa valmennuksellinen tietotaito – osittain perinteiden ansiosta – takaa vielä sen, että ennätysvertailussa perinteiset länsimaat dominoivat. Urheilu on viihteellistä toimintaa, joka on järjestäytynyttä vasta silloin, kun maan elinolot ovat muuten yhteiskuntarauhaltaan ja taloudellisilta olosuhteiltaan vakaat. Lisäksi länsimaiden kehittyneen valmennusjärjestelmän ansiosta lahjakkuuksia löydetään tasaisesti jokaiseen yleisurheilun lajikirjon lajiin.

Varsinainen tutkimuskysymykseni koskee siis sitä, missä määrin yhteiskunnallinen elintaso vaikuttaa kansallisten yleisurheiluennätysten tasoon. Analyysissa elinolon /-tason mittarina käytän (jokseenkin kiisteltyä) BKT/asukas (USD) mittaria ja yleisurheiluennätysten mittarina on kansallisten ennätysten pistekeskiarvo IAAF:n pistetaulukolla. Jaoin analyysit erikseen naisten ja miesten lajeihin, sillä pistetaulukot eivät ole sukupuolten välillä suoraan vertailukelpoisia. BKT aineiston hankin maailmanpankin avoimista tietokannoista. Ennätysdatan keräämisessä hyödynsin englanninkielisen Wikipedian kattavia ja varsin runsaslähteisiä sivustoja kansallisista yleisurheiluennätyksistä. 

Ennätysaineiston keräämisessä törmäsin usein tilasto-aineistoissa esiin nousevaan puuttuvan datan ongelmaan – erityisesti monesta kehittyvästä maasta ei löytynyt kattavasti kaikista yleisurheilulajeista kansallisia ennätyksiä. Analyyseissa – sekä pistekeskiarvojen ja – hajontojen laskemisessa – on huomioitu ainoastaan ne maat, joilta löytyi ennätykset kaikissa Kalevan kisoissa kilpailtavissa lajeista (pl. Ottelut ja lisäten Maraton). Ennätyksissä on pyritty mahdollisuuksien mukaan huomioimaan pelkästään (lokakuuhun 2020 mennessä) ratifioidut ennätykset.

Dataa putosi tästä johtuen jonkin verran analyysista pois, mutta aineistoa voidaan pitää sekä BKT:n että yleisurheilutason osalta kuitenkin suhteellisen edustavana. Mukana on elintasoltaan kehittyviä ja kehittyneitä maita, kuin myös yleisurheilutasoltaan "kehitysmaita" ja perinteisiä menestysmaita.

Ylläolevissa kuvissa on analysoituna BKT:n vaikutusta ennätysten pistekeskiarvoihin. Vaaka-akselilla on (logaritmisoitu) BKT/asukas muuttuja ja pystyakselilla kansallisten ennätysten pistekeskiarvo. Kuvasta on nostettu mielenkiintoisina havaintoina muutama menestyksekäs yleisurheilumaa (Yhdysvallat, Ranska, Iso-Britannia), Pohjoismaat (Suomi, Ruotsi, Norja, Tanska), sekä mielenkiintoisena havaintona  mm. Kenia – maa joka kerää paljon arvokisamitaleja ratamatkoilla.

Keskiarvojen osalta hajontaa on jonkin verran, mutta selkeä löydös on näkökulmaa 2 noudatteleva havainto, missä läntisten hyvinvointivaltioiden yleisurheilun yleistaso on ennätysten valossa keskimääräistä laadukkaampaa verrattuna kehittyviin maihin. Huomattava on, että miesten data on kattavampi kuin naisten  –  kertoen osaltaan naisten yhteiskunnallisesti heikosta asemasta monessa valtiossa, jolloin urheilun kaltaiseen "ylelliseen" toimintaan ei ole edes mahdollisuuksia. Pohjoismailla on myös varsin hyvä edustus aineistossa – niin BKT:n kuin ennätystasonkin osalta.

 

Ilmiön syvällisempää ymmärrystä tarkentaa keskihajontojen tarkastelu. Tässä tapauksessa tilanne on päinvastainen verrattuna keskiarvotarkasteluun. Vaikka hajontaa löytyy edelleen sovitteen ympäriltä, kehittyneissä maissa ennätysten hajonta on pienempää – tarkoittaen siis sitä, että kansalliset yleisurheiluennätykset ovat läpi lajikirjon suunnilleen yhtä "tasokkaita". Vastaavasti monissa kehittyvissä saattaa löytyä yksittäisiä kovia lajeja, mutta yleisurheilun monilajisuus ei ole siellä kattavasti edustettuna.

Yhteenveto:

Tässä analyysissa tarkasteltiin kansallisen elintason (BKT) vaikutusta yleisurheiluennätyksiin. Tulokset näyttävät olevan pitkälti näkökulman 2 suuntaisia, sillä BKT:llä ja pistekeskiarvolla näyttää olevan selkeä positiivinen yhteys. Vaikuttaa siis siltä, että kehittyneissä maissa on enempi resursseja yleisurheilun kaltaiseen "ylelliseen" toimintaan, mikä mahdollistaa laajat lahjakkuusmassat lajiin kuin lajiin ja samalla korkean ennätysten yleistason. 

Käänteinen yhteys näyttää olevan hajonnan osalta. Kehittyvät maat pärjäävät kansainvälisessä yleisurheilussa, mutta vain tietyissä lajeissa – parhaimpana esimerkkinä Itäisen Afrikan kestävyysjuoksudominantit valtiot, joissa muiden lajien ennätykset ovat hyvin vaatimattomia. 

Toisaalta saman BKT:n omaavien valtioiden välillä on aineistossa suurtakin hajontaa. Tämä voidaan tulkita siten, että suotuisten ympäristötekijöiden lisäksi oleellista on kansallisen yleisurheilukulttuurin ja valmennuksen merkitys. Huolimatta valmennuksen ja tiedon globalisoitumisesta, on maan sisäisellä järjestelmällä edelleen vaikutusta siihen, kuinka todennäköisesti lahjakas nuori löydetään yleisurheilun pariin ja kykenee kehittymään aina huipputasolle asti.

Tämä analyysi ei huomioi täysin yleisurheilun tämän hetkisiä voimasuhteita, sillä monet kansalliset yleisurheiluennätykset saattavat olla peräisin vuosikymmenten takaa. Yleisurheilun globalisoitumisen myötä vastaavanlainen analyysi olisi mielenkiintoista tehdä ajanjaksojen vertailuin, mistä olisi kenties nähtävissä maiden variaation tasoittuminen. Seuraava analyysi paneutuu kuitenkin tämän datan pohjalta tarkempiin lajiryhmälöydöksiin eri maiden välillä. 

Ennen oli paremmin – vai oliko? Yleisurheilun top10 tarkastelut 1980-luku vs. 2010-luku (Osa 4/4 - heitot + ottelut)

Juttusarjan viimeisessä osiossa käsitellään heittojen ja otteluiden kokonaistason kehitystä 1980-luvun ja 2010-lukujen välillä. Aineisto käsittää vuosien 1981-1989 ja 2011-2019 vuosittaiset top10 tulokset. Kokonaistason jakautumista havainnollistetaan jälleen tiheyskuvaajin.

Viimeisen analyysin aineistot ovat monen lajin kohdalla harmillisen vajaita. Miesten moukarista ei jostain syystä löytynyt Tilastopajasta vuosien 1986, 1987 ja 1981 top10 tuloksia ollenkaan. Miesten keihään aineiston määrää rajoittaa välineenmuutos, jonka vuoksi datassa on tuloksia ainoastaan vuosilta 1986-1989. Naisten keihäässä uusi väline tuli käyttöön laajemmin vasta vuodesta 1999 eteenpäin, joten naisten keihään vertailua analyysissa ei ole. Lisäksi naisten moukarin tuloksia on 80-luvulta vain muutama, joten tämäkin laji on jätetty pois analyyseista. Otteluiden vertailut on tehty täysimääräisellä aineistolla.

Miesten keihään jakaumat ovat molemmilla vuosikymmenellä melko tasaiset. 1980-luvun (vajaan) aineiston keskiarvo on 79.31m ja 2010-luvun vastaava 81.11m. Keskiarvojen erot selittyvät 1980-luvun aineiston hieman suuremmalla tihentymällä alle 80 metrin tuloksissa ja toisaalta 2010-luvun suuremmalla huipputulosten määrällä. Kokonaisuudessaan 2010-luvun voidaan sanoa vievän kokonaistasovertailun hienoisesti.

Kuulan taso on selkeästi parempi 80-luvun aineistossa. Kun 1980-luvun aineiston keskiarvo on 18.61m, 2010-luvun vastaava jää alle 18 metrin (17.72m). Myös huipputulosten määrissä on eroja: 1980-luvun aineistossa yli 19 metrin kaaria on 31 kappaletta, niin 2010-luvun vastaavassa aineistossa näitä tuloksia tehtailtiin ainoastaan 10 kappaletta. Mielenkiintoinen vertailu miesten kuulan osalta olisi ollut 2000-luvun jakauma – olihan erityisesti 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmnen alkupuolisko todellista kuulabuumia.

Kiekon jakauma on niin ikään 1980-luvulle voitollinen, mikä näkyy myös keskiarvovertailussa. 1980-luvun aineiston keskiarvo on 58.20m ja 2010-luvun keskiarvo 55.56m. Selkeimmät tihentymät havainnollistavat myös jakaumien eroja: 2010-luvun suurin tulosmassa osuu noin 55 metrin tuntumaan, kun 1980-luvulla vastaava tihentymä on 57-58 metrin välimaastossa.

Moukarin jakauma on monitulkintainen. 2010-luvun aineistossa osuu suurempi tihentymä 70 metrin tuloksiin, mikä kertonee laajemmasta yleistasosta. Toisaalta päälle 75 metrin liikkuvia huipputuloksia tehtailtiin 1980-luvulla enemmän. Keskiarvotarkasteluissa ei ole juuri eroja (1980-l. vajaan aineiston ka 71.50m ja 2010-l. 71.12m), joten laji päättyy kutakuinkin tasan kokonaistasoja arvioitaessa.

Naisten heittojen analyyseihin on sisällytetty ainoastaan kuulan ja kiekon jakaumat. Kuulan jakaumat ovat käytännössä identtiset, eikä keskiarvoistakaan ole löydettävissä eroja: 1980-luvun keskiarvo on 14.66m ja 2010-luvun vastaava 14.58m. Huomioitava on lajissa vallitsevat kohtuullisen suuret tasoerot kansallisen tason ja huippujen välillä kummallakin vuosikymmenellä: Suuri massa työntää noin 14 metrin tuloksia, 

kansallisten huippujen ollessa noin 2,5-3 metriä edellä.

Kiekon jakaumat ovat trendeiltään hyvinkin eriävät vuosikymmenten välillä. Keskiarvoissa ei ole juuri eroja (1980-l. 51.65m ja 2010-l. 52.12m), mutta jakauma on 1980-luvun aineistossa hyvinkin erilainen verrattuna 2010-lukuun. 1980-luvun suurin tihentymä on noin 49 metrin tuloksissa ja tulosmassan lasku kovempia tuloksia kohti mentäessä on suhteellisen maltillinen. 2010-luvulla on taas todella korkea tihentymä 52-53 metrin välimaastossa mahdollistaen tasokkaan kansallisen kilpailun, mutta päälle 60 metrin kaaria on vähemmän kuin 1980-luvun aineistossa.

Bonusanalyysina juttusarjassa on kymmen- ja seitsenottelujen kokonaistasojen muutokset. Kymmenottelun jakaumat ovat hieman eriävät vuosikymmenten välillä. Keskiarvotarkasteltuna 80-luku korjaa potin: 1980-luvun keskiarvo on 7218 pistettä ja 2010-luvun vastaava 7064 pistettä. 1980-luvun kokonaistasonkin voidaan tulkita olevan aavistuksen parempi, sillä kyseisessä aineistossa on suuri tuloskeskittymä 7000 pisteen tienoilla ja toisaalta päälle 7500 pisteen tuloksia tehtailtiin miltei identtinen määrä kummallakin vuosikymmenellä. 

Seitsenottelussa 2010-luku on tasoltaan selkeästi parempi. 2010-luvun keskiarvo on  5137 pistettä ja 2010-luvun vastaava 5340 pistettä. Selkein ero ajanjaksojen välillä näkyy tuloskeskittymässä, missä 2010-luvun korkein tihentymä on noin 200 pistettä edellä 1980-lukua. Päälle 6000 pisteen tuloksia on 1980-luvun aineistossa hieman enemmän – tosin vain yksittäisten ottelijoiden toimesta.

Yhteenveto:

Heittolajien analyysia hankaloitti puuttuva data, joten yhtä kokonaisvaltaisia johtopäätöksiä yleistason muutoksesta ei voida vetää aiempiin lajianalyyseihin verrattuna. Miesten heittojen taso on aavistuksen 1980-luvulle voitollinen, mutta pitkien juoksumatkojen kaltaisia eroavaisuuksia ei ole tulkittavissa. Muutoksen aste on pitkälti yhteneväinen hyppylajien kanssa, mistä tulkittavissa on urheilijamassan lasku, vaikuttaen samalla yleistasoon.

Naisten heitoissa analysoitiin ainoastaan kuulan ja kiekon kehitystä ja kokonaistasollisesti nämä lajit ovat miltei samat vuosikymmenten välillä. Huomioitava näissä lajeissa on suhteellisen suuret tasoerot, sillä huiput erottuvat metrimäärällisestikin selkeästi suuresta tulosmassasta.

Otteluiden analyysissa kymmenottelussa 1980-luku on tasollisesti kovempi. Huomioitava on kuitenkin päälle 7500 pisteen ottelijoiden yhtäläinen jakauma, eli kovia pisteitä takovia ottelijoita löytyy molemmilta vuosikymmeniltä. Seitsenottelun tasossa on nähtävissä selvää kehitystä, eikä puheet "trendilajista" ole katteettomia. Lajissa on tällä hetkellä varsin hyvä yleistaso ja ottelijat nuoria, joten 2020-luvun lajin vastaava jakauma saattaa muodostua vieläkin kovemmaksi.