Kauden yleistason vaikutus arvokisafinaalien tulostasoon – case miesten 100 metriä.

Kansainvälinen yleisurheilukesä pyörähtää toden teolla käyntiin viikon kuluttua, kun Timanttiliiga starttaa Gatesheadista. Tokion olympialaiset alkavat heinäkuun lopulla, joten alkukesän kisakalenteri tulee olemaan suhteellisen tiivis.

Arvokisoissa erityisesti pikamatkoilla yleistaso tuppaa nousemaan verrattuna kauden aikaisempiin kansainvälisiin GP- ja Timanttiliigaosakilpailuihin. Tämän jutun tarkoituksena on analysoida, onko yksittäisen kisakauden yleistulostasolla yhteyttä arvokisafinaalien tulostasoon? Onko mahdollista jollain tapaa ennustaa tai mallintaa kuluvan kauden yleistasoon pohjautuen arvokisafinaalien tulostasoa? Kysymystä tarkastellaan sekä empiirisesti että mallinnusnäkökulmasta.

Mallinnuksen lajiksi valitaan kenties eniten kilpailluin laji eli miesten 100 metrin juoksu. Analyysin aineisto sisältää arvokilpailuja edeltäneiden Timanttiliigaosakilpailujen 100 metrin finaalien tulokset. Tarkasteluvuodet ovat 2015, 2017 ja 2019 – näinä vuosina käytiin kesän lopussa maailmanlaajuiset yleisurheilun arvokilpailut.

Tilastollisesta näkökulmasta mallinnuksen pohjana on Bayesilainen ajattelu*, joka perustuu Bayesin kaavan soveltamiseen. Bayesilaisuudessa ajatellaan, että havainnot ovat kiinteitä ja parametrit (esimerkiksi keskiarvo ja keskihajonta) ovat tuntemattomia suureita, joiden todennäköisyysjakaumaa (posterioria) voidaan estimoida havaintoaineiston ja mahdollisen ennakkotiedon (priorijakauma) pohjalta.

Bayesilainen mallintamisessa on tyypillistä tiedon kumuloituminen. Analyysin ennakkotietona eli "prioritietona" on jokaisen tarkasteluvuoden ensimmäinen Timanttiliigaosakilpailu – tästä lasketaan 100 metrin finaalin keskiarvo ja varianssi**. Tämän jälkeen huomioidaan osakilpailu 2, josta Bayesin kaavaa soveltamalla saadaan prioritiedon (osakilpailu 1) ja havaintoaineiston (osakilpailu 2) avulla laskettua nk. posteriorijakauma, joka on eräänlainen uuden havaintoaineiston ja jo aiemmin kumuloituneen prioritiedon kompromissi. Tämä havaitaan graafisesti myöhemmin analyysissa. 

Mallinnuksessa oletetaan, että sekä varianssi (vaihtelu) että odotusarvo (keskiarvo) ovat tuntemattomia, joten ne estimoidaan jokaisella kierroksella uudelleen, pohjautuen aikaisempaan kumuloituneeseen (priori)tietoon ja uuteen havaintoaineistoon. Mallina käytetään tällöin odotusarvon mallintamisessa normaalijakaumaa ja varianssin estimoimisessa käänteistä kiin neliö-jakaumaa***.

Arvokisojen "ennustejakaumana" käytetään arvokisoja edeltävien osakilpailujen jälkeen saavutettua kauden posteriorijakaumaa – tämä jakauma on siis kaikkien arvokisoja edeltäneiden Timanttiliigaosakilpailujen  pohjalta kumuloitunut tieto yksittäisen juoksun odotusarvosta (keskiarvosta) ja varianssista. Koska osakilpailuja on useita, yksittäisen osakilpailun poikkeavilla olosuhteilla (esim. myötätuuli, sade) on suhteellisen vähän vaikutusta viimeiseen posteriorijakaumaan. 

Posteriorijakaumat:

Seuraavissa grafiikoissa musta kuvaaja tarkoittaa kulloisenkin kisan tulosten empiiristä tiheysjakaumaa – mitä korkeammalla musta käppyrä kulkee, sen enempi tuloksia on painottunut kyseiselle tulostasolle. Musta pystyviiva on 10 sekunnin tulos. Sininen alue on puolestaan teoreettinen (posteriori)jakauma kulloisessakin mallinnuksen vaiheessa. 

Ensimmäisenä kesän 2015 jakaumat – kilpailut ovat aikajärjestyksessä vasemmasta yläkulmasta lähtien. Yleisesti uuden posteriorijakauman siirtyminen on visuaalisesti katsottuna suhteellisen maltillista, koska miesten 100 metrin tulosten varianssi on pieni. Posteriorin siirtyminen nähdään selkeästi esim. Dohan ja Eugenen osakilpailujen välillä – Dohassa oli 2015 kesällä suhteellisen tiivis ja hieman matalampi tulostaso verrattuna Eugenen osakilpailuun, mistä johtuen Eugenen kohdalla posteriorijakauma on hiukan laakeampi ja odotusarvo kovemmissa tuloksissa. Selkeimmät muutokset posteriorijakaumassa näkyvät yleensä ensimmäisissä osakilpailuissa, mikä johtunee vähäisestä prioritiedosta. 

Pekingin MM-kilpailuissa juostiin selkeästi kauden kovin 100 metrin kilpailu ja mallinnusjakauma ei kykene kovinkaan tarkasti ennustamaan arvokisojen tasoa. Tarkastellaan johtopäätöksissä tarkemmin numeerisesti jakaumien eroja.

Kesän 2017 MM-kilpailut pidettiin elokuun alussa Lontoossa ja tätä ennen kilpailtiin 10 miesten 100 metrin Timanttiliigastarttia. Grafiikassa nähdään jälleen osakilpailujen vaikutus posteriorijakaumaan – Eugenen (myötätuuli)osakilpailussa oli todella kova taso suhteessa aiempiin osakilpailuihin, mikä näkyy uuden posteriorijakauman "laakeutena".

Lontoon MM-kilpailut eivät 100 metrin tasoltaan erottuneet niin selkeästi 2015 vuoteen verrattuna muista osakilpailuista – esimerkiksi Monacon osakilpailun 100 metriä oli korkeatasoinen. Toisaalta tämänkin tarkasteluvuoden kohdalla yleistason mukaisesti muodostunut posteriorijakauma "aliarvioi" / "aliennustaa" MM-kilpailuiden realisoitunutta tasoa.

Kesällä 2019 kilpailtiin tarkasteluvuosista vähiten (8 kpl) Timanttiliigan 100 metrin kilpailuja ennen Dohan MM-kilpailuja – mikä on sinällään erikoista, sillä Dohan MM-kilpailut kilpailtiin myöhään syys-lokakuun vaiheessa. Osakilpailujen yleistaso oli huomattavasti aiempia kausia leveämpi, mikä näkyy erityisesti ensimmäisten osakilpailujen laakeana posteriorijakaumana (sininen). Viimeisten osakilpailujen taso oli tiivimpää, jolloin posteriorikin tasoittuu tiiviimmäksi.

MM-kilpailuiden kohdalla toteutuu sama ilmiö, kuin aikaisempina vuosina – yleistaso on korkeampi verrattuna ennusteposteriorin jakaumaan.

Johtopäätöksiä:

Tarkasteluvuosista kausien 2015 ja 2019 kovin keskiarvo osui MM-finaaliin. Pekingin MM-kilpailuiden miesten finaalin keskiarvo oli 9.92s ja Dohan MM-kilpailuiden 9.95s – vuonna 2019 yhdenkään arvokisoja edeltäneen Timanttiliigaosakilpailun 100 metrin keskiarvo ei ollut alle 10 sekuntia. 2017 Lontoon MM-kilpailuiden 100 metrin finaalin keskiarvo oli 10.04s, jonka edelle meni Eugenen timanttiliigan osakilpailu (9.96s) – toisaalta tämä kilpailu juostiin liian kovassa myötätuulessa. Lisäksi arvokilpailuissa oli kulloisenakin tarkasteluvuonna osakilpailuihin nähden keskimääräistä pienempi varianssi (tulosten vaihtelu).

Oletusarvoisesti arvokilpailuissa tulostaso tuppaa nousemaan, joten posteriorijakauman ja arvokisojen empiirisen jakauman yhtäläisyys olisi ollut lievä yllätys. Kaudella 2015 posteriorijakauman odotusarvo ennen arvokilpailua oli 10.05 sekuntia ja varianssi 0.019s – Pekingissä juostiin reilu 10 sadasosaa keskiarvoltaan kovempi kilpailu (9.92). Pekingin MM-kilpailuiden varianssi oli vain  0.007 s, eli MM-finaali oli hyvin tasainen.

Kaudella 2017 posteriorijakauman odotusarvo ennen arvokisoja oli 10.14s ja Lontoon MM-finaalissa raapaistiin keskiarvollisesti 10 sadasosaa kovempi satku (ka 10.04s). Variansseissa oli myös eroja (posteriori pre-arvokisat 0.025s, Lontoo MM 0.015s) Kaudella 2019 posteriorijakauman odotusarvo oli osakilpailujen kumuloituneen tiedon perusteella 10.08 ja varianssi 0.02s - Dohassa juostiin keskiarvollisesti yli 10 sadasosaa kovempi satanen (ka 9.95s), eli arvokisoissa nähtiin Timanttiliigaosakilpailuihin nähden selkeä tasollinen nosto. Lisäksi varianssi MM-kisoissa oli kauden yleistason varianssia pienempää (0.0115s).

Vertailtaessa arvokisojen finaaleja ja päivittyneitä kausikohtaisia posteriorijakaumia, huomataan kuitenkin selkeitä trendejä. Ensinnäkin tarkasteluvuosina posteriorijakauman keskiarvon tarkentuessa kovempiin aikoihin, arvokisojen finaalitkin olivat kovempitasoisia. Kauden yleistasolla näyttää tähän analyysiin pohjautuen olevan jonkinlaista vaikutusta arvokisojen finaalien tulostasoon. Toiseksi arvokisojen finaalien keskiarvot olivat 0.10-0.13 sekuntia viimeisen posteriorijakauman odotusarvoa kovempia – järjestäen miesten 100 metrillä arvokisoissa tapahtuu selkeä tasonnousu, mutta nousu oli kulloisellakin kaudella suhteellisen systemaattinen. Kolmanneksi arvokisojen finaalien varianssi oli perus Timanttiliigakisaa keskimääräistä pienempää, mikä johtunee pitkälti siitä, että arvokisoissa ns. parhaat ovat viivalla samaan aikaan (kenties ensimmäistä kertaa kyseisellä kaudella). Mallinnuksella ei saatu aikaiseksi tarkkaa finaalitason ennustamista, mutta se antoi systemaattisia viitteitä siitä, miten kauden yleistaso voi antaa lisätietoa ennustettaessa arvokisafinaalin tulostasoa. 

*https://fi.wikipedia.org/wiki/Bayesiläinen_tilastotiede

** keskihajonta korotettuna toiseen potenssiin

*** ks. esim. https://en.wikipedia.org/wiki/Conjugate_prior

EM-hallien tulosanalyysia – Torun 2021 vs. Glasgow 2019

Eilen suomalaisittain makeisiin mitalijuhliin päättyneet Torunin EM-hallit olivat ensimmäiset yleisurheilun kansainväliset arvokisat pariin vuoteen. Korona-aika on osaltaan aiheuttanut haasteita kansainväliseen yleisurheiluun – esimerkiksi viime kesän yleisurheilun kansainvälinen yleistaso jäi selkeästi aiempia kesiä valjummaksi. 

Tämä analyysi pureutuu korona-ajan ensimmäisten kansainvälisten arvokisojen finaalien yleistasoon - verrokkina edelliset Glasgown Halli EM-kilpailut vuodelta 2019. Analyysit sisältävät finaalien sijoituskohtaiset vertailut (1-6) yleisellä tasolla ja tarkemmin lajeittain. 

Analyysi:

Alla olevassa nelikentässä on numeerisesti analysoitu sijoituskohtaiset paremmuudet Glasgown ja Torunin kisojen osalta. Frekvenssit kuvaavat lajien lukumäärää, joissa kyseisen arvokisan sijoituskohtainen tulos on ollut verrokkia parempi.

	1. sija	2. sija	3. sija	4. sija	5. sija	6. sija
Glasgow	13	11	10	11	10	10
Tasan	0	0	2	1	1	0
Torun	11	13	12	12	13	14

Vertailtaessa  finaaliurheilijoiden sijoituskohtaisia paremmuuksia, Torunin EM-hallit peittoavat Glasgown kisat – Torunissa sijoituskohtaisia paremmuuksia oli 75, Glasgowssa 65 ja sijoitukselllisesti tulosten osalta tasan meni 4 tapausta.

Vertailussa sukupuolten välillä on kuitenkin selkeä ero. Alla miesten jakauma:

	1. sija	2. sija	3. sija	4. sija	5. sija	6. sija
Glasgow	4	5	4	4	4	3
Tasan	0	0	1	0	0	0
Torun	8	7	7	8	8	9

Seuraavana naiset:

	1. sija	2. sija	3. sija	4. sija	5. sija	6. sija
Glasgow	9	6	6	7	6	7
Tasan	0	0	1	1	1	0
Torun	3	6	5	4	5	5

Miesten osalta Torunin kisojen yleistaso oli selvästi Glasgowta laadukkaampi (Torun 47, Glasgow 24, tasan 1), kun taas naisissa Glasgow vie tämän analyysin (Torun 28, Glasgow 41, tasan 3). 

Alla olevat visualisaatiot paikantavat tarkemmin lajikohtaiset eroavaisuudet.

*Torun miesten 800m 6. sija outlier (1.50+), joten ei mukana kuvassa

Miesten juoksulajeissa Torunin kisat olivat kauttaaltaan kovempitasoiset. Torunin kisoista erottuu erityisesti pidemmistä juoksumatkoista 3000 metriä ja 1500 metriä – Glasgown voittotuloksella ei olisi mahduttu Torunissa näissä lajeissa kuuden joukkoon. Myös pika-aidat olivat Torunissa tasokas laji - Glasgown voittotuloksella (7.60s) ei olisi päästy Torunissa mitalipallille.  Glasgowssa oli puolestaan kovempi taso 400 metrillä ja 800 metrillä – esimerkiksi Torun 400 metrin voittotuloksella (46.22s) olisi jääty Glasgowssa ilman mitalia.

* Torun naisten 800 metriä 6. sija outlier, joten ei mukana visualisaatiossa.

Naisten juoksulajeissa on miehiin verrattuna enempi vaihtelua. Kokonaisuudessaan Torunin kisoissa kovempi taso oli 400 metrillä ja 60 metrin aidoissa – Nooralotta Neziri (7.93s, 4. sija) olisi Glasgowssa ollut kevyesti mitaleilla. Glasgowssa juostiin selkeästi vauhdikkaammat 1500m ja 800m sekä voittotulosta lukuunottamatta 60m. Mielenkiintoinen juoksumatka Torunissa oli naisten 3000m – kärkikuusikko mahtui kyseisessä finaalissa kolmen sekunnin sisään. 

Miesten kenttälajit (+ ottelu) ovat juoksulajeihin verrattuna selkeästi tasaisempia – erityisesti kolmiloikan ja kuulan kokonaistaso on miltei identtinen arvokisojen välillä. Suurin hajonta näyttää tulevan korkeudessa ja pituudessa  – Torunin korkeus ja pituus olivat kovempitasoisia erityisesti kärjen osalta. Seipäässä erottuu Mondo Duplantiksen kova voittotulos (605cm) ja seitsenottelussa Kevin Mayerin voittopisteet (6392 pistettä).

Naisten kenttälajeista – ottelu mukaanlukien – erottuu Torunin eduksi ainoastaan kuula. Vastaavasti korkeus ja pituus olivat Glasgowssa selkeästi tasokkaammat lajit. Mielenkiintoinen laji Torunissa oli naisten kolmiloikka – kärkikolmilkko oli kyseisessä lajissa sentin sisällä.

Yhteenvetoa:

Torunin EM-hallit olivat korona-ajan ensimmäiset kansainväliset yleisurheilun arvokilpailut. Pandemiatilanteen eritahtinen eteneminen ja kansallisten rajoitustoimenpiteiden eroavaisuudet ovat vaikuttaneet läpi vuoden kansallisiin harjoitusmahdollisuuksiin jokseenkin epätasa-arvoisesti. 

Täten oletusarvoisesti pandemiatilanne ei voisi olla näkymättä arvokisojen yleistasossa. Torunin EM-kisat olivat kuitenkin (ainakiin edellisiin EM-kilpailuihin verrattuna) hyvätasoiset. Suurimmat erot ilmenivät pitkillä juoksumatkoilla: Miehissä taktiikkalajit menivät Torunin ja naisissa Glasgown hyväksi, mitkä vaikuttavat ensimmäisen yleisanalyysin jakaumiin. Kestävyyslajien loppuaikoihin vaikuttaa kuitenkin osaltaan kyseisten juoksukilpailufinaaleiden luonne, joten kokonaisuudessaan Torunin ja Glasgown finaalit voidaan tulkita yleistasoltaan kutakuinkin samantasoisiksi. 

Taktiikkalajit poislukienkin Torunin kisoissa nähtiin kokonaisuudessaan hyviä finaaleita. Miehissä 60m ja 60 m aitojen finaalit olivat kovatasoisia ja pituudessa sekä korkeudessa koko kärkikolmikko teki laadukkaita tuloksia. Naisten puolella Torunin lajeista erottui 60m aidat ja 400 metriä sekä kenttälajeista kuula.Tämän analyysin puitteissa ei laajempaa vertailua Halli EM-kisojen yleistasoon päästy tekemään, mutta ainakaan aiempiin EM-kisoihin verrattuna Torunin EM-hallit eivät tulostasollisesti olleet mitkään "välikisat". Mielenkiintoista onkin nähdä kesällä Tokion olympialaisten yleisurheilun tulostaso (olettaen toki että kisat järjestetään). 

Syntymäkuukauden merkitys huippuvaiheen yleisurheilussa? Tarkastelussa EM-tason yleisurheilijoiden ikä- ja syntymäkuukausijakauma.

Ensi viikolla kilpaillaan taas pitkästä aikaa kansainväliset yleisurheilun arvokisat EM-hallien muodossa. Edellisessä postauksessa tarkasteltiin syntymäkuukausijakaumaa kotimaisessa yleisurheilussa - yhtenä merkittävänä löydöksenä alkuvuodesta syntyneiden painottuminen junioriyleisurheilun ikäkausikärkeen. 

Tämä juttu pureutuu syntymäaika-analyysiin aikuishuippuvaiheen urheilijoista. Esimerkiksi jalkapallosta on näyttöä, että alkuvuodesta syntyneiden etulyöntiasema kantaa myös aikuishuippuvaiheeseen. Samaa ilmiötä on havaittu myös talviurheilun puolella.

Analyysissa käytettävä data on aineistoa suoraan yleisurheilun kansainväliseltä huipulta. Aineisto sisältää 2010, 2014 ja 2018 EM-kisojen pistesijaurheilijat (Top 8) lajeittain (pl. 50km kävely ja Maraton). Jokaisen urheilijan kohdalla on huomioitu ainoastaan tuorein arvokisa, jolloin yksittäinen urheilija tulee edustetuksi aineistossa kertaalleen. Data käsittää kaikkiaan 829 urheilijaa, otoksen ollessa sukupuolittain tasapainoinen (Miehet n=412, Naiset n = 417).

Kuva 1

Ikäjakauman osalta EM-kisojen menestyjät ajoittuvat 25-30 ikävuoden tietämille. Kuva 1 havainnollistaa Top 8 urheilijoiden ikäjakaumaa - menestyjien keski-ikä on 26.9 vuotta (+/- 4 vuotta) ja ala-ja yläneljänneksen (50 % aineistosta) sisään mahtuu ikävuodet 24-29. Miesten ja naisten keski-iässä (27.0 v. 26.8) ja jakaumissa ei ole juurikaan eroja. EM-tason menestyjiksi kehitytään siis keskimäärin pitkällä aikajänteellä aina yli 25-ikävuoden. *

Kuva 2

Pitkän kehityskaaren lisäksi syntymäajankohdan merkitys näyttää vähenevän aikuishuippuvaiheeseen tultaessa. Kuvassa 2 on havainnollistettu aineiston jakaumaa syntymäkuukausittain. Jakauma on kauttaaltaan tasainen, vaikka pientä vaihtelua havaitaankin - esimerkiksi joulukuussa syntyneitä menestyjiä löytyy tammikuussa syntyneitä enempi.

Kuva 3

Jaettaessa vuosi kahteen periodiin, nähdään jakauman painottuvan kuitenkin lievästi alkuvuoteen (alkuvuosi = tammi-kesäkuu) (Kuva 3). Alkuvuodesta syntyneitä aineistossa on kaikkiaan 55 % ja loppuvuodesta 45% urheilijoista. 

Kuva 4

Lajiryhmittäin (pl. ottelut ja kävelyt) tarkasteltuna jakaumat ovat suhteellisen identtisiä. Mielenkiintoinen ilmiö on kestävyysjuoksuissa ja pika-aitajuoksuissa joulukuun ylikorostuminen suhteessa tammikuuhun. Myös heitoissa on lajiryhmän sisällä hajontaa, hyppyjen ollessa syntymäkuukausien osalta tasaisin lajiryhmä. Lajiryhmitäin jaoteltuna aineistossa esiintyy pientä vaihtelua kuukausien välillä, jota ei ole kuitenkaan kohdennettavissa selkeästi esimerkiksi vuodenaikoihin.

Periodien eroja lajiryhmien välillä ei ole havaittavissa, vaan alkuvuonna syntyneiden lievä painottuminen aineistossa toistuu jokaisen lajiryhmän kohdalla. Kaikkien lajiryhmien kohdalla pyöreästi noin 55% aineiston urheilijoista on alkuvuodesta syntyneitä.

Yhteenveto:

Tähän analyysiin pohjautuen yleisurheilun "alkuvuosi-ilmiö" tasoittuu huippuvaiheeseen tultaessa. Syynä lienee pitkälti suhteellisen iän ja kehityserojen lieventyminen ikävuosien kasvaessa. Vaikka alkuvuonna syntyneiden edustus painottuu aineistossa aavistuksen (suhde pyöreästi 55%-45%), poikkeuksellisen vinosta jakaumasta tai" alkuvuosi-ilmiöstä" ei voida puhua. Lajiryhmien välillä ei havaittu jakaumien osalta merkittäviä eroja. 

Vertailun vuoksi - joskin pienellä otoksella - Suomen Halli-EM joukkueen urheilijoiden syntymäkuukausijakauma painottuu monipuolisesti eri kuukausille - loppuvuodesta syntyneiden ollessa jopa aavistuksen paremmin edustettuina (kuva alla).  

 * Ikäjakaumaa ja tunnuslukuja vinouttaa aavistuksen (kasvavaan suuntaan) useamman arvokisan menestyjät (heiltä huomioidaan vain tuorein arvokisa). Kauttaaltaan keski-ikä asettuu 25-ikävuoden tienoille. 

Alkuvuodesta syntyneet etulyöntiasemassa ikäkausiyleisurheilussa? - Tarkastelussa junioriyleisurheiluhuippujen jakauma syntymäkuukausittain.

Yleisurheilun juniorisarjat noudattelevat monen muun yksilö- ja joukkuelajin mukaisesti kalenterivuoden mukaista jakoa. Aika ajoin onkin ollut keskustelua uusista sarjajaoista – onhan saman vuoden aikana syntyneiden lasten ikäero parhaimmillaan melkein kalenterivuosi, mikä näkyy vääjäämättä kymmenen ikävuoden tienoilla lasten fyysisinä kehityseroina. 

Monella yhteiskunnallisella elämänalueella on havaittu alkuvuonna syntyneiden etulyöntiasema. Heidän on todettu mm. pärjäävän keskimäärin paremmin  työelämässä, koulussa, urheilussa ja politiikassa. Urheilun osalta ilmiö on tunnistettu erityisesti palloilulajeissa. Tämän analyysin tarkoituksena on tarkastella ilmiötä yleisurheilun saralla. Analyysiehdotuksesta kiitokset Eljas Aallolle.

Ainestoa varten kerättiin Tilastopaja Oy:n sivuilta viimeisen viiden vuoden (2016 - 2020) ajalta ikäluokkien 10-12 (pojat + tytöt) Top10 tulokset ikäluokittain. Lajeina on huomioitu kyseisten sarjojen viralliset rata- ja kenttälajit (ks. P/T15-9 viralliset lajit) poislukien viestit. 10-vuotiaiden osalta pois on jätetty kolmiloikka vähäisten tulosten vuoksi. Ikäluokiksi on valikoitu ikäryhmät 10–12, sillä näissä ikäryhmissä on vielä suhteellisen vähän havaittavissa puberteetti-iän aiheuttamaa biologisen iän polarisoitumista. Lisäksi kyseiset ikäryhmät käsittävät vain yhden ikäluokan tulokset kerrallaan – toisin kuin esimerkiksi 9-vuotiaiden sarja. 

Ylläolevasta kuvasta nähdään koko aineiston trendi. Keskeinen löydös on pitkälti yhtenevä jutun alkuosassa nostettuihin muilta yhteiskuntaelämän aloilta löydettyihin havaintoihin: alkuvuodesta syntyneet pärjäävät keskimäärin selvästi paremmin yleisurheilussa verrattuna loppuvuonna syntyneisiin. Yleisurheilun osalta jakauma on jopa poikkeuksellisen vino, sillä alkuvuonna syntyneiden frekvenssi Top10 sijoituksissa on huomattavasti loppuvuotta syntyneitä korkeampi. Toukokuun korkealle frekvenssille ei löytyne loogista selitystä, vaan se on tulkittavissa tutkimukseen valikoituneen aineiston aiheuttamaksi sattumaksi. 

Kokonaistarkastelussa on huomioitava kaksi aineistoa vinouttavaa tekijää. Ensinnäkin aineiston ollessa aikasarja, urheilijan on mahdollista esiintyä aineistossa useampana tarkasteluvuotena. Esimerkiksi vuonna 2007 syntynyt poika käsitellään vuoden 2018 osalta 11-vuotiaana ja vuoden 2019 osalta 12-vuotiaana. Toisekseen junioriurheilun monipuolisuudesta johtuen yksittäisen tarkasteluvuoden sisällä sama urheilija voi olla edustettuna useassa eri lajissa. On varsin tyypillistä, että esimerkiksi sama 11-vuotias poika on vuonna 2018 juossut itsensä sekä 60 metrin että 60 metrin aitojen Top10:een.

Ensimmäistä aineiston vinoutuneisuustekijää korjataan seuraavaksi osittamalla aineisto iän ja tarkasteluvuoden mukaisesti omiksi aineistoikseen. 

Ylläoleva grafiikka on ositettu edellä mainitulla tavalla. Ositetussa aineistossa on jonkin verran enempi vaihtelua, mutta päätrendi on sama: alkuvuodesta syntyneet ovat suhteessa selkeämmin edustettuina juniorisarjojen Top10 listoilla. Tämä toistuu kauttaaltaan jokaisen sarjan ja tarkasteluvuoden osalta.

Kokonaisaineistossa on mukana kaikki lasten viralliset yleisurheilulajit. Mukana on siten myös teknisiä lajeja (seiväs, moukari), missä juniorisarjoissa teknisellä taitavuudella saattaa kompensoida paljonkin  fyysisiä puutteita. Jällkimmäisenä analyysina tarkastellaan ilmiötä suosittujen ja fyysiseen suorituskykyyn painottuvien juniorisarjalajien osalta. Tarkasteluaineistoon on valikoitu lajeista 60 metrin juoksu, pituushyppy ja 60 metrin aitajuoksu. Aitojen mataluudesta johtuen juniorisarjojen aitajuoksu luokitellaan tässä analyysissa enempi fyysiseksi kuin tekniseksi lajiksi.

Tarkasteltaessa "teholajeihin" ositettua aineistoa ilmiö on edelleen samansuuntainen, mutta jossain määrin jopa voimakkaampi: Alkuvuodesta syntyneiden suhteellinen osuus on aavistuksen korkeampi koko aineistoon verrattuna. Tämä tukee jossain määrin hypoteesia kalenterivuosijaon aiheuttamista fyysisistä kehityseroista ja niiden vaikuttavuudesta fyysisyyttä vaativissa lajeissa.

Ositetun aineiston osalta ongelmaksi koituu pienehköt frekvenssit, mutta "alkuvuosi-ilmiö" toistaa säännöllisesti itseään. Tarkemmalla tarkastelulla havaitaan, että fyysisyyttä vaativissa lajeissa ikäryhmän top10:een pääsee pääasiallisesti vain yksittäisiä loppuvuodesta syntyneitä urheilijoita. Kokonaisuudessaan alkuvuonna syntyneet lapset ovat fyysistä suorituskykyä vaativissa lajeissa selkeämmin yliedustettuina.

Yhteenveto:

Tämä analyysi tuotti junioriyleisurheilusta vastaavansuuntaisia havaintoja kuin muilta yhteiskuntaelämän alueilta: alkuvuodesta syntyneet pärjäävät ikäkausiyleisurheilussa keskimäärin paremmin. Tulokset on  aiheellista asettaa jopa kriittiseen syyniin, sillä hyvät tulokset ja sijoitukset ovat nuoren yleisurheilijan urheiluharrastuksen jatkamisen kannalta keskeinen motivaatiotekijä. Oleellista olisikin tunnistaa myös loppuvuodesta syntyneiden lasten piilevä lahjakkuus ja motivoida näitä jatkamaan yleisurheiluharrastusta, sillä fyysiset kehityserot tuppaavat tasoittumaan puberteetti-iän jälkeen. 

Mielenkiintoinen jatkotutkimusaihe olisi esimerkiki Kalevan kisa - finalistien vastaava syntymäkuukausien mukainen jakaumatarkastelu. Tällöin saataisiin käsitystä, onko juniorisarjojen "alkuvuosi-ilmiö" vallitseva myös yleisen sarjan osalta? Suhteellisten pienten lahjakkuusmassojen maassa olisi tärkeää tunnistaa ja motivoida myös loppuvuodesta syntyneet lahjakkuudet, jotka eivät välttämättä fyysisten kehityserojen vuoksi pärjää vielä juniorisarjoissa. 

 

Monipuolisuus kunniaan – Analyysissa Karsten Warholmin urakehitys

Yleisurheiluvalmennuskouluntien klassikkokiistanaiheita on ollut ns. spesifisyyden ja monipuolisuuden välinen suhde lapsuus- ja nuoruusvaiheen harjoittelussa. Spesifisyyden nimiin vannova koulukunta painottaa varhaista erikoistumista. Viime vuosina on saatu esimerkiksi Jakob Ingebrigtsenin ja Mondo Duplantiksen (tuore vuoden miesyleisurheilija maailmassa) kaltaisia esimerkkejä varhaisen erikoistumisen eduista huipulle pääsyssä. Toisaalta monipuolisen lajitaustan omaavien huipputason yleisurheilijoiden lista on kattavampi. Lukuisalta yleisurheilulajinsa kärkiurheilijalta löytyy nuoruusvaiheen monipuolinen urheilutausta yleisurheilulajimuodon sisällä tai muista lajeista.  

Kenties tämän hetken vakuuttavin esimerkki monipuolisen yleisurheilutaustan hyödyllisyydestä on Norjan 400 metrin aituri Karsten Warholm. Ulsteinvikin rannikkokaupungissa vuonna 1996 syntynyt mies on lähestynyt parin viime vuoden aikana Kevin Youngin 400 metrin aitojen ME aikaa 46.78. Kuluneena kesänä Warholm pääsi ajasta jo 9 sadasosan päähän (46.87s). Warholmin juniorivuosia leimasi ilmeisen lahjakkuuden lisäksi ennen kaikkea monipuolisuus – nappasihan kaveri juniorisarjoista yli 100 Norjan mestaruuskisojen mitalia. Norjalaisen kivenkova urheilutausta on mahdollistanut aikuisiällä reikäpäisen harjoittelun  ja toisaalta menestyksekkään lajivalinnan suhteellisen myöhäisellä iällä noin parikymppisenä.

Warholm aloitti uransa ottelijana ja voitti alle 18-vuotiaiden 8-ottelun maailmanmestaruuden vuonna 2013. Vuonna 2015 hän sijoittui toiseksi Alle 20-vuotiaiden EM-kisojen kymmenottelussa ja kävi ottelun keskellä nakkaamassa hopeaa 400 metrin juoksussa. Riossa paikka aukesi 400 metrin aitojen välierissä (vaikka Warholm pohti vielä jatkavansa kisojen jälkeen uraa ottelijana), mutta varsinainen pommi jysähti kesän 2017 maailmanmestaruuskisoissa, missä Warholm voitti 400 metrin aidat ajalla 48.35s. Parin viimeisen vuoden aikana Norjan "ihmepoika" on tosissaan hätyytellyt 400 metrin maailmanennätystä – kiiruhtaen molempina kesinä ratakierroksen aidat alta 47 sekuntia.

Lahjakkain ja monipuolisinkin yksilö joutuu jossain vaiheessa tekemään lajivalinnan noustakseen abosluuttiseen maksimiinsa. Yllä oleva kuva havainnollistaa Warholmin yksittäisten starttien lukumäärää (ulkoradoilta) vuodesta 2013 eteenpäin. Tiedot on kerätty Tilastopajan kansainvälisiltä sivuilta, joten 2013-2015 vuosien nouseva trendi johtunee osin Warholmin tulostason kasvusta, jolloin yhä useampi tulos saavuttaa tietokannan tilastointikriteerin. Grafiikasta on nähtävissä yleisesti selkeä spesifioituminen kausien 2015-2016 välillä, jolloin starttien lukumäärä putosi reilusta 60 startista alta kahteenkymmeneen.  Tulosten lukumäärä on tippunut kauden 2016 jälkeenkin ja parin viime kesän aikana Warholmille on kertynyt kumpanakin kesänä noin 10 starttia – lähes pelkästään 400 metrin aidoista.

Tarkasteltaessa lajiryhmäanalysointia Warholmin lajivalinta on helppo ajoittaa ja tunnistaa: Alle parikymppisenä mies oli ensisijaisesti ottelija, ja tuloksia löytyy läpi yleisurheilun lajikentän. Juniorivuosina tulosten jakauma oli suhteellisen yhteneväinen, vaikka kesällä 2015 oli jo havaittavissa jonkilaista painotusta juoksuihin. Olympiavuonna 2016 jäi kenttälajit pois lajirepertuaarista ja lajivalinta kohdistui pikamatkoille. Kesien 2019-2020 tulokset kattavat melkein pelkästään 400 metrin aitojen tuloksia. 

400 metrin aitojen vuosikehityksessä on selkeä yhteys lajivalintaan. Ratakierrosten aitojen ajoista lähti iso siivu pois vuosien 2015-2016 välillä, eli juurikin "spesifiointikaudella". Kehitys on jatkunut tämän kauden jälkeenkin ja nyt ollaan lähelle maailmanennätyslukemia. 

Warholm on erittäin hyvä esimerkki monipuolisen juniorivuosien yleisurheilemisen ja myöhäisen lajivalinnan hyödyllisyydestä huipputason saavuttamisessa. Toki taustalla tulee olla näiden tekijöiden lisäksi roppakaupalla lahjakkuutta ja onneakin mm. loukkaantumisten välttämisen kanssa. Mielenkiintoista on vertailla jatkossa erityisesti Pohjolan nuorten erikoistujien (J. Ingebrigtsen ja M. Duplantis) urakehitystä Warholmin urakehitykseen. Jatkuuko nuorten erikoistujien kehityskaaret pitkälle vai saavutetaanko absoluuttinen maksimi jo aikaisessa vaiheessa uraa. Ja vielä mielenkiintoisempi kysymys on, että missä menevät Karsten Warholmin rajat ratakierroksen aidoissa.

Miten maailma yleisurheili poikkeusvuonna 2020?

Yleisurheilukesä 2020 alkaa olla kilpailtu. Koronapandemian vaikutus kansainväliseen yleisurheilukilpailukalenteriin oli merkittävä. Suomessa päästiin vetämään suhteellisen normaali kansallinen yleisurheilukisakesä, mutta monessa maassa tilanne oli kilpailuiden suhteen rajoitetumpi. Tässä jutussa analysoidaan yleisurheilukesän 2020 maailmanlaajuista yleistasoa. Verrokkina on kesän 2019 vastaavat analyysit. Tarkastelu kohdistuu maailmanlistan top10 sijoitusten pohjalta tehtyihin analyyseihin.  

Aineisto on hankittu Tilastopajan maailmantilastoista. Jokaisesta yleisurheilun arvokisalajista (pl. viestit) on kerätty molemmilta tarkasteluvuosilta lajikohtaiset top10 tulokset sijoituksineen – miehet ja naiset erikseen. Tason arvioinneissa on käytetty IAAF:n vuonna 2014 ratifioimaa pistetaulukkoa. 

Kansallisuuksien lkm top 10 sijoituksissa

Ensimmäinen osatarkastelu koskee kansallisuuksien lukumäärää top10 sijoituksissa. Tarkastelumaista on erikseen nostettu esiin Pohjoismaat ja muita mielenkiintoisia yleisurheilumaita, muut maat kuuluvat "others" kategoriaan. 

Koronakesältä muiden (others) maiden urheilijoiden tuloksia löytyy aavistuksen enemmän verrattuna vuoteen 2019. Itä-Afrikan kestävyysjuoksuvaltioissa (Kenia ja Etiopia) oli enemmän tuloksentekijöitä kesällä 2019. Esimerkiksi Etiopan urheilijoita top10 sijoituksissa oli vuonna 2019 39 ja vuonna 2020 17 kappaletta. Tiukkojen koronarajoitusten Yhdysvalloissa kesä 2020 oli myös sijoitusfrekvenssiltään vaatimattomampi: vuonna 2019 USA:n urheilijoita top10:ssä oli 85, kun 2020 kesän vastaava lukema on 51 sijoitusta.

Pohjoismaista Suomi on selkeä nousija: kesällä 2020 urheilijoita top10 sijoituksissa oli 6, kun taas vuonna 2019 vain 1. Paras pohjoismaa top10 sijoituksilla kesällä 2020 oli Ruotsi 10 urheilijalla.

Yleistason analyysi sijoituksittain ja lajiryhmittäin

Alla oleva tarkastelu käsittelee sijoituskohtaisia keskiarvopisteitä kaikki tarkasteltavat lajit huomioiden. Vaaka-akselilla on sijoitukset ja pystyakselilla kulloisenkin sijoituksen pistekeskiarvo. Naisten ja miesten lajit on ositettu erilleen. 

Yleisilmeeltään poikkeuskesä 2020 oli vaatimaton. Kehitystrendit sijoitusten välillä ovat miltei tasaväkiset kumpanakin kesänä, mutta sijoituskohtainen keskiarvo on järjestäen matalampi koronakesänä. Pienin sijoituskohtainen ero on havaittavissa miesten kärkituloskeskiarvoissa – kesällä 2020 ka oli 1271 pistettä ja kesällä 2019 1254 pistettä. 

Kesän 2019 "paremmuus" on nähtävissä myös lajikohtaisten kärkitulosten vertailussa. 20 lajista miehissä oli parempi kärkitulos kesällä 2019 yhteensä 13 lajissa, naisten vastaavan lukeman ollessa 17. Sama ilmiö on vuoden 2019 hyväksi havaittavissa myös lajien maailmanlistan 5. sijoituksissa (miehet 16, naiset 20) ja 10. sijoituksissa (miehet 19, naiset 20). Kauttaaltaan niin kärkitulosten kuin kärjen takana olevien sijoitusten osalta yleisurheilukesä 2019 oli selkeästi laadukkaampi poikkeuskesään verrattuna. 

Lajiryhmätarkastelusta huomataan tarkemmin kilpailukausien lajiryhmäkohtaiset erot. Miesten lajiryhmien kärkitulosten keskiarvopisteet ovat korkeampia kesällä 2020 heitoissa (1283 vs. 1264) ja niukasti kestävyysjuoksuissa (1266 vs. 1265). Heittojen korkeaa kärkituloskeskiarvoa selittää erityisesti Johannes Vetterin keihäskaari 97.76m. Kestävyysjuoksuissa ka:ta puolestaan nostaa Joshua Cheptegein 5000m ja 10000m maailmanennätykset. Toisaalta kärkitulosten takana heitot ja kestävyysjuoksut olivat tasoltaan vaatimattomampia kaudella 2020.  Kaikissa muissa miesten lajiryhmissä kesä 2019 vie voiton sijoituskohtaisten keskiarvotarkastelujen osalta. Otteluiden tarkastelu ei ole varsinainen keskiarvotarkastelu, koska kyseinen lajiryhmä käsittää vain yhden lajin (kymmen- ja seitsenottelun). 

Naisissa jokainen lajiryhmä oli kaikkien sijoituskohtaisten keskiarvojen osalta parempi kesällä 2019. Selkein ero kesän 2019 hyväksi on havaittavissa hyppyjen (1270 vs. 1220) ja pikajuoksujen (1264 vs. 1213) kärkituloskeskiarvoissa. Pienin ero löytyy puolestaan keskimatkojen kärkituloksista (1259 vs. 1243), joka selittyy erityisesti Letensebet Kibeyn 5000 metrin ME:llä (14.06.62) kuluneelta kesältä. Kaiken kaikkiaan yleisellä graafitarkastelulla kestävyyslajit ja heitot selvisivät pienimmillä "kolhuilla" poikkeusvuodesta.

Lajikohtaiset analyysit

Seuraavaksi sukelletaan syvemmälle metatasolle ja tarkastellaan jokaisen lajiryhmän sisällä tarkemmin yksittäislajeja.

Miesten hypyissä parhaiten poikkeusoloista näytti selviytyneen seiväs – lajissa on miesten hypyistä ainoana korkeampi kärkitulos (6.15m vs. 6.06m) koronakesältä (kiitos Mondo Duplantiksen). Top 10 keskiarvon osalta lajissa oli marginaalisesti parempi keskiarvo (5.91m vs. 5.90m) kesältä 2019. Korkeus sekä pituus (top3 tuloksia lukuun ottamatta) näyttävät kärsineen suhteellisen vähän poikkeusoloista. Kolmiloikan osalta kilpailukausi 2020 näyttää olleen selvästi heikkotasoisempi tätä edeltävään kesään verrattuna.

Naisten hyppylajien osalta kesä 2020 oli systemaattisemmin heikkotasoisempi verrattuna kesään 2019. Selkeimmät erot havaitaan korkeuden ja pituuden sijoituksissa 8-10. Lisäksi pituuden ja kolmiloikan kärkitulosnaiset Yulimar Rojas ja Malaika Mihambo olivat kesällä 2019 huomattavasti kovemmassa vireessä (Rojas 15.41m, Mihambo 7.30m) verrattuna kesään 2020 (Rojas 14.71m, Mihambo 7.03m). 

Miesten heittojen huomio kiinnittyy keihään kärkitulokseen (Johannes Vetter 97.76m). Muuten kulunut keihäskesä oli kauttaaltaan heikkotasoisempi verrattuna kesään 2019. Rinkilajeista moukari ja kiekko olivat miltei yhtä tasokkaita kumpanakin kilpailukautena. Kiekossa Daniel Ståhlin kärkitulos oli vuonna 2019 hieman parempi (71.86m vs. 71.37m), mutta top10 keskiarvoltaan kesä 2020 oli tasokkaampi (68.42m vs. 68.36m). Moukarissa kesä 2019 oli niukasti parempi kärkitulosten (81.74m vs. 80.70m) ja top 10 keskiarvon (79.18m vs. 78.73m) osalta. Kuulassa hajonta on selkeämpää ja ilman Ryan Crouserin kesän 2020 kärkitulosta 22.91m lajin taso olisi jäänyt suhteellisen kauas kesästä 2019. 

Naisten heittojen suurimmat erot löytyvät moukarista, kun taas kuula oli 2019 kärkitulosta (Gong Lijao, 20.31m) lukuun ottamatta melko tasainen. Kiekossa kesä 2019 oli tasokkaampi, lukuun ottamatta kesän 2020 kärkitulospiikkiä, Valarie Allmanin jenkkien ennätystä 70.15m. 

Miesten pikamatkoissa yleistrendi noudattelee edellisiä lajiryhmähavaintoja, eli kesä 2019 oli suhteessa kovatasoisempi poikkeuskesään verrattuna. Selkeimmät erot on nähtävissä miesten 400 metrillä: kesällä 2019 Michael Norman pisteli nelkun 43.45, kun taas kesällä 2020 maailman parhaaksi noteeraukseksi jäi Justin Robinsonin 44.91 sekuntia. Lisäksi top 10 keskiarvossa on huomattava ero (44.05s vs. 45.20s). 400m aidoista erottuu kesältä 2020 Karsten Warholmin huippuaika 46.87s, joka on 5 sadasosaa parempi kuin hänen kesän 2019 noteeraus. Muuten ratakierroksen aitojen taso jäi melko vaatimattomaksi kesällä 2020. Lähimmäksi poikkeusvuonna kesän 2019 yleistasoa pääsi miesten pika-aidat.

Naisten pikamatkoilta suurimmat erot on löydettävissä samoissa lajeissa kuin miehissä eli 400 metriltä ja 400 metrin aidoista. Vertailun vuoksi naisten 400 metrin kärkituloksissa on yli kahden sekunnin ero (48.14s vs. 50.50s) – tosin Salwa Eid Naserin Dohassa juoksema kesän 2019 kärkiaika on juostu kenties kyseenalaisin eväin. Suomalaisväriä sisältävän naisten pika-aitojen kohdalla on huomioitava poikkeuskesän systemaattisesti huonompi taso: tämän kesän kärkituloksella 12.68s ei olisi päässyt edeltävällä kaudella top 10 listalle ollenkaan. 

Kestävyysjuoksut lajiryhmänä näyttävät kokonaisuudessaan kärsineen vähiten poikkeuskesän olosuhteista. Miesten osalta löytyy kokonaisuudessaan jopa muutama tasokkaampi laji: Esimerkiksi 1500 metrin top 5 oli sijoituskohtaisesti parempi kesällä 2020 kuin kesällä 2019 – tosin kesän 2020 top 4 miesten tonnivitoselta on peräisin samasta Monacon timanttiliigan kilpailusta. Keskiarvollisesti kausi 2019 vie varttimaililla kuitenkin pidemmän korren (3.30.7 vs. 3.31.2).  Miesten aineistosta erottuu lisäksi 5000 metriä, jossa kesän 2020 top 5 on kovempi kuin kesän 2019 kärkitulos (12.52.98) – helmenä Joshua Cheptegein ME 12.35.36. 10000 metrillä näkyy piikkinä Cheptegein kauden toinen ME, mutta yleistasoltaan kyseinen laji oli kesää 2019 vaatimattomampi. Selkeimmin kesä 2019 oli kovatasoisempi miesten 3000 metrin esteissä. 

Naisten trendi on sanmansuuntaista kuin miesten. Lähimmäksi kesän 2019 kokonaistasoa lajitarkastelussa pääsee 5000 metriä – koronakesän piikkinä Letensebet Kideyn ME. Lisäksi 800 metriä on kärkituloksia (1.54.98 vs. 1.57.68) lukuun ottamatta yllättävän tasainen.  Selkein ero naistenkin puolella on 3000 metrin esteissä kesän 2019 hyväksi.

Yhteenveto

Kansainvälinen yleisurheilukilpailukausi 2020 oli maailmanlaajuisesti poikkeuksellinen. Kilpailukalenteria muokattiin koronapandemian johdosta merkittävästi. Arvokisoista Pariisin EM-kilpailut peruttiin ja Tokion olympialaiset siirrettiin ensi kesälle. Pandemia eteni maailmanlaajuisesti eritahtisesti ja kansallisilla ratkaisuilla oli vaikutusta siihen, millainen yleisurheilukesä saatiin maakohtaisesti vietyä läpi. Poikkeusolot tarjosivat mahdollisuuksia myös poikkeuksellisiin kilpailujärjestelyihin, kuten Zurichin "Inspirational Gamesin" kaltaisiin etäkisoihin. 

Yleisilmeeltään koronakesä jäi huomattavasti vaisummaksi verrattuna edeltävään kesään. Tämä ei toisaalta ollut yllättävää, sillä kovatasoisten kilpailujen määrät jäivät vähäisiksi. Oma vaikutuksensa yleistasoon oli varmasti myös yleisörajoituksilla. Eritahtinen pandemian eteneminen näkyi myös siinä, että lajikohtaisissa top10 sijoituksissa oli enemmän kansallisuuksien variaatiota kuluneena kesänä verrattuna kesään 2019. Määrällisesti suurin putoaja oli Yhdysvallat, jonka määrä top10 tuloksissa miltei puolittui (85 -> 51).  

Lajitarkasteluna yksittäinen selvästi heikkotasoisempi laji kesään 2019 verrattuna oli 400 metrin juoksu, joka on toki tyypillinen "arvokisalaji", missä aika paranee paljon kilpailemalla. Vastaavasti esimerkiksi miesten kiekossa ja seipäässä kilpailtiin varsin tasokkaat kesät. Toisaalta nämä lajit ovat tottuneet kilpailemaan myös yksilajisissa tapahtumissa, ja yhden lajin kisoja oli nyt olosuhteiden pakosta pakko järjestää enempi, jolloin kisakausi noudatteli näiden lajien kohdalla lähes normaalia rakennetta. Koronakesänä nähtiin myös yksittäisiä tuloshelmiä – kirkkaimpina Joshua Cheptegein ME:t ja Johannes Vetterin miltei 98 metrinen keihäskaari. Kestävyysjuoksujen koviin tuloksiin saattoi toki olla osasyynä kiistellyn valojäniksen käytön yleistyminen. 

Mikäli koronapandemia jatkuu vielä ensi kesänä, poikkeusvuoden 2020 tasoa olisi mielenkiintoista verrata tulevaan kesään. Tällöin saataisiin tarkempaa vertailua siitä, millainen vaikutus poikkeavilla olosuhteilla on pidemmässä juoksussa kansainvälisen yleisurheilun tasoon.

BKT:n vaikutus kansallisiin yleisurheiluennätyksiin - Lajiryhmäkohtainen analyysi

 Tämä postaus käsittelee yleistason analyysia yksityiskohtaisemmin BKT:n ja yleisurheilun kansallisten ennätysten välistä yhteyttä. Viime kerralla havaittiin selkeä positiivinen suhde BKT:n ja kansallisten yleisurheiluennätysten välillä. Kehittyneissä valtioissa kansallinen yleisurheilutaso on poikkeuksetta todella laadukasta. Seuraavaksi pureudutaan tarkemmin osittaisanalyyseina yhteyksiin eri lajiryhmien sisällä. Edeltävässä analyysissa käytetty aineisto on jaettu kenttälajien, pikajuoksujen ja kestävyyysjuoksujen (800 m ylöspäin) mukaisiksi osatarkasteluiksi.

Miesten aineistossa jokaisella stratifioidulla aineistolla näyttää edelleen olevan positiivinen yhteys BKT:n ja yleisurheilutason välillä. Sen sijaan yhteyksien voimakkuudesta ja "selitysasteesta" (=hajonnan suuruudesta) on löydettävissä selkeitä eroja.

Miesten pikajuoksujen osalta BKT:n vaikutus ennätystasoon on selkeästi vähäisin. Pikajuoksut kattavassa aineistossa on myös suhteellisen vähän hajontaa. Vastaavasti kestävyysjuoksujen sovitteen mukainen yhteys on hieman voimakkaampi, joskin kyseisessä aineistossa hajonta on samalla suurempaa. 

Kenttälajeissa näyttää olevan miesten lajiryhmistä suurin yhteys (= korkein estimaattikerroin). Löydöksestä on tulkittavissa kenttälajien korkeammat aloittamiskustannukset (erit. heitot ja seiväs), jolloin köyhemmistä maista löytyy harvemmin taitajia näihin tekniikka- ja välinepainotteisiin lajeihin.

Naisten analyysit käyttäytyvät osadatojen puolesta miltei samalla tapaa kuin miesten data – pikajuoksuissa erot ovat pienimpiä, kenttälajeista löytyy selkeimmät erot ja selittävyydet, ja kestomatkoilla hajonta on korkeaa. Naisten data on aavistuksen suppeampi verrattuna miehiin, johon osasyyksi voidaan tulkita erityisesti kehittyvissä maissa naisten heikko yhteiskunnallinen asema ja siten vähäinen osallistumisaste urheilun kaltaiseen vapaa-ajan ylellisyyteen.. Yleisesti trendi näyttää olevan kuitenkin yhtenevä miesten ja naisten lajiryhmäosadatoissa. 

Yhteenveto:

Lajiryhmätarkastelun yllättävin havainto on BKT:n ja yleisurheilutason suhteellisen voimakas positiivinen yhteys yhdistettynä suurehkoon hajontaan kestävyysjuoksuissa. Kestävyysjuoksut ovat matalan kynnyksen lajeja, ja kovia juoksijoita on tullut poikkeuksetta läpi vuosikymmenten myös köyhemmistä maista. Täten ennakko-oletuksena olisi aavistanut BKT:n varsin heikon selittävyyden yhdistettynä pieneen hajontaan.  Kestävyysjuoksun suuri hajonta kertoo samalla valmennuskulttuurin merkityksestä: Vaikka juoksu on urheilulajina globaalia, valmennuksella ja maan lajikulttuurilla on suuri merkitys lajiryhmien kansallisiin yleistasoihin.

"Heikon yhteyden" lajiryhmä onkin tässä tarkastelussa pikajuoksut, joka toki on välineettömänä lajiryhmänä myös varsin matalan kynnyksen laji. Vähemmän yllättävästi kenttälajeissa BKT:n muutos selitti suuremmin yleistason vaihtelua – huomioiden kyseisten lajien välinekeskeisyys ja tekniset vaatimukset. 

Erot lajiryhmien välillä ovat kuitenkin kauttaaltaan suhteellisen marginaalisia, ja jokaisen lajiryhmän sisällä on havaittavissa positiivinen yhteys BKT:n ja lajiryhmien kansallisten yleistasojen välillä. Lisäksi jokaisesta lajiryhmästä löytyy myös ns. outlier tapauksia, eli BKT ei missään nimessä tyhjentävästi selitä kansallista yleisurheilutasoa.